Lyhyesti: Mielestäni kyllä, kunhan sitä käyttää sopivassa kohtaa tiedonhaun prosessia ja mikäli säilyttää sopivan lähdekritiikin.

Vaikka tieteellisessä tiedonhaussa painotetaan usein tieteellisen tutkimuksen tietokantoja kuten Scopus, Web of Scienceä, MedPubia tai kirjastojen hakupalveluja, Google-hauista voi olla hyötyä erityisesti kirjoittamisprosessin ja tutkimuksen teon alkuvaiheessa, kun tarkat tutkittavasta ilmiöstä käytettävät käsitteet ja ilmiöön liittyvät tutkimukset ja keskustelut eivät ole vielä tuttuja.

Google on yleishakukone, eli sen löytämät tulokset eivät rajoitu mihinkään tiettyyn sisältötyyppiin. Hakukone löytää tuloksiksi uutisia, verkkokauppojen tuotesivuja, blogipostauksia, videoita ja somekijoituksia. Usein Google ohjaa myös Wikipedia-artikkeleihin. Mutta Google voi antaa osviittaa myös tieteellisistä keskusteluista ja tieteellisistä lähteistä erityisesti kirjoitusprosessin alkuvaiheessa. Toisaalta tämä mahdollisten tulosten moninaisuus tarkoittaa myös sitä, että Googlen löytämät lähteet eivät ole välttämättä tieteellisiä julkaisuja, vaan mitä tahansa tekstejä – tosin hakutulosten seasta voi löytyä myös tieteellisiä tekstejä.

Sen takia lähdekritiikki on paikallaan: Googlen löytämässä lähteessä esitetty väite ei välttämättä pidä paikkansa, mikäli kyseessä ei ole esimerkiksi laadukas journalistinen teksti, muu asiateksti tai tieteellinen julkaisu.

Viittaan tässä tekstissä Googlen käyttöön hakukoneena sen ollessa markkinajohtaja ja siten usein synonyymi yleishakukoneille. Netin hakukoneita on kuitenkin olemassa useampia, suurimpana Googlen kilpailijana Bing. Useamman hakukoneen käyttö ja tulosten vertailu voi olla fiksua, koska hakukoneiden algoritmit ovat erilaisia.

Nettihauista on apua erityisesti kirjoittamista aloittaessa

Google on parhaimmillaan kirjoitusprosessin alkuvaiheessa. Alustavat ensimmäiset haut aiheesta voivat antaa osviittaa aiheeseen liittyvästä julkisesta keskustelusta esimerkiksi eri medioiden sivuilla. Lisäksi Google voi löytää aiheeseen liittyvää uutisointia ja muita raportteja, sekä muuta keskustelua. Googlen löytämien Wikipedia-artikkelien lähdeluettelot voivat johtaa laadukkaiden tieteellisten lähteiden luo erityisesti luonnontieteissä ja lääketieteissä. Google on myös hyvä tapa löytää harmaata kirjallisuutta eli erilaisia raportteja, julkaisuja, opinnäytetöitä tai “pöytälaatikkotutkimusta”. Harmaa kirjallisuus ei ole välttämättä tieteellisiä eli vertaisarvioiduissa tieteellisissä lehdissä julkaistuja, mutta jotka voivat sisältää luotettavaa ja olennaista käytännön tietoa tai uusinta mahdollista tietoa. Harmaan kirjallisuuden osalta lähdekriittisyys on jälleen paikallaan.

