Samassa tutkimuksessa selvitettiin myös tohtoriksi valmistuneiden mielipiteitä koulutuksestaan. Vastaajat arvioivat tärkeimmäksi kehityskohteeksi akateemisen kirjoittamisen.

Myös hyvää ohjausta, kansainvälisiä kontakteja ja esiintymistaidon kehittymistä pidettiin tärkeinä. Väitöskirjaohjaukseen tyytyväiset tohtorit ovat valmistuneet nopeammin kuin ohjaukseen tyytymättömät. Avoimeksi jäi kuitenkin se, onko hyvä ohjaus nopean valmistumisen syy vai luoko nopea valmistuminen tyytyväisyyttä ohjaukseen. Ehkä kyse on molemmista.

Näiden tulosten pohjalta esitän tohtorinkoulutuksen kehittämiseksi seuraavia käytäntöjä, jotka ovat vanhoja ja hyviksi havaittuja.

1) Ohjaustapaamisia tulee järjestää säännöllisesti ja riittävän usein. Kunkin tohtorikoulutettavan tulee voida keskustella ohjaajansa kanssa tutkimukseen liittyvistä kysymyksistä ainakin 6 viikon välein. Ohjaajan tulee saada luettavaksi ohjattavansa kirjoittamaa tekstiä riittävän pienissä erissä, jotta ohjaaja jaksaa tutustua siihen huolellisesti. Tohtorikoulutettavalle annettavien ohjeiden tulee olla selkeitä ja niistä tulee päästä yhteisymmärrykseen. Ohjauksen tulee olla kannustavaa ja todellisuudentajuista.

2) Tohtorikoulutettaville tulee järjestää säännöllisesti ja riittävän usein kokoontuvia tutkimusseminaareja. Kuukauden tai parin viikon välein kokoontuvat seminaarit tuovat työskentelyyn rytmiä ja vertaistukea.

3) Akateemisen kirjoittamisen kursseilla tulee käsitellä ja kehittää tohtorikoulutettavien omaa tutkimustekstiä. Huomiota tulee kiinnittää erityisesti argumentaatioon, väitteiden perustelemiseen ja koetteluun.

4) Tohtorikoulutettaville tulee tarjota vähintään kerran vuodessa tilaisuus esitellä työtään kansainvälisessä konferenssissa. Esitelmän pitämistä on hyvä harjoitella etukäteen suullisen esityksen kurssilla.

Hyväksi tutkijaksi voi tulla montaa kautta. Tieteen edistyminen ja itseään korjaavuus perustuvat kuitenkin aina luovaan kriittiseen ajatteluun. Siksi tohtorikoulutettavia on tärkeää yhtäältä kannustaa keksimään uutta ja esittämään rohkeita arvauksia, toisaalta ohjata problematisoimaan tutkimuksensa lähtökohtia ja tuloksia.