Kreikan historia on pitkä ja rikas. Sen suuria lahjoja maailmalle ovat klassinen sivistys ja demokratia.
Kreikkalainen tarusto on ehtymätön aarrearkku. Monet tarut ovat syvällisiä ja surkuhupaisia. Ne ilmaisevat arkkityyppisiä totuuksia elämästä ja ihmisestä.
Muistat varmaan tarun Ikaroksesta, joka lensi liian lähelle aurinkoa. Ikaroksen isä Daidalos oli suunnitellut labyrintin Kreetan kuningas Minokselle. Kuningas sulki sinne Minotauroksen – sekasikiön, jolla oli miehen pää ja sonnin ruumis. Tälle hirviölle uhrattiin ateenalaisia nuoria. Lopulta Ateenan tuleva kuningas Theseus surmasi Minotauroksen ja lopetti Kreetan sortotoimet. Theseus suunnisti labyrintissa lankakerän avulla, jonka hän oli saanut Kreetan prinsessa Ariadnelta.
Kuningas Minos alkoi pelätä, että Daidalos tekisi uuden labyrintin jollekin muulle hallitsijalle. Sen estääkseen hän vangitsi labyrinttiin sen suunnittelijan ja tämän pojan Ikaroksen.
Paetakseen labyrintista Daidalos suunnitteli itselleen ja pojalleen siivet sulista ja mehiläisvahasta. Ikaroksen valmistautuessa matkaan isä varoitti tätä lentämästä liian lähelle aurinkoa, koska vaha voisi sulaa.
Ikaros kuitenkin lumoutui lentämisestä niin, että unohti isänsä neuvot. Hän kohosi yhä korkeammalle ja joutui liian lähelle aurinkoa, jolloin siivet sulivat. Ikaros syöksyi mereen ja hukkui. Paikka tunnetaan Ikarianmerenä, joka sijaitsee Egeanmeren itäosassa.
Tarun Ikarosta voidaan verrata nyky-Kreikkaan. Maan viimeaikaisessa taloustragediassa Daidalosta eli labyrintin ja siipien suunnittelijaa edustavat kreikkalaisten päättäjien lisäksi rahoittajatahot, joita on pitkä lista: euromaat, Euroopan keskuspankki ja monet muut pankit, eläkerahastot ja yksityiset sijoittajat sekä Kansainvälinen valuuttarahasto.
Vajoava Kreikka joutuu hädässä turvautuman Euroopan ja muun maailman apuun. Myös mytologioista esikuvia haettaessa kannattaa etsintä ulottaa kotipiiriä kauemmas.
Kreikka on kenties kuin egyptiläisen taruston feeniks-lintu. Tarinan mukaan kuoleman lähestyessä feeniks rakentaa kanelipuun oksista pesän ja sytyttää sen tuleen. Pesä ja lintu palavat poroksi, mutta tuhkasta nousee uusi lintu. Olisiko tästä luovasta tuhosta mallia Kreikan euroerolle?
Kerrotaan, että feeniks tulee aina apuun, kun sitä kipeimmin tarvitaan, ja että sen kyyneleet parantavat jopa kuolemasta. Antiikin Kreikan lahjat ihmiskunnalle – sivistys ja demokratia – ovat lääkettä ja lohdutusta, jotka uusiutuvat feeniks-linnun tavoin. Tästä muistuttaa itkevä Kreikka.
