Tähän mennessä suurin osa taloudellisen lukutaidon tutkimuksesta on keskittynyt taloudellisen lukutaitoon yleensä, kuten kykyyn soveltaa esim. inflaation ja koron käsitteitä; esimerkkinä tästä vaikkapa oheinen minun ja Olli-Pekka Ruuskasen yhteinen artikkeli.
Toinen lähestymistapa, joka ei ole vielä yhtä yleinen, on tiettyihin talouden osa-alueisiin keskittyvä osaaminen, kuten vaikkapa vakuutuksiin tai eläkejärjestelmiin liittyvä taloudellinen lukutaito. Yksi mielenkiintoinen ja suhteellisen tuore osa-alue tässä on energia-asioihin liittyvä taloudellinen lukutaito, josta olen itsekin tehnyt tutkimusta yhdessä Gianluca Trottan ja Uumajan yliopiston Andrius Kazukauskasin kanssa sekä hyvässä yhteistyössä Vaasan Sähkön kanssa.
Energia-asioihin liittyvä taloudellinen lukutaito oli yksi teemoista, kun helmikuun alussa järjestin energiataloustieteeseen liittyvän kansainvälisen tutkimusseminaarin Vaasan yliopistolla. Seminaarin pääpuhuja oli Professori Massimo Filippini sveitsiläisestä ETH Zürich -yliopistosta. Hän esitteli mielenkiintoisia tuloksia tutkimuksistaan, joissa hän kokeellisesti osoitti, kuinka kuluttajien ymmärrystä energiatehokkaista investoinneista voidaan parantaa tarjoamalla päätöksenteon tukea ja apuvälineitä laskelmien tekemiseen.
Ainakin minulle yksi kiinnostavimpia ajatuksia Filippinin esityksessä oli se, että hän painotti enemmän energiatehokkuuden kuin käyttäytymiseen pohjautuvan energiansäästön merkitystä. Aina välillä esitetään, että erityisesti dynaaminen hinnoittelu, jossa sähkön hinta vaihtelee ajassa kysynnästä ja tarjonnasta riippuen, tarjoaisi käyttäytymisen muutokseen perustuvat mahdollisuudet merkittäviin rahallisiin säästöihin. Voin olla väärässäkin, mutta minusta tuntuu, että dynaaminen hinnoittelu tarjoaa lähinnä mahdollisuudet huikeaan kustannusten nousuun, jos kuluttajat eivät ole riittävän valppaina varoakseen sähkön kulutusta hintapiikkien aikana. Sähkön kysyntä kuluttajapuolella ei ole aina kovin joustavaa: ilmeisistä syistä suurin osa kuluttajista lämmittää saunan lauantaina illalla eikä keskiviikkona puoliltapäivin, ja lapsiperheen ruoat lämpiävät uunissa alkuillasta, ei aamuyöllä.
Taloudellisesti merkittävät säästöt liittyvät Filippinin mukaan energiatehokkuusinvestointeihin, kuten maalämpöpumppuihin tai aurinkopaneeleihin. Kuten jokainen sähköllä omakotitaloa lämmittävä tietää, jopa nykyisillä alhaisilla sähkönhinnoilla pystyy lämmityksellä saamaan aikaan satojen eurojen kuukausittaiset kustannukset, ja tällä puolella on todelliset säästöt helpoimmin saatavilla. Tokikaan nämä investoinnit eivät ole kovin edullisia, ja kuten investoinneissa yleensäkin, hyödyt koituvat pitkällä aikavälillä ja tuottoja on vaikea täsmällisesti ennakoida. Tähän asiaan liittyy monia mielenkiintoisia tutkimuskysymyksiä, kuten se, miten investoinnit pääomittuvat asuntojen hintoihin ja millaisin ehdoin pankeista saa lainaa näihin investointeihin. Kirjallisuudessa tunnutaan usein olettavan, että kuluttajat aliarvioivat investointien kannattavuutta; mutta ehkä osa kuluttajista voi myöskin yliarvioida niitä?
Verrattuna taloudellisen lukutaidon kirjallisuuteen yleensä, niin energia-asioiden taloudellinen lukutaito on siinä mielessä mielenkiintoinen asia, että siihen liittyy selkeästi ulkoisvaikutuksia ja se on siksi aihe, johon julkisen sektorin interventiot voisivat olla tehokkaita.
Kansallisella tasolla kotitalouksien osuus sähkönkulutuksesta on tyypillisesti noin 30-40 prosenttia, ja erityisesti tällä sektorilla olisi paljon mahdollisuuksia parantaa energiatehokkuutta. Pienentämällä sähkölaskua kuluttaja pystyy siis samalla säästämään ympäristöä ja hillitsemään ilmastonmuutosta.
Meidänkin alustavat tuloksemme Vaasan Sähkön aineistolla viittaavat siihen, että parempi energia-asioihin liittyvä taloudellinen osaaminen on yhteydessä vähäisempään energiankulutukseen. Tutkimus tästä kuluttajatutkimusta, energiatutkimusta ja rahoituksen tutkimusta yhdistelevästä aiheesta jatkuu Vaasan yliopistolla.
