Vuosituhannen alussa Vaasan kaupunki valmistautui 400-vuotisjuhlaansa. Demariedustaja Aimo Pukkila ja 33 muuta kaupunginvaltuutettua tekivät vuonna 2001 aloitteen filosofian lahjoitusprofessuurin perustamisesta:
Vaasan yliopiston kehittyminen on kaupunkimme kohtalonkysymys. Teknisten ja liiketaloustieteiden ohella on vahvistettava myös yhteiskuntatieteitä ja humanistisia tieteitä. Me allekirjoittaneet esitämme, että kaupunginhallitus tutkisi mahdollisuuksia perustaa Vaasan yliopistoon filosofian lahjoitusprofessuuri. Tämä professuuri vahvistaisi yhteiskuntatieteitä ja humanistista opetusta. Samalla professuuri palvelisi myös liiketaloustieteitä ja teknisiä tieteitä, sillä arvojen ja etiikan pohdinnat ovat tulevaisuuden yritysmaailmassa entistä tähdellisempiä.
Pohjatekstin laati silloinen kaupunginvaltuutettu Hannu Katajamäki.
Kaupunki päätti tukea tieteiden äitiä. Siksi Vaasan yliopistoon saatiin viisivuotinen filosofian yliopistonlehtorin virka. Aloitin tehtävässä tammikuussa 2006. Rahoitusta jatkettiin toiseksi viisivuotiskaudeksi. Sen lopulla yliopistonlehtorin tehtävä muutettiin soveltavan filosofian, erityisesti yhteiskuntaetiikan professuuriksi. Tämä tapahtui vuoden 2015 alussa.
Iso joukko muitakin henkilöitä on vaikuttanut filosofian perustamiseen ja vakiinnuttamiseen Vaasan yliopistossa. Jo vuonna 1994 ruotsalaisen kansanpuolueen kansanedustaja Håkan Nordman teki eduskunnalle aloitteen, jossa toivottiin hallituksen ryhtyvän toimenpiteisiin tieteenteorian ja hermeneutiikan professorin viran perustamiseksi Vaasan yliopistoon. Toive toteutui pienin muutoksin reilu kaksikymmentä vuotta myöhemmin.
Mitä tällä on saatu? Tutkimusta, opintopisteitä, ohjattuja opiskelijoita, yhteiskunnallista vaikuttamista, opettaja ja -tutkijaresurssi – siis sitä, mitä tilattiin. Vaasan yliopistossa filosofia on kokoonsa nähden isompi aine. On selvää, että pienestä oppiaineesta tulee tekijänsä näköinen. Toisen henkilön luotsaamana painotukset olisivat toisenlaisia.
Pidän filosofiaa tieteiden tukena ja mentorina, suopeana ja kriittisenä innostajana. Sen teoreettisena tehtävänä on alaltaan laajimpien ja merkitykseltään yleisimpien kysymysten tarkastelu. Filosofian soveltavaan tehtävään kuuluvat ihmisen itsetuntemuksen kehittäminen, hyvyyden, totuuden ja kauneuden tavoittelu sekä ihmisten voimaannuttaminen aidon ajattelun avulla. Aito ajattelu on kriittistä ja henkilökohtaista. Se on myös järkiperäistä, mutta ei hyljeksi tunnettakaan, vaan pitää sekä järkeä että tunnetta tärkeänä. Ne ovat kuin liekin valo ja lämpö.
Akateemisessa filosofiassa on suuresti arvostettu teoreettista tehtävää, kun taas soveltaminen on jätetty vähemmälle. Karl Marx moitti filosofeja siitä, että nämä tyytyvät selittämään maailmaa, vaikka maailmaa pitäisi muuttaa. Martin Heidegger vastasi ja puolusti ajattelun tärkeyttä, koska maailman muuttaminen edellyttää käsitystä siitä, mitä halutaan muuttaa ja miten. Ajattelua ja soveltamista. Molempia tarvitaan.
Vaasan kaupungin toinen rahoituskausi filosofian oppiaineelle päättyi kuluvan vuoden lopussa. Kiitos paljon, Merenkurkun tytär, rohkeudesta ja aimo annoksesta mesenaattihenkeä! Filosofia elää ja voi hyvin Vaasan yliopistossa.
