Antiikista lähtien palloa on pidetty täydellisenä muotona. Jabulania pidetään kuitenkin epätäydellisenä. Sillä saadaan kovia ja kierteisiä potkuja, minkä vuoksi Jabulani antaa varsinkin maalivahdeille muuta kuin juhlimisen aihetta.

Yliopistolla tehtävä työ on joskus kuin Jabulanin koppaamista: ”Vaikka olin hyvin sijoittunut, pallo karkasi käsistä”. Tunne voi olla tämäntapainen, kun kustantaja hylkää tarjotun tutkimuskäsikirjoituksen; kun haettu apuraha jää saamatta tai kun pätkätyö loppuu.

Tappion hetkellä pelaajat ja fanit pitävät laihana lohtuna, jos jalkapalloa sanotaan vain peliksi. Monen mielestä jalkapallo on elämä. Pettyneelle tutkijalle on laiha lohtu, jos sanotaan, että kyse on vain työasiasta. Jalkapalloa ja tutkimustyötä yhdistää intohimo.

Antiikin Kreikan ja Rooman stoalaisten mukaan intohimoiset tunteet ovat virheellisten arvostelmien seurausta. Viisailta eli moraalisesti ja älyllisesti täydellistyneiltä tällaiset tunteet puuttuisivat, koska he muodostaisivat vain tosia arvostelmia.

Stoalaisesti virittynyt neuvo pettyneelle tutkijalle ja jalkapalloilijalle on seuraava: Älä piehtaroi epäonnisessa tilanteessa tai huonossa tuulessasi. Selvitä, mitä voit tehdä paremmin, ja jatka yrittämistä.

Kyvykkyydestä ja kovasta yrityksestä huolimatta tutkijalle ja jalkapalloilijalle voi kuitenkin jäädä Musta Pekka käteen.

Stoalaisia arvosteltiin jo antiikissa liiallisesta uskosta järjen voimaan. Ivallisesti katsottiin, että he ovat samalla tavalla tunteiden vietävissä kuin muutkin ihmiset.

Stoalaista tunnekäsitystä on arvosteltu myös siitä, että emotionaalisesti vaikeiden asioiden yletön järkeistäminen voi olla vahingollista. Pahimmat höyryt pitää päästää ulos. Monet jalkapalloilijat näyttävät olevan siinä tutkijoita etevämpiä.