Käsitteitä käytetään väitteiden ja arvostelmien esittämisen työkaluina ja rakennustarvikkeina. Rakentajan on pidettävä hyvää huolta työkaluistaan ja rakennustarvikkeista. Tutkijan on vastaavasti hiottava käyttämiään käsitevälineitä.

Tutkijan käyttämät käsitteet, teoriat ja mallit ovat hänen ”työkalupakkinsa” sisältöä: kuin jakoavaimia, ruuvimeisseleitä, sahoja ja vasaroita. Yhdellä työkalulla saa aikaan erilaista jälkeä kuin toisella. Tilanne on samantapainen kuin kalastajalla, jonka pienisilmäiseen verkkoon tarttuu erilaista saalista kuin suurisilmäiseen.

Amerikkalaisen filosofin Alexander Rosenbergin mukaan tieteen kehityksen suurin este on se, että tutkijalla on väärät käsitteet (Philosophy of Social Science, second edition, Boulder, CO: Westview Press, 1995, 15). Tutkija, joka käyttää tutkimuskohteensa soveltumattomia käsitteitä, on kuin kalastaja, joka yrittää pyydystää pieniä kaloja suurisilmäisellä verkolla.

Työkaluja säätämällä kuten jakoavaimen leukoja kaventamalla tai leventämällä saadaan avattua ja kiristettyä esimerkiksi erilaisia pultteja ja muttereita. Käsitteiden määrittely ja niiden alan rajaaminen on vastaavasti tärkeää tieteelliselle tutkimukselle, jotta sen kohteita ja kysymyksiä voitaisiin käsitellä asianmukaisesti. Tätä määrittelyä voidaan verrata myös kameran objektiivin tarkentamiseen. Tarkan kuvan saaminen edellyttää hienovaraista säätöä.

Käsitevälineet eroavat kuitenkin tärkeässä suhteessa työkaluista kuten pihdeistä, jakoavaimista ja vasaroista, enkä tarkoita vain sitä, että ensin mainitut ovat käsitteellisiä ja jälkimmäiset aineellisia. Talonrakentamiseen tarvitaan työkaluja, mutta mikään niistä ei ole osa itse taloa. Sen sijaan käsitevälineitä käytetään käsitteellistämään aiheita, jotka ovat itse käsitteellisiä eli muodostuvat niiden käsittelyyn käytetyistä käsitteistä.

Näin ollen käsitevälineet toimivat eivät vain säädettävinä työkaluina, vaan myös rakennustarvikkeina. Käsitteitä voi siksi verrata lautoihin, tiiliin ja laastiin.