Julkaistu 4.7.2024, päivitetty 20.7.2024.

Yksi helppo, nopea ja kirjoitusprosessia minimaalisesti häiritsevä tapa kerätä lähdeluettelo kasaan on käyttää Google Scholaria. Etsimällä viitattavan artikkelin Scholarista saa suoraan lähdeviitteen yleisimmille viittaustyyleille muotoiltuna. Lähdeviitteen voi vain kopioida omaan lähdeluetteloon.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että lähdeluetteloiden tekemiseen kirjoittamisen ohessa on useita hyviä työkaluja, kuten viitteidenhallintaohjemat Mendeley ja Zotero. Nämä ohjelmat keräävät käytetyt lähteet, lähteiden metatiedot sekä alkuperäistekstien PDF-tiedostot (mikäli tiedosto on saatavilla) yhteen ohjelmaan, josta lähteitä voi hakea, tarkastella, jossa voi luoda lähdeluetteloita valittujen lähteiden pohjalta, sekä tehdä merkintöjä ja muistiinpanoja PDF-tiedostoihin. Viitteidenhallintaohjelmien etuna on se, että ohjelmaan viedyt lähteet pysyvät tallessa ja käytettävissä yhdessä paikassa. Mikäli sinulla on edessä suurempi kirjoitusprojekti, viitteidenhallintaohjelman opettelu ja käyttäminen voi olla hyvä idea – muttei pakollista, jos lähdeluettelon manuaalinen kasaaminen tuntuu luontevammalta.

Google Scholarin ohella toinen hyvä työkalu lähdeluetteloiden laatimiseen on ZoteroBib-verkkotyökalu, joka tarjoaa Scholarin tavoin valmiiksi muotoillut viitteet leikkaa ja liimaa -menetelmällä.

Usein tieteellisiä tai muita tekstejä kirjoitettaessa kaipaa viitteidenhallintaohjelmia yksinkertaisempaa ratkaisua lähdeluettelon tekemiseen. Kun inspiraatio kirjoittamiseen iskee, viitteidenhallintaohjelmien käyttö voi tuntua työltäältä ja kirjoitusprosessia hidastavalta, etenkin mikäli ohjelmat eivät ole entuudestaan tuttuja. Viitteidenhallintaohjelman käyttö voi olla tarpeetonta ja turhan työlästä erityisesti, mikäli kirjoitettavassa tekstissä on suhteellisen vähän lähteitä (5-30 kappaletta). Tällöin lähdeluettelon kasaaminen manuaalisesti ja esimerkiksi Google Scholaria apuna käyttäen voi olla hyvä ja nopea vaihtoehto.

Lähdeluettelon tekeminen on erittäin tärkeä osa tieteellistä kirjoittamista viittaustarkkuuden vuoksi eli jotta kunnia tulee annettua niille joille se kuuluu, ja jotta oma tutkimus asetetaan aiemman tutkimuksen kontekstiin. Kun lähdeluettelon tekee kunnolla kirjoittamisen aikana, myös aikaa säästyy. Lähdeluettelon kokoaminen kirjoittamisen jälkikäteen on työlästä.

Tässä alla kuvaus askel askeleelta (lähes) valmiin lähdeviitteen löytämiseen Google Scholarin avulla sekä pari huomioitavaa asiaa:

1. Etsi lähde haulla

Aloita etsimällä lähde Google Scholarin haulla, esimerkiksi artikkelin otsikkoa käyttäen.

2. Katso valmiiksi muotoiltu lähdeviite

Google Scholar tarjoaa varlmiiksi muotoiltuja lähdeviitteitä APA, Harvard, Chiccago, Harvard sekä Vancouver -muodoissa. Nämä löytyvät kunkin hakutuloksen alta klikkaamalla lainsausmerkiltä näyttävää painiketta, jonka vieressä lukee ”Viittaa” tai englanniksi ”Cite”.

Huom! Jostakin syystä Google Scholarin suomenkielinen versio näyttää minulle tämän kirjoitusajankohtana (3.7.2024) vain APA, MLA sekä ISO 690 -viittausmuodot. Vaihtamalla kielen englanniksi, tulevat myös muut vaihtoehdot näkyviin. 

3. Kopioi valmiiksi muotoiltu lähdeviite omaan lähdeluetteloon + tarkista tiedot ja muotoilu

Kun olet kopioinut lähdeviitteen omaan lähdeluetteloon, tarkista vielä, että kaikki kirjoittaja- ja julkaisutiedot ovat viitteessä oikein.

