Yliopistolaisilla on monta syytä ajatella, että heidän työ- tai opiskelupaikkansa on hyvin hoidettu. Seuraavassa luetellaan joitakin syitä. Ne ovat niin tärkeitä, että saattavat tuntua itsestäänselvyyksiltä. Todellisuudessa mikään ei kuitenkaan ole itsestään selvää. Jos jokin tuntuu itsestäänselvyydeltä, kyseessä on tapa tai tottumus.

Yliopistolla riittää vettä, lämpöä ja sähköä. Työtilat ovat toimivat ja asianmukaiset. Työhuoneet, luentosalit ja muut tilat siivotaan säännöllisesti. Nurmikot leikataan, lumet aurataan ja tiet hiekoitetaan. Ravintoloista ja kahviloista saa hyvää ruokaa ja juomaa.

Posti kulkee. Tulostimet ja kopiokoneet toimivat, viat korjataan. Paperia, kyniä ja muita toimistotarvikkeita on saatavilla. Nettiyhteys on nopea ja tietokoneohjelmat ajan tasalla. Kirjoja voi lainata ja uusia tilata.

Erilaiset hallinto-, tiedotus- ja talousasiat hoituvat sujuvasti. Palkat maksetaan ajallaan. Tutkimusrahoituksen hakemiseen saa apua.

Tenttijärjestelyt hoidetaan ja -tulokset rekisteröidään, kunhan opettajat vain saavat vastaukset tarkistettua. Luentokurssit aikataulutetaan ja salit varataan. Myös matkavarauksia tehdään ja -laskut maksetaan.

Jo nämä esimerkit osoittavat yliopiston yhteisöksi, jossa työnjako on viety pitkälle. Yliopistolaiset ovat monin tavoin riippuvaisia toistensa työpanoksesta.

Monien töiden epäkiitollinen piirre on se, että tuloksiin kiinnitetään huomiota vasta, kun jokin menee syystä tai toisesta pieleen. Silloin kun kaikki menee hyvin, työ jää helposti huomaamattomaksi. Tähän liittyy Heideggerin oivallus: vasta kun jokin ei toimi odotusten mukaan, se astuu huomaamattomuudestaan esiin.

Suuressa työ- ja opiskeluyhteisössä tarvitaan hyvin toimivia hallinnollisia käytäntöjä ja rakenteita. Ensisijainen kiitoksen aihe on kuitenkin ihmisten työ, joka ansaitsee tulla huomatuksi.

Yliopistopalveluissa työskenteleville kuuluu tunnustus: Kiitos paljon opettajien ja tutkijoiden työn sekä opiskelijoiden opiskelun tukemisesta ja mahdollistamisesta! Teette upeaa ja tärkeää työtä.