Google-hakujen etuna tieteellisen tutkimusprosessin alussa tutkimusaiheeseen ja -kirjallisuuteen tutustuttaessa on se, että Google ei tulkitse hakusanoja kirjaimellisesti. Siinä missä esimerkiksi Scopus, Web of Science sekä kirjastojen hakutyökalut vaativat usein tarkkoja hakutermejä, Google voi löytää varsin kattavasti erilaisia (hakukoneen olennaisimmiksi arvioimia) hakutuloksia aiheeseen liittyen. Googlea ei myöskään haittaa yhtä paljoa, vaikka hakutermi menisi hieman ohi aiheen, vaan tutkimusaiheen kannalta relevantteja artikkeleita voi silti nousta esiin. (Ks. Georgas 2013.) Kun ensimmäiset haut Googlella on tehty, saattaa löytyä jotain olennaisia käsitteitä tai keskusteluja, joita tutkia tarkemmin, ja joista tunnistaa omalle tutkimusaiheelle keskeisimpiä teemoja jatkohakuja varten.

Google ei ole systemaattinen ja tarkka hakukone, joka järjestää hakutulokset jonkin ennalta tiedetyn tai hakijan määrittelemän tekijän perusteella, tai joka antaa samat hakutulokset joka kerta. Google valikoi ja järjestää tuloksia tärkeysjärjestykseen useiden eri tekijöiden perusteella, eikä näitä perusteita käyttävä algoritmi ole julkista tietoa.Yleishakukoneiden esittämä tieto on siten vinoutunutta. Haettavaan aiheeseen liittyvää erittäin oleellista tietoa voi näin jäädä huomaamatta, kun hakukone ei löydä tai esitä kaikkea aiheeseen liittyvää tietoa. Erityisesti uusin tieto voi jäädä Googlelta huomaamatta: hakukone ei ole välttämättä ehtinyt vielä huomata viikko sitten julkaistua tutkimusta tai raporttia, joka voi kuitenkin löytyä tieteellisistä tietokannoista.

Kirjallisuuskatsaus ei ole useinkaan suoraviivainen prosessi

Boell ja Cecez-Kecmanovic (2010) näkevät kirjallisuuskatsauksen tekemisen – eli aiempaan tutkimukseen tutustumisen ja sen avaamisen siitä kirjoittamalla – olevan hermeneuttisen kehän kaltainen prosessi, jossa luettu kirjallisuus ymmärretään aina suhteessa aiemmin luettuun kirjallisuuteen, ja jossa ymmärrys näiden muodostamasta kokonaisuudesta syvenee teksteihin tutustuessa. Tässä prosessissa Google-haut voivat olla ensimmäisen askel prosessissa, joka etenee kirjallisuuteen tutustumisesta hakuihin, luettavien tutkimusten valintaan, keskeisten aiheiden tunnistamiseen ja jälleen mahdollisiin jatkohakuihin. Kuten Boell ja Cecec kirjoittavat, kirjallisuuskatsaus ei useinkaan etene hakutulosmassoja lukemalla, vaan vaiheittain ja vähitellen hakuja tarkentaen. Tästä näkökulmasta kirjallisuuskatsauksen kirjoittaja ei koskaan ole tyhjä taulu, jonka luettu kirjallisuus täyttää, vaan kirjoittaja toteuttaa kirjallisuuskatsausta osin aiempaan kokemukseensa ja tietoonsa pohjaten, kerryttää lukiessaan uutta tietoa, asettaa vanhan tiedon uuden ymmärryksen kontekstiin ja muuttaa omaa ymmärrystään aiheesta.

On hyvä huomioida, että tämä kuvaus kirjallisuuskatsauksesta pätee erityisesti niin kutsuttuihin narratiivisiin eli ”perinteisiin” kirjallisuuskatsauksiin – ei kaikilta osin järjestelmällisesti toteutettuihin systemaattisiin katsauksiin (kirjallisuuskatsauksen tyypeistä, ks. Salminen 2023). Sen sijaan ennen systemaattisen katsauksen aloittamista kaikenlaisista myös ei-tieteellisistä hauista ja materiaaleista voi olla hyötyä esiymmärryksen muodostamiselle aiheesta ja mahdollisista systemaattisen haun hakusanoista. Kuten Boell ja Cecez-Kecmanovic (2010) huomauttavat, voi olla hyvä suhtautua kriittisesti siihen, missä määrin tutkimuskohdetta tai -ongelmaa on mahdollista määritellä ennen tutustumista aiempaan aiheesta kirjoitettuun ja tehtyyn tutkimukseen: tutustuminen kirjallisuuteen ennalta voi tukea myös systemaattisten katsausten tekemistä.