Tietojen oikeellisuuden tarkastaminen on erittäin tärkeää, jotta kunnia viittauksesta kohdistuu oikealle teokselle ja oikealle kirjoittajalle. Olen huomannut, että Google Scholar tekee usein virheitä sen tarjoamissa valmiissa viitemuotoiluissa muutamissa tapauksissa:

• Suomalaisten tieteellisen julkaisujen viitteet eivät ole aina oikein, erityisesti lehden tietojen osalta. Lehden nimi, volyymi tai numero saattavat olla väärin, ja näistä puuttuu usein myös artikkelin sivunumerot.
• Kirjojen ja erityisesti toimitettujen kirjojen (eli kirjojen, joiden kukin luku on eri kirjoittajan kirjoittama artikkeli) viitteet ovat mielestäni useammin pielessä kuin kunnossa. Valmiista viitteistä voivat puuttua usein tieto kirjan toimittajista, sekä sivunumerot kirjan luvulle. Tämän vuoksi kirjoitan toimitettujen kirjojen viittaustiedot yleensä suoraan itse.
• Artikkelit, joilla on todella suuri määrä kirjoittajia. Usean (10+) kirjoittajan artikkelit ovat yleisiä joillakin tieteenaloilla. Google Scholarin tarjoamat valmiit viitteet saattavat lyhentää tällaisten artikkelien lähdeviitteet liian aikaiseen. Pitkien kirjoittajarimpsujen lyhentäminen on useissa viittaustyyleissä OK (esim. APA:ssa listataan 20 ensimmäistä viitettä), mutta Scholar voi lyhentää nämä aikaisemmassa vaiheessa kuin viittaustyylissä on sallittu, eli kirjoittajia on näkyvillä liian vähän. Suosittelen siten tarkastamaan käytetyn viittaustyylin oppaasta, kuinka mahdollinen lähdeviitteen kirjoittajalistauksen lyhentäminen tulisi tehdä.

Google Scholarista lähdeluetteloon kopioidut valmiiksi muotoillut lähdeviitteet kannattaa aina tarkistaa. Lähdeluettelon oikeellisuus on aina kirjoittajan vastuulla, eikä Scholarin tietojen vastaavuudesta artikkelin tietoihin (artikkelin otsikko, kirjoittaja, lehden tiedot, sivunumerointi ym.) voi olla täysin varma näitä tarkistamatta. Hyvä tapa on tarkistaa tiedot samalla, kun lähdeviitettä lisää lähdeluetteloon ja kun lähdeartikkeli on tietokoneella auki.

Google Scholarin tarjoamat valmiit viitteet eivät oikeastaan toimi täydellisesti muiden kuin tieteellisten artikkelien kanssa. Toisaalta tieteellisten artikkelien lähdeviitteet ovat usein työläimpiä kirjoittaa ja muotoilla itse, koska niissä on paljon lisättävää nippelitietoa ja numeroita. Ja tieteellisiä lähteistä on tieteellisessä kirjoittamisessa usein enemmistö lähteistä – joten Scholarista voi olla suuri apu.

4. Lisää DOI-linkki viitteeseen

Eri organisaatioiden ja tieteellisten lehtien viittaustyylit edellyttävät tavallisesti DOI-linkkien eli pysyvien julkaisuun johtavien linkkien lisäämistä lähdeluetteloon kunkin lähteen kohdalle. DOI-linkkejä lähdeluettelossa edellytetään esimerkiksi Vaasan yliopiston kirjoitusohjeessa. Linkki lisätään lähdeluetteloon kunkin viitteen kohdalle, yleensä viitteen jälkeen, esimerkiksi seuraavasti:

Google Scholarin valmiiksi muotoillut viitteet eivät tarjoa DOi-linkkejä valmiiksi viitteeseen lisättynä, joten linkit on haettava ja etsittävä itse. Tähän on kaksi tapaa:

1. Linkin etsiminen itse artikkelista tai julkaisijan verkkosivulta. Joissakin tapauksissa linkki on lisätty suoraan PDF-muotoiseen artikkeliin. Joissakin tapauksissa sen löytää helpoiten artikkelin julkaisijan siltä verkkoivulta, jolla artikkeli on julkaistu.

• • Mikäli linkki on valmis linkki eli sisältää https://doi.org/-osuuden ennen numero- ja kirjainsarjaa, voit kopioida linkin suoraan tekstiin.
  • Mikäli julkaisussa on annettu pelkkä DOI-numero eli pelkkä kirjain- ja numerosarja (kuten kuvassa alla), tästä saa linkin lisäämällä kirjain- ja numerosarjan eteen https://doi.org/-osuuden.

2. Crossref Simple Text Query -palvelun käyttäminen. Palveluun voi syöttää suoraan lähdeviitteen tai vaikka kokonaisen muutoin valmiin lähdeluettelon, josta DOI-linkit puuttuvat. Palvelu etsii jokaiselle lähdeluettelon lähteelle oikean DOI-linkin.

Testaa vielä lopuksi, että linkki on oikea ja toimii!

5. Lopputarkistus

Tarkista vielä lopuksi, että lähdeluettelon jokaisen lähteen muotoilu on vaatimusten mukainen.

Google Scholar ei esimerkiksi tarjoa valmiiksi kursivointia, jota käytetään monissa viittaistyyleissä esimerkiksi kirjojen, raporttien tai tieteellisten lehtien nimissä. Lisäksi sivunumeroiden väliviivat ovat Google Scholarin muotoilemissa viitteissä vakiona lyhyitä viivoja, kun suomen kielen oikeinkirjoitussääntöjen mukaisesti niiden tulisi olla pitkiä ajatusviivoja.

Tee siis nämä korjaukset vielä päätteeksi. Tai mieluiten jo silloin, kun lisäät lähdeviitettä, mutta viimeistään, kun tarkistat lähdeluetteloa ennen työsi palauttamista.