Yritysten yhteiskuntavastuun katsotaan ylittävän lainsäädännön vaatimukset ja olevan vapaaehtoista. Toisaalta yhteiskuntavastuun kantamista voidaan pitää moraalisesti velvoittavana.

Laki velvoittaa yliopistoja toimimaan vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa ja edistämään tutkimustulosten yhteiskunnallista vaikuttavuutta (Yliopistolaki 1 luku § 2). Myös yliopistojen yhteiskuntavastuu voi kuitenkin ylittää lainsäädännön vaatimukset.

Yhteiskuntavastuulla on muun muassa taloudellinen, sosiaalinen, kulttuurinen ja ekologinen ulottuvuus. Yhteiskuntavastuuseen kuuluu siksi esimerkiksi demokratian, tasa-arvon, yhdenvertaisuuden, suvaitsevaisuuden, kulttuurien rauhanomaisen kanssakäymisen ja ympäristönsuojelun edistäminen. Yliopistoilla on tällaiseen vastuunkantamiseen parhaat mahdolliset lähtökohdat ja edellytykset: tieteellinen tutkimus ja siihen perustuva opetus.

Yliopistot kantavat kansainvälistä vastuuta muun muassa kouluttamalla ulkomaisia opiskelijoita ja tekemällä heidän kotimaidensa yliopistojen kanssa tutkimus- ja koulutusyhteistyötä. Kansainvälisen vastuun näkökulmasta voidaan kyseenalaistaa suunnitelmat periä lukukausimaksuja Euroopan talousalueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta.

Yhteiskuntavastuun nimissä vaaditaan, että yliopistojen pitää tutkia yhteiskunnan kannalta tärkeitä aiheita. Tällainen vaatimus on jossain määrin oikeutettu. Yliopistoille erityisen sopiva yhteiskuntavastuun kantamisen tapa on selvittää erilaisten yhteiskunnallisten kehityskulkujen ja kulttuurivirtausten syitä ja seurauksia, ongelmia ja ratkaisuja.

Uhkana on kuitenkin, että yliopistojen yhteiskuntavastuusta tehdään suhdanneherkän politiikan väline. Se vaarantaisi tutkimuksen vapauden. Siksi pitää tulevaisuudessakin huolehtia myös teknisiä, taloudellisia tai yhteiskunnallisia sovelluksia tuottamattoman perustutkimuksen edellytyksistä. Tutkimuksen vapaus on yliopistojen perusta, johon perustuu myös niiden kyky kantaa yhteiskuntavastuuta.