Hakukone on yksi tieteellisen kirjoittamisen työkalu muiden joukossa

Google-haut voivat siten olla parhaimmillaan ensimmäisen esiymmärryksen luomisessa: miten ilmiöstä, jota tahtoisin tutkia, on keskusteltu? Mitkä ovat ilmiön rajat eli mitä siihen sisältyy? Mitä käsitteitä ilmiöstä käytetään? Näiden ensimmäisten hakujen pohjalta voi taas täsmentää seuraavia hakuja, jotka tekee tieteellisten tekstien hakupalveluissa kuten Google Scholarissa, Scopuksessa tai kirjaston haussa tehdyille hauille. 

Tietoa tutkimuksen tueksi googlettaessa on tärkeää muistaa lähdekritiikki sekä se, että Googlen hakutulokset eivät kuvaa mitään inhimillisen tiedon huippua. 

Siksi tiedonhaun, kirjallisuuskatsauksen tekemisen ja kirjoittamisen seuraavissa ja myöhemmissä vaiheissa on hyvä tukeutua tieteellisiin tietokantoihin ja esimerkiksi luetun kirjallisuuden lähdeluetteloihin. Lisäksi kannattaa pitää mielessä, että Googlen hakutulokset ovat harvoin tieteellisiä, vaikka ne pohjautuisivat tieteelliseen tietoon – ja tieteellisessä kirjoittamisessa ehdoton ensisija on tieteellisillä alkuperäislähteillä. Mutta mikäli nämä tekijät ja rajoitteet pitää mielessä, Google on tieteelliselle kirjoittajalle yksi työkalu muiden joukossa.

Lisää aiheesta

Itä-Suomen yliopisto on julkaissut erinomaisia ohjeita Googlen käytöstä tieteellisessä tiedonhaussa: Holopainen, R. (2023). Google tiedonhaussa. Vieraiden kielten tiedonhaku. Itä-Suomen yliopisto. https://blogs.uef.fi/tiedonhaku-vieraatkielet/tiedonlahteet/googlesta/

Lähteet

Boell, S. K., & Cecez-Kecmanovic, D. (2010). Literature reviews and the hermeneutic circle. Australian Academic & Research Libraries, 41(2), 129-144. https://doi.org/10.1080/00048623.2010.10721450

Haddaway, N. R., & Bayliss, H. R. (2015). Shades of grey: two forms of grey literature important for reviews in conservation. Biological Conservation, 191, 827-829. http://dx.doi.org/10.1016/j.biocon.2015.08.018

Haddaway, N. R., Collins, A. M., Coughlin, D., & Kirk, S. (2015). The role of Google Scholar in evidence reviews and its applicability to grey literature searching. PloS one, 10(9), e0138237. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0138237

Georgas, H. (2013). Google vs. the library: Student preferences and perceptions when doing research using Google and a federated search tool. portal: Libraries and the Academy, 13(2), 165-185. https://doi.org/10.1353/pla.2013.0011

Gezici, G., Lipani, A., Saygin, Y., & Yilmaz, E. (2021). Evaluation metrics for measuring bias in search engine results. Information Retrieval Journal, 24, 85-113. https://doi.org/10.1007/s10791-020-09386-w

Salminen, A. (2023). Mikä kirjallisuuskatsaus? Johdatus kirjallisuuskatsauksen tyyppeihin ja joihinkin hallintotieteellisiin sovelluksiin. (2. tarkistettu painos). Vaasan yliopiston raportteja 40. Vaasan yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-395-081-8

Yang, P., & Colavizza, G. (2022, April). A map of science in Wikipedia. In Companion Proceedings of the Web Conference 2022 (pp. 1289-1300).