Pekka Himasen johtama Suomen kestävän kasvun mallia pohtiva tutkimushanke on saanut kielteistä julkisuutta rahoituskuvionsa vuoksi. Hankkeen väliraportin Sinisen kirjan keskustelu hyvinvointiyhteiskunnan edellytyksistä ja tulevaisuudesta on kuitenkin niin tärkeä aiheeltaan, että sen soisi nousevan seuraavaksi julkisuuteen.
Pohjoismaisen hyvinvointivaltion perinteisiä tavoitteita ovat köyhyyden torjunta ja syrjäytymisen estäminen. Tavoitteisiin kuuluvat myös suurten tulo- ja elintasoerojen kaventaminen, luokkayhteiskunnan synnyn ehkäisy sekä henkilökohtaisista riskeistä kuten sairaudesta ja työttömyydestä aiheutuvien kustannusten tasaaminen ja vähentäminen.
Hyvinvoinnilla tarkoitetaan yleensä terveyttä ja aineellista vaurautta. Sillä on kuitenkin myös tiedollinen, sivistyksellinen ja sosiaalinen ulottuvuus. Laajasti ymmärrettynä hyvinvointiin kuuluvat lisäksi rauha, tasa-arvo ja demokratia sekä ihmisoikeuksien kunnioitus.
Hyvinvointivaltion perinteisiä tavoitteita voidaan – oikein tai väärin – arvostella reaktiivisuudesta: siitä, että erilaisiin riskeihin ja ongelmiin kyllä puututaan jälkikäteen, mutta ei ennakoivasti luoda ja ”rikastuteta” hyvinvointia. Perinteisiä tavoitteita voidaan siksi pitää passivoivina. Niissä hyvinvointi tarkoittaa ensisijaisesti erilaisten menetysten korvaamista ja puutteiden poistamista. Hyvinvointivaltion perinteisestä ideasta puuttuu arvostelijoiden mukaan syvällinen ja dynaaminen käsitys hyvinvoinnin sisällöstä ja mahdollisuuksista.
Tällainen syytös on liioitteleva, kuten seuraava esimerkki osoittaa. Sosiaalitoimisto maksaa lain mukaan siihen oikeutetuille hakijoille toimeentulotukea. Tämä etuus tai sosiaaliturva ylipäänsä ei tarkoita, että sen taustalla olevasta hyvinvointikäsityksestä puuttuisi pyrkimys tukea ihmisen selviytymistä ensisijaisesti omin voimin.
Hyvinvointivaltiossa maksetaan sosiaalietuuksia ja annetaan sosiaalipalveluja, koska ihmisistä välitetään ja koska yksilöiden tukeminen hyödyttää yhteiskuntaa pitkällä tähtäimellä. Ensimmäinen peruste on välittämisen etiikan ja velvollisuusetiikan mukainen. Jälkimmäinen peruste on utilitaristinen ja seurausetiikan mukainen. Perusteet vetävät eri suuntiin, mutta esiintyvät silti rinnakkain.
Hyvinvointikäsitysten arviointiin ja kehittämiseen tartutaan myös Sinisessä kirjassa (s. 32-42). Sen mukaan hyvinvointiyhteiskunnan uusia ja innostavia tavoitteita ovat arvokas elämä, inhimillinen kukoistus sekä ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävä elämäntapa.
Sininen kirja työstää näitä ideoita melko yleisellä tasolla. Kirjan pyrkimystä ei kuitenkaan pidä siksi väheksyä, vaan näitä koko elämänmuotomme ja yhteiskuntajärjestelmämme ydinkysymyksiä on syytä yhdessä käsitellä avoimesti ja rakentavasti.
