Mikä on kaikkein tärkein taloudenhallinnan taito? Olisiko se kyky valita nousukiidossa olevat osakkeet? Tai veronsuunnittelun optimointi? Vai sittenkin yleinen varautuminen tulevaisuuteen?
Elämän vastoinkäymiset nimittäin tulevat monesti yllättäen. Viime vuodet ovat tuoneet poikkeuksellisia haasteita: pandemian, sodan, inflaation ja energiakriisin. Samalla mikrotason elämänkriisit ovat pysyneet samoina kuin ennenkin: avioerot, työpaikan menetys tai läheisten kuolema. Ja niistä saattaa aiheutua myös taloudellisia murheita ja ylivelkaantumista.
Mutta kun makrotason kriiseissä valtiovalta tulee usein apuun, mikrotasolla riittävän turvan hankkiminen, esimerkiksi työttömyyskassan jäsenyyden tai henkivakuutuksen kautta, on usein itsestä kiinni.
Taloudellisessa ennakoinnissa – yrityksille ja yksilöille – tärkeää onkin se, että turvaköydet ovat olemassa. Pienin erin kerrytettävä vararahasto turvaa kaiken tyyppisiltä vastoinkäymisiltä, liittyi se sitten mihin haasteeseen tahansa. Keskeistä on se, että hädän hetkellä varoihin pääsee käsiksi. Vastoinkäymisten aiheuttamat ongelmat voi ennakoida, vaikka niiden muotoa ja ajoitusta ei voisikaan.
Yalen yliopiston rahoituksen professori James Choi’n mielestä yleisin taloudenhallinnan virhe on se, ettei pidä vararahastoa pahan päivän varalle. Ilman sitä on vaikea selvitä isoista yllättävista menoeristä – kuten kodin vesivahingosta tai auton hajoamisesta – ilman kallista lainaa tai kulutusluottoa. Ja jos näitä kustannuksia ei pysty säästämään palkasta, se voi sysätä velkaantumiskierteeseen. Vararahaston kartuttaminen onkin yksi tärkeimmistä, ellei tärkein taloudenhallinnan taito. Toki yleisemmällä tasolla se liittyy kykyyn varautua tulevaisuuteen taloudellisesti.
Vararahastoa kannattaakin kartuttaa hyvinä aikoina siirtämällä osa palkasta syrjään tai sijoittamalla varallisuuteen, jonka voi tarvittaessa muuttaa nopeasti rahaksi, kuten osakkeisiin tai rahastoihin.
Jos vararahastossa on säästössä muutaman kuukauden taloudellinen turva, voi myös lähteä kurjalta tuntuvasta työstä, ottaa opiskeluvapaata tai vaikka tukea jälkikasvua taloudellisesti.
Miksi monilla kuluttajilla ei sitten ole tällaista turvaverkkoa? Osa kokee, ettei voi vaikuttaa tulevaisuuteensa, toisten mielestä taas on ikävä varautua menetyksiin. Yksi syy on se, että kaikki rahat menevät kulutukseen.
Vaikka tulot nousisivat, menot sopeutuvat nopeasti tulojen lisäykseen. Siksi kannattaisi sitoutua säästämään osa tulojen noususta tai yllättävistä tuloista. Useimpien tulot nousevat työuran aikana, joten palkankorotuksista voi osan siirtää säästöön. Joskus tähän kannattaa varautua etukäteen ”sitomalla kätensä”. Taloustieteen Nobelin palkinnon voittanut Richard Thaler kehitti jo yli 20 vuotta sitten yhdessä Shlomo Benartzin kanssa Save More Tomorrow (säästä enemmän huomenna) – järjestelmän, joka mahdollisti sen, että palkansaajat sitoutuivat säästämään osan palkankorotuksestaan eläkettään varten.
Vaikka tulot eivät nousisikaan, niin säästöjä voi pystyä järjestelmään tarkastelemalla kriittisesti omaa kulutustaan ja budjetointia harjoittelemalla. Budjetointi ei ole monimutkaista, mutta vaatii jonkun verran viitseliäisyyttä. Pienistä tuloista voi yrittää säästää pienempiä summia.
Suomalaisen hyvinvointivaltion erityispiirre on toki se, että vastoinkäymisten sattuessa myös yhteiskunta ojentaa auttavan kätensä. Tämä on riskienhallinnan kannalta merkittävä markkinatalouden toimintaa edesauttava piirre, joka myös vähentää tarvetta henkilökohtaiselle varautumiselle, ja pienentää vääristä valinnoista seuraavia kielteisiä seurauksia. Hyvinvointivaltion tuki ei kuitenkaan ole niin kattava, että se kokonaan syrjäyttäisi tarpeen tehdä omaa taloutta koskevia päätöksiä.
Jos säästämisen aloittaminen tuntuu liian vaikealta juuri ennen joulua, niin uusi vuosi tarjoaa siihen varmasti hyvät edellytykset. Rauhallista ja huoletonta joulun aikaa kaikille.
Kiitän Sami Sykköä avusta tekstin suhteen.
