Tanssikilpailuissa kuten muissakin asioissa voi saada aikaan hyviä tuloksia asettamalla tavoitteet korkealle. Hyviä tuloksia voi kuitenkin saada myös tuloksia miettimättä. Jos suoritus on sen vuoksi rento, jälkimmäinen tapa saattaa olla jopa tuloksellisempi kuin ensin mainittu.

Elämäntehtäväksi sanotaan sitä, mihin joku on pääasiassa omistautunut. Moni kuitenkin vierastaa ajatusta elämäntehtävästä, koska se kuulostaa suureelliselta samoin kuin elämän tarkoitus.

Nämä kaksi kulkevatkin usein käsi kädessä: elämän tarkoitus voi olla perusteena elämäntehtävälle ja elämäntehtävä voi antaa elämälle tarkoituksen.

Edellisessä blogikirjoituksessani sanoin, että erilaiset vastaukset elämän tarkoitusta koskevaan kysymykseen jakautuvat olemuksellisiin ja tehtäväkeskeisiin. Olemukselliset vastaukset keskittyvät hyvän elämän määrittelyyn. Tehtäväkeskeiset kertovat, mitä elämässä pitäisi tehdä.

Elämän tarkoitus voidaan määritellä tehtäväkeskeisesti katsomalla ajassa eteen- tai taaksepäin. Taaksepäin katsova saattaa nähdä elämän tarkoituksen saavutustensa tai elämänvaiheidensa valossa, eteenpäin katsova tavoitteidensa valossa.

Tehtäväkeskeiset elämän tarkoitukset voidaan myös jakaa Aristotelesta lainaten tekemistä ja toimintaa koskeviin. Aristoteleen mukaan tekeminen (kr. poieesis) on aktiviteetti, jossa tulos tai päämäärä on erillinen itse aktiviteetista. Esimerkiksi työ kuten talonrakennus tai väitöskirjan kirjoittaminen on tekemistä. Toiminnassa (kr. praksis) taas päämäärä ei ole erillinen vaan sisältyy aktiviteettiin. Niin on esimerkiksi tanssissa ja musiikissa.

Elämäntehtäväänsä keskittyvä saattaa pitää elämän tarkoituksena jonkin ulkoisen tavoitteen kuten maineen tai yhteiskunnallisen aseman saavuttamista. Sen sijaan elämän toiminnaksi ymmärtävä näkee elämän tarkoituksen sisältyvän toimintaan itseensä. Tällaista asennetta ilmaisee esimerkiksi zeniläinen periaate ”keskity siihen, mitä olet tekemässä – tulos on sivuseikka”. Tämä soveltuu jokaiseen arkiseenkin askareeseen kuten siivoukseen, ruuanlaittoon ja lastenhoitoon. Periaate kehottaa suhtautumaan tekemiseen kuin toimintaan ja siten unohtamaan tulosodotukset.

Samantapainen idea sisältyy Bhagavadgītān oppiin nishkama karmasta eli epäitsekkäästä toiminnasta, jota harjoitetaan ilman tulosodotuksia. Tätä periaatetta on ehdotettu sovellettavaksi myös johtamisen ja yritysetiikan kysymyksiin. Sen mukaan yritystoimintaa tulisi harjoittaa pyyteettömästi ja epäitsekkäästi. Tällainen kehotus on yllättävä, koska taloudellisen voiton tavoittelua pidetään yleensä yritystoiminnassa välttämättömänä.

Elämää kannattaa ennemmin pitää toimintana kuin tehtävänä, koska toiminta, toisin kuin tekeminen, on sen ulkopuolisista tuloksista eli onnistumisista tai epäonnistumisista riippumaton. Voidaan siksi sanoa, että vaikka elämä ei sujuisikaan kuin tanssi, elämä on paremmin tanssia kuin työtä.