Tähän kiinnitti huomiota jo Aristoteles, joka kehitti käytännöllisen päätelmän ihmisen käyttäytymisen ymmärtämiselle. Aristoteleen mukaan ihmisen toimintaa ymmärretään, kun tiedetään, mitä hän tavoittelee ja miten hän uskoo saavuttavansa tavoitteensa.

Tutkimustulosten yhteiskunnallinen vaikuttavuus vaihtelee vähäisestä tiedon lisäämisestä ja paikallisen keskustelun herättämisestä aina maailmanlaajuisiin poliittisiin, taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin seurauksiin asti. Tiedon sanotaan lisääntyvän, jos saatu uusi tieto on jostain näkökulmasta tärkeää ja arvokasta, ja jos yhä useampi tietää jotakin, mitä ei ennen tiennyt.

Ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta hyvin tärkeät tulokset viime vuosilta ovat peräisin ympäristön tilaa ja luonnonvarojen riittävyyttä koskevasta tutkimuksesta. Lukemattomat tutkimusraportit varoittavat, että väestönkasvu ja ylikulutus uhkaavat ihmiskuntaa ja koko elollista luontoa.

Varoitukseen yhtyy Britannian tiedeakatemian The Royal Societyn tuore raportti, jonka mukaan ihmisiä on vuonna 2050 ainakin yhdeksän miljardia. Raportti suosittaa väestönkasvun hillitsemistä vapaaehtoisella syntyvyyden säännöstelyllä. Kehittyneiden ja nopeasti kehittyvien maiden kestämätöntä kulutusta pitää myös kiireesti vähentää. Maailman luonnonsäätiön WWF:n Living Planet 2012 -raportti arvioi ihmiskunnan kuluttavan tällä hetkellä puolitoistakertaisesti sen, mitä maapallo pystyy tuottamaan. Raporttien neuvot ja talouskasvun ideologia ovat törmäyskurssilla.

Näiden raporttien kuten muidenkin tutkimustulosten yhteiskunnallinen vaikuttavuus riippuu paitsi tiedeyhteisöstä myös esimerkiksi tiedotusvälineistä, kansalaisjärjestöistä ja elinkeinoelämästä. Ennen kaikkea tarvitaan kuitenkin poliittisia päätöksiä. Siksi tarvitaan eri maista korkean tason poliitikkoja, presidenttejä ja pääministereitä, jotka lähtevät yhdessä ajamaan valtioiden rajat ylittävää kulttuurimuutosta. YK voisi olla tähän tarkoitukseen sopiva foorumi, mutta sen jäsenmaat ovat kansainvälisen talouskilpailun ja velkaantumisen kuristusotteessa ja edustavat kenties Bhutania lukuun ottamatta pikemmin talouskasvun pakkoa kuin kulutuskritiikkiä.

Monien vakavasti otettavien arvioiden mukaan nykymeno kääntyy maailmantalouden laskuun, vieläpä romahdukseen, joka johtuu tärkeiden uusiutumattomien luonnonvarojen, erityisesti halvan öljyn loppumisesta ja joka voi lisäksi johtua valtavasta ympäristökatastrofista sekä edellisiin liittyvistä sodista. Näyttää synkältä ja siksi tarvitaan tiedon valoa ja etiikkaa enemmän kuin koskaan.