Tutkimusryhmien syntyminen on riippuvaista ensinnäkin rahoituksen lähteistä ja määrästä. Yritykset rahoittavat erityisesti tekniikan, kauppatieteiden ja lääketieteen tutkimusta. Monet suuryritykset panostavat paljon tutkimukseen ja niiden voi olettaa tukevan mielellään myös ryhmissä tehtävää tutkimusta.

Myös itse tutkimusaiheilla ja -kohteilla voi olla ominaisuuksia, jotka ohjaavat tutkimusryhmien perustamiseen enemmän joillakin aloilla kuin toisilla. Tekniikan ja luonnontieteiden tutkimus edellyttää usein kalliita laitteita, joita käyttämään kannattaa palkata tutkijaryhmä. Samojen luonnonlakien alaisuuteen perustuva mahdollisuus käyttää samoja teknisiä ja käsitteellisiä välineitä voi tuoda luonnontieteellisen tutkimushankkeen osa-aiheisiin tarvittavaa yhtenäisyyttä.

Kauppa- ja taloustieteissä tutkimusryhmien yhtenäisyys syntyy usein paitsi samaa aihepiiriä koskevien tapaustutkimusten tekemisestä myös samoista psykologisista laeista ja käsitteistä, jotka koskevat kaupan ja talouden ilmiöiden kuten kuluttajien tai osakemarkkinoiden käyttäytymistä. Yhteiskunta- ja oikeustieteellisten tutkimusryhmien osa-aiheita voi myös yhdistää esimerkiksi sama lainsäädäntö tai yhteisöllinen käytäntö.

Kauppatieteelliset ja yhteiskuntatieteelliset tutkimukset ovat usein temaattisia ja koskevat laajoja aiheita, jolloin niiden käsittelyyn voi hyvin sopia ryhmätyö. Humanistisilla aloilla on taas melko tavallista niin sanottu ”ukkotutkimus”, josta esimerkkejä ovat yksittäisten kirjailijoiden tuotannon analyysit. Hyvin tuotteliaiden ja tärkeinä pidettyjen kirjailijoiden tutkimukseen voidaan kuitenkin valjastaa tutkijaryhmä.

Humanististen alojen kuten historian, kielten ja kirjallisuuden yksittäiset tutkimusaiheet ovat usein niin idiografisia eli yksittäistapauksia koskevia, että yhtenäisten tutkimusryhmien kokoaminen vaatii paljon käsitteellistä ”rakennustyötä”. Humanistisen tutkimusryhmän syntymiselle voi siksi olla kynnyskysymys, kyetäänkö sen osa-aiheiden tarkasteluun luomaan yhteisiä käsitevälineitä.