Oman talouden hallintaan liittyvät taidot ovat keskeisiä nyky-yhteiskunnassa selviytymiseen. OECD on jo pitkään puhunut asian puolesta, ja viime aikana myös Euroopan komissio on osallistunut aiheeseen, mm. julkistamalla lokakuun alussa viitekehyksen lasten ja nuorten talousosaamiseen kehittämiseksi. Talousosaamista mitataan myös OECD:n PISA-tutkimuksissa. Vuonna 2018 toteutetun tutkimuksen tulosten mukaan suomalaisten 15-vuotiaiden talousosaaminen olikin toiseksi parasta tutkimukseen osallistuneista maista .

Huolimatta hyvästä PISA-menestyksestä talousosaamisen kehittäminen on aihe, joka jatkuvasti puhuttaa. Korkealla tasolla olevat maksuhäiriöiden määrät ja muut henkilökohtaiset talousvaikeudet ovat herättäneet epäilystä siitä, että koulu ei valmista riittävässä määrin henkilökohtaisten talousasioiden hoitamiseen. Toisaalta erityisesti opettajat ovat huomauttaneet, että koulussa on jo runsaasti talousopetusta. Voisiko sitä jollain tavalla kehittää?

Talousosaamisen opetus eri puolilla Eurooppaa

Ensin on hyvä ymmärtää se, että talouteen liittyy useita eri aspekteja. Perinteisesti taloutta on opetettu Suomessa osana yhteiskuntaoppia. Siihen sisältyy laajempia järjestelmätason kysymyksiä taloudesta, mutta myös oman talouden asioita. Talousjärjestelmän tuntemus on osa kansalaisuutta, ja se on olennainen osa koulutusjärjestelmää. Henkilökohtainen talousosaaminen ja yrittäjyys olivat jollain tasolla mukana jo omina kouluvuosinani 1980-luvulla, mutta niiden merkitys on selvästi kasvanut tähän päivään tultaessa. Samalla niiden opetus on jakautunut useiden eri oppiaineiden välillä, mikä tekee opetuksen koordinoinnista välillä haastavaa. Talousosaamisen koulutusta on yhteiskuntaopin lisäksi ainakin kotitaloudessa, matematiikassa, opinto-ohjauksessa, (alakoulun) ympäristöopissa ja jopa kielissä.

Välillä on hyödyllistä hakea asioihin laajempaa perspektiiviä. Association for European Economics Education (AEEE) järjestää taloustieteen koulutukseen liittyviä konferensseja joka toinen vuosi jossain Euroopan maassa. Lokakuussa 2023 konferenssi järjestettiin Leeuwardenissa Alankomaiden Friisinmaalla. Monissa Euroopan maissa taloustiede on toisen asteen oppilaitoksissa oma oppiaineensa, ja lukioissa suoritetaan jo yliopistojen taloustieteen perusteita vastaavia opintoja. Iso osa yhdistyksen jäsenistä onkin joko opettajankoulutuksen parissa työskenteleviä tai toisen asteen opettajia. ­­­­­

Pidin konferenssissa työpajan, jossa alustin kertomalla talousosaamisen opetuksen haasteista Suomessa ja ryhmätyön avulla keräsin tietoa tilanteesta muissa Euroopan maissa. Haasteet ovat yllättävänkin samankaltaisia. Koska fokuksen asettaminen talousosaamiseen (financial literacy) on uutta, niin useimmissa maissa yksi haaste on siinä, minkä oppiaineen tuntien puitteissa opetus järjestetään.

Niissä maissa, joissa taloustiede on oma oppiaineensa, opetus on usein osana taloustiedettä. Toisaalta tällöinkin haasteena voi olla se, että osa opettajista opettaa mieluummin perinteistä taloustieteen sisältöä kuin talousosaamista. Monessa muussa maassa talousosaamisen opetus jakautuu useamman oppiaineen välille kuten Suomessa. Esimerkkinä tästä on Iso-Britannia, jossa talousosaaminen jakautuu kansalaistaidon (citizenship) ja matematiikan välille.

