Viime jouluna kirjoitin blogissani Julia Kristevan, bulgarialais-ranskalaisen filosofin ja psykoanalyytikon Jeesusta koskevista tulkinnoista. Tämänkertaisen Kristeva-bloggauksen muusa on ”Mr. Hankey, the Christmas Poo”, joka Jeesuksen tavoin kuuluu South Parkin henkilöhahmoihin.

Kristevan mukaan tietoisen minuuden ja alitajunnan synty perustuu kielen oppimiseen, joka muuttaa ihmisen ”halutaloutta”. Pieni lapsi on narsisti ja elää symbioottisessa tilassa, jota leimaa perustarpeiden tyydytys kuten fyysinen läheisyys ja ulostaminen. Traaginen tilanne syntyy, kun lapsen haluja aletaan rajoittaa. Kun rintaruokinta loppuu, syntyy fyysinen etäisyys äitiin. Ulostamisesta tulee vähitellen kontrolloitua. Kristevan mukaan tämä on dramaattinen muutos. Sen yhteydessä lapsesta alkaa kehittyä ”puhuva subjekti”.

Kristeva sanoo varhaista esikielellistä vaihetta semioottiseksi. Siinä halutalous on kontrolloimaton ja kaikki asiat nimeämättömiä. Kristeva käyttää niistä ilmaisua ”nimeämätön toinen”.

Tästä tilasta lapsi siirtyy vähitellen symboliseen kielen tilaan. Tämä tapahtuu vaiheessa, jota Kristeva kutsuu khoraksi. Sana tulee Platonin Timaios-dialogista, jossa demiurgi eli luoja muovaa kaoottista alkumateriaa ideamaailman mallin mukaan. Platon kutsuu khoraksi (tilaksi, säiliöksi, kohduksi) tilaa, jossa maailma synnytetään ja jossa aineen muokkaaminen tapahtuu. Tila edustaa turvallisuutta, läheisyyttä, halujen ja tarpeiden rajatonta tyydytystä. Tässä tilassa äiti edustaa ”nimeämätöntä toiseutta”.

Kristeva korostaa ihmisen minuuden syntyvän vuorovaikutuksessa. Se edellyttää suhdetta ”toiseen”, johon subjekti peilaa itseään. Kielen synty edellyttää lisäksi ”kolmatta”, joka rinnastetaan isän läsnäoloon. Tämä kolmas edustaa ”lakia ja järjestystä”, kontrolloitujen ja organisoitujen halujen järjestelmää.

Siirtyminen semioottisesta tilasta (id) symboliseen (ego) tapahtuu siis ”isän” (superego) avulla. Lapsi siirtyy rajoitettuun ja kontrolloituun kielelliseen halutalouteen, jossa primaarihalujen tyydyttämistä kontrolloidaan ja lapsi joutuu ilmaisemaan niitä kielellisesti. Laki ja järjestys astuvat voimaan.

Kristevalaisittain tulkittuna Ylioppilaslehden kakkajuttu rikkoi kontrolloidun halutalouden lakia ja järjestystä. Samalla se kuitenkin saattoi ne uudestaan voimaan. Tämä tapahtui tekemällä performanssista lehtijuttu, ”puhuvan subjektin” teko.