Sara Kuivisto yllätti suomalaiset äskettäin päättyneissä Tokion olympialaisissa uusimalla sekä 800 metrin että 1500 metrin Suomen ennätykset – ja vielä rikkomalla omat uudet ennätyksensä molemmilla matkoilla toistamiseen.
Vai yllättikö sittenkään? Neljä ennätystä on kova suoritus, johon harvat urheilijat pystyvät yksissä kisoissa. Mutta yllättävienkin tulosten takana on vuosien treeni, kuukausien valmistautuminen ja pitkä henkinen preppaus.
Jennifer Wells (2013) kertoo, kuinka suuret muutokset näyttäytyvät usein yllättävältä vaikuttavana kuohuntana, oli kyseessä sitten luonnonilmiö, sosiaalinen liike – tai miksei myös upea tulosparannus. Näitä kaikkia yllätyksellisiä tapahtumia on kuitenkin aina edeltänyt pitkä prosessi, joka huomioiden ne eivät ole yhtä ihmeellisiä. Myrskyt keräävät voimaansa merialueilla ennen kuin kotitaloudet yllättyvät sähkökatkoista, nuorten ilmastoaktivistien liike on inspiroitunut Greta Thunbergin koululakosta ja urheilija tekee päivittäistä työtä tulosparannuksia kohti. Merkittävien muutosten siemen on kylvetty aiemmissa kehityskuluissa.
Aiemmin tehtyjä päätöksiä ja valintoja pidetään polkuriippuvuuksia käsittelevässä kirjallisuudessa tulevaisuuden vaihtoehtoja rajaavina tekijöinä. Näin esimerkiksi korona on kuplinut pinnan alla jo pidempään ja pandemian kriisiytymisen pohjalla ovat kehityskulut, jotka ovat alkaneet vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja sitten. Mutta polkuriippuvuudet eivät ole ainoastaan negatiivinen asia, mistä muistuttaa myös Kuiviston olympiaurakka: tulevaa myös rakennetaan aiempien tekojen ja päätösten varaan. Jotta myöhemmin voisi juosta pidemmälle, on harjoiteltava tänään.
Viimeiset kaksi vuotta ovat osoittaneet, että koronaviruksen hallinta ei ole pikasprintti, jossa voittaja ratkaistaan hetkessä. Sen sijaan tarvitaan pitkän matkan pandemianhallintaa. Tässä positiivisia polkuriippuvuuksia luodaan treenillä, joka on varautumista, resilienssin rakentamista ja mukautumista sekä oppimista. Kuten urheilijat harjoittelevat sekä muokkaavat harjoitteluaan kokemusten pohjalta, myös pitkän matkan pandemianhalliinnassa harjoitellaan, opitaan ja kerätään resursseja tulevaisuuden tarpeita varten. Samalla saatetaan luoda yllätyksetöntä tulevaisuutta. Kuten Kuivisto sanoi Ylen haastattelussa, ”– ei tämä mikään yllätys ollut. Tarkoituskin oli juosta täällä hyvin”.
FM Ville-Pekka Niskanen on projektitutkija IRWIN-hankkeessa sekä väitöskirjatutkija Vaasan yliopistossa.
(Alkuperäinen julkaisu IRWIN-hankkeen sivustolla 11.8.2021)
