Minulla on ollut kohta vuosikymmenen ajan tapana käydä eurooppalaisen talousopetuksen konferensseissa, joita AEEE (Association for European Economics Education) järjestää joka toinen vuosi jossain Euroopan maassa. Elokuun 2025 lopulla konferenssi järjestettiin Italian Milanossa, jossa se on järjestetty pari kertaa aikaisemminkin.
Eurooppalainen talousopetus on sillä tavalla metka käsite, että yhdistyksen puheenjohtajan, itävaltalaisen Brent Kignerin keynote-esitys käsitteli sitä, onko mitään leimallisesti eurooppalaista talousopetusta edes olemassa. Maakohtaiset erot ovat merkittävän suuria, lähtien vaikka siitä, onko koulussa taloustieteen nimellä kulkevaa oppiainetta vai ei. Koska taloustieteen opetus usein keskittyy erityisesti toisen asteen opetukseen, niin maakohtaiset erot johtuvat myös siitä, miten opintopolut on järjestetty teoreettisemman (yliopistoon johtavan) ja käytännöllisemmän (ammatillisen) koulutuksen välillä. Talousopetus on hyvinkin erilaista näiden kahden linjan välillä. Monessa Euroopan maassa (esim. Ranska, Hollanti, Belgia, Tanska) on pitkät perinteet akateemisessa taloustieteen opetuksessa lukiokoulutuksessa, kun taas esimerkiksi Suomesta tällainen perinne pitkälti puuttuu. Yksi yhteinen kehityskulku on myös käytännöllisen oman talouden koulutuksen aseman vahvistuminen kautta linjan.
Lukumääräisesti isoin osallistujamäärä tuli Saksasta. Vaikka taloustieteen asema toisen asteen opetuksessa vaihtelee Saksassa osavaltioittain, on taloustieteellä vakiintunut asema monissa osavaltioissa ja sitä kautta tarvetta alan opettajakoulutuksella. Saksassa on useissa yliopistoissa talousopetuksen oppituoleja, joiden jatko-opiskelijat pitivät konferensseissa useita esitelmiä. Varsin mielenkiintoinen maanlaajuinen MetaFin – hanke talousosaamisesta, jota rahoittaa Saksan liittovaltion opetus- ja valtionvarainministeriöt. Koulutus ja siihen liittyvä tutkimus- ja kehitystoiminta Saksassa on yleensä osavaltioiden rahoittamaa, mutta toisinaan liittovaltio perustaa isompia tutkimushankkeita laajojen osavaltioille yhteisten politiikkatavoitteiden edistämiseksi, ja MetaFin on tästä hyvä esimerkki. Hankkeessa on mukana useita saksalaisia yliopistoja, ja sitä koordinoivat Mannheimin ja Oldenburgin yliopistot. Tämän hankkeen tiimoilta oli konferenssissa useita esityksiä.
Vaikka yhdistys on alun perin perustettu perinteisen taloustieteen opetuksen edistämisen pohjalle, henkilökohtaiseen taloudenhallintaan perustuvat esitykset ovat koko ajan vieneet suuremman osan ohjelmasta. Samalla herää mielenkiintoisia kysymyksiä siitä, missä määrin talousopetus perustuu tai sen tulisi perustua taloustieteen viitekehykselle ja missä määrin muille tieteenaloille; asia, josta keskustelimme hiljattain myös Kansantaloudellisen aikakauskirjan sivuilla (ks. tämä , tämä ja tämä artikkeli). Toinen mielenkiintoinen kysymys on myös se, missä määrin oman talouden opetuksen tulee lähteä yksilön omien halujen ja tarpeiden tyydytyksestä, ja missä määrin ottaa huomioon muut ihmiset tai yleensä kestävyysnäkökulmat. Näitäkin aiheita konferenssissa käsiteltiin, ja tätä kautta talousopetus lähestyy myös filosofiaa ja luonnontieteitä. Tästä näkökulmasta suomalainen ajatus poikkitieteellisestä talousopetuksesta näyttäytyy kohtuullisen positiivisessa valossa.
Minulle AEEE:n konferenssit ovat aina hyvin mielekäs paikka vaihtaa ajatuksia eurooppalaisten kollegoiden kanssa ja oppia muualta tehtävästä tutkimuksesta ja kehityksestä. AEEE on myös poikkeuksellinen foorumi siinä mielessä, että siellä eivät käy pelkästään tutkijat, vaan myös taloustieteen opettajat, joista monet pitävät myös esityksiä omista projekteistaan. Se, että vuodesta toiseen konferenssissa käy myös opettajia, kertoo hyvää konferenssin relevanttiudesta käytännön opetuksen kehittämisessä. Toisaalta monissa, varmaankin useimmissa, maissa rajoitteeksi opettajien osallistumiselle muodostuvat rahoituksen saatavuus matkaan ja konferenssimaksuun sekä vaikeudet osallistua useamman päivän matkalla lukukauden ollessa käynnissä. Euroopassa ei ole samanlaista yhtenäistä viitekehystä taloustieteen opetuksen kehittämiseen kuin mitä Council of Economic Education on Yhdysvalloissa. Kuten on tunnettua muistakin yhteyksistä, eurooppalainen yhteistyö eri maiden välillä ei ole samalla tasolla kuin Yhdysvaltain liittovaltiossa, ja käytännön haasteet ovat suuria. Euroopan komissio toivottavasti ottaa merkittävää rahoittajan asemaa eurooppalaisen talousopetuksen kehittämisen rahoittamisessa.