Talousosaamisen opetuksen haasteet ovat kaikkialla myös melko samat, ja niihin kuuluu:

• Kilpailu tunneista tuntikehyksen sisällä. Flaamilaisessa Belgiassa (Flandersissa) on talousosaamiselle erotettu omia kurssejaan eri koulutusasteilla, ja näitä tunteja pitävät koulutetut taloustieteen opettajat. Nyt näitä kursseja kuitenkin uhkaa leikkaukset, koska huonon Pisa-menestyksen seurauksena kouluviranomaiset haluavat suunnata tunteja takaisin ”perinteisiin” oppiaineisiin, kuten matematiikkaan ja kieliin.
• Opettajankoulutuksen haasteet. Monet taloustaitoja opettavat henkilöt eivät ole saaneet tehtäviinsä koulutusta. Jos he ovat taloustieteen opettajia, niin heillä on toki hyvä taloustieteen perusta, mutta siihenkään ei välttämättä kuulu talousosaamisen koulutusta.
• Oppimateriaalien saatavuus ei sinänsä aina ole haaste, koska talousosaaminen mielletään asiaksi, johon sekä erityisesti finanssialan toimijat että erilaiset kolmannen sektorin toimijat (yhdistykset ja säätiöt) tuottavat aineistoa. Talousosaamisen materiaalit tulevat enemmän koulutussektorin ulkopuolelta kuin monen muun oppiaineen materiaalit. Tämä aiheuttaa kahdenlaisia haasteita. Ensinnäkin voi olla vähän epävarmaa, kattaako tämä ulkopuolelta vapaaehtoisesti ja ilman koordinaatiota tuotettu materiaali koko opetussuunnitelman. Toinen asia, jota konferenssissa useampi henkilö mainitsi, on se, että usein materiaaleja tuottaa elinkeinoelämää lähellä olevat tahot. Tämä ainakin potentiaalisesti voi herättää kysymyksen siitä, antaako materiaali aihepiiristä tasapuolisen ja puolueettoman käsityksen.

Voiko talousosaamisen opetuksella olla tieteellinen perusta?

Tässä suhteessa epistemologinen kysymys siitä, mistä talousosaamisessa on oikeastaan kysymys, ja miten sitä pitäisi kouluissa opettaa, on tärkeä. Onko talousosaaminen lähinnä kokoelma erilaisia taitoja ja asenteita, kuten huolellisuus ja etukäteissuunnittelu? Vai onko sillä jokin tieteellinen perusta? Taloustieteilijänä luontevimmin etsisin sitä taloustieteestä. Vaihtoehtoiskustannusten ja budjettirajoitteen käsitteet, kuluttajan valinnan teoria, inhimillisen pääoman teoria ja portfolioteoria luovat jotain viitteitä sille, mistä suunnasta talousosaamisen koulutusta voitaisiin rakentaa. Mielenkiintoisesti Euroopan Komission mainittu dokumentti näkee talousosaamisen lähinnä kokoelmana taitoja ja asenteita, kun taas yhdysvaltalaisen Council for Economic Education’in kansalliset talousosaamisen koulutusstandardit vuodelta 2013 ovat enemmän taloustieteelliseen ajatteluun perustuvat, ja toimivat hyvänä mallina siitä, miten materiaalia kannattaisi edelleen kehittää.

Sinänsä työ luoda taloustieteeseen perustuvaa talousosaamisen koulutusta Suomen koulujärjestelmään vaikuttaa valtavan isolta. Suurimmalla osalla talousosaamista opettavista opettajilla ei ole taloustieteellistä pohjakoulutusta, ja niillä, joilla sitä on vähän olemassa (opettajat, joilla on yhteiskuntaopin opettajan pätevyys), koulutus ei ole suuntautunut talousosaamiseen. Tuntien käyttö talousosaamiseen on rajoitettua, ja sen laajuus on myös riippuvainen opettajan preferensseistä. Taloustieteeseen perustuvia oppimateriaaleja talousosaamisesta ei juurikaan ole.

Toisaalta talousosaamiseen liittyvä tutkimus ja keskustelu on nyt aivan toisella tasolla kuin kymmenen vuotta sitten. Tarve talousosaamisen kehittämiseen tunnustetaan yhteiskunnassamme laajasti. Euroopan Komissio on asettunut koko arvovallallaan tukemaan talousosaamisen kehittämistä. Näihin asioihin perustuen uskon talousosaamisen opetuksen kehittämisen menevän eteenpäin.