“Pannaan se tapahtumaan”, totesin päättäessäni puhelun OpenInnoTrain-projektin koordinaattorin kanssa viime kesänä. Keskustelimme mahdollisuudestani osallistua tutkijavaihtoon RMIT-yliopistossa Melbournessa. Väitöskirjani, joka tarkastelee työn ja muun elämän yhteensovittamista, oli juuri valmistumassa, ja minua pyydettiin esittelemään tutkimustuloksiani Australiassa, joka on alalla johtava maa. Puhelun jälkeen alkoi monenlaisten järjestelyjen sarja.
Vaasan yliopisto kannustaa opiskelijoitaan ja henkilökuntaa osallistumaan ulkomaanvaihtoon. Vaihdon tavoitteena on yleensä kokemusten kartuttamisen lisäksi kansainvälisen verkoston rakentaminen, oman tutkimusalan asiantuntijoiden tapaaminen ja maamme tutkimuksen edustaminen. Omalla kohdallani oli kuitenkin yksi mutta: olen viiden nuoren lapsen äiti, eikä lähtö yli kahdeksi kuukaudeksi ilman perhettäni tullut kysymykseenkään. Minua rohkaistiin kuitenkin lähtemään, ja sain niin Suomen kuin Australian kollegoiltani tukea järjestelyihin.
Oman urakehitykseni lisäksi halusin varmistaa, että kahden kuukauden matka Australiaan tarjoaisi mielekkään ja opettavaisen kokemuksen myös lapsilleni. Koska aika oli suhteellisen lyhyt, ei ollut järkevää järjestää heille koulu- tai päiväkotipaikkoja. Tämän vuoksi oli keksittävä muita keinoja tehdä matkasta antoisa ja hyödyllinen koko perheelle. 
Sovimme nelos- ja seiskaluokkalaisten lasten koulujen kanssa etäopiskelusta matkamme ajaksi. Koulut suunnittelivat oppilaille tehtäviä, jotka integroitiin osaksi matkaamme. Kuvaamataidossa piirretään Melbournen siluetti, historiassa tehtävänä on käydä aboriginaalikulttuuria käsittelevässä museossa, ja kotitaloudessa tutustua paikallisiin ruoka-aineisiin sekä valmistaa niistä ruokia. Lisäksi lapsemme osallistuivat Bendigon kaupungissa sijaitsevan Girton Grammar Schoolin “Päivä australialaisessa koulussa” -ohjelmaan. Sen ansiosta eskari-ja kouluikäiset lapset pääsivät osallistumaan normaaliin koulupäivään Australiassa ja esittelemään suomenruotsalaista kulttuuria.
Olemme saaneet tukea englannin opetukseen ja lasten harrastuksiin. Tyttärelle löytyi mahdollisuus jatkaa luistelua paikallisessa jäähallissa, ja englannin opettaja on suunnitellut aktiviteetteja, jotka tukevat erityisesti 4-vuotiaiden kaksosten kielitaidon kehittymistä. Sosiaalisen median ryhmät äideille ja perheille ovat olleet avuksi, ja Australian suomalaisten ryhmästä olemme löytäneet lastenhoitoapua. Paikallisten kanssa ennen matkaa solmittu verkosto onkin osoittautunut korvaamattomaksi tueksi.
Näiden tukitoimien ansiosta olen pystynyt keskittymään omaan työhöni. Olen tavannut paikallisia sekä kansainvälisiä yrittäjiä ja vaikuttajia, ja esitellyt heille tutkimustani. Olen myös osallistunut paikalliseen opetukseen, tutustunut erilaisiin opetustiloihin ja koulutuksen tukipalveluihin sekä toisen asteen että korkeakoulutasolla. Samaan aikaan puolisoni on työskennellyt Australiassa.
Australia on erittäin perheystävällinen maa. Matkustaminen perheen kanssa on tehty helpoksi: lentomatkoilla saimme apua siirtymisiin ja passintarkastuksessa perheet ohjattiin etuoikeutettuun jonoon. Ravintolat toivottavat lapset lämpimästi tervetulleiksi ja ei ole tavatonta, että lapsi syö maksutta vanhemman seurassa. Muutenkin, monissa paikoissa, kuten eläintarhoissa ja museoissa, lapsille on vapaa pääsy. Leikkipuistot ovat siistejä, hyvin ylläpidettyjä ja turvallisesti aidattuja, ja mikä parasta – niitä on paljon!
Asumisjärjestelyt sen sijaan tuottivat jonkin verran haasteita suuren perhekoon vuoksi. Päädyimme sijoittumaan esikaupunkialueelle metroradan varrelle, mikä helpotti liikkumista keskustaan. Ensimmäinen valitsemamme asuinalue osoittautuikin rauhattomaksi, mutta AirBnB toimi ripeästi sijoittaessaan perheemme toiselle alueelle. Isoon kaupunkiin mahtuu monenlaisia alueita, ja valinnassa kannattaakin kysyä neuvoa paikallisilta. 
Tämän lyhytkestoisen vaihdon perusteella uskon, että perheemme pärjäisi myös pidemmässä vaihdossa. Kannustan muitakin lähtemään lyhyempään vaihtoon perheen kanssa. Tyypillisesti lyhykestoiset vaihto-ohjelmat eivät tue perheen matkustamista, mutta muita tukia on saatavilla. Toki tämä edellyttää säätiöiden ja rahastojen tuntemista, mutta selvitystyöhön kannattaa panostaa. Onnistumisen avain on koko perheen tarpeiden huomioon ottaminen ja kokemuksen mielekkyyden varmistaminen. Ennen matkaa perheemme asettikin jokaiselle lapselle henkilökohtaiset tavoitteet matkan ajaksi. Niitä olivat esimerkiksi kielen opiskelu, paikalliseen kulttuuriin ja -historiaan tutustuminen, kansainvälisten ystävyyssuhteiden luominen sekä suomenruotsalaisuuden edustaminen paikallisissa kouluissa. Uskon, että Australian kokemus on ollut lapsillemme ainutlaatuinen, silmiä avaavia ja muuttaa heidän käsitystään ympäristöstä ja kulttuureista pysyvästi avoimemmaksi.
Kiitän EU:n Horizon2020-rahoitteista OpenInnoTrain-ohjelmaa, Liikesivistysrahastoa, Svenska Kulturfondenia, Vakuutustiedon Kehittämissäätiötä ja Sven-Josef Nymans minnesfondia siitä, että he ovat tehneet vaihtoni ja perheeni matkan mahdolliseksi.
KTT Heini Pensar on johtamisen yliopistonlehtori ja toimii lisäksi Vaasan yliopiston liiketoiminnan kehittämisen maisteriohjelman koulutusohjelmavastaavana Kokkolassa. Hän on henkilöstöjohtamisen tutkija, joka väitteli tohtoriksi vuonna 2023. Hänen väitöskirjansa käsitteli työn ja muun elämän tasapainoa etätyössä.
