Jos menit ravintolaan syömään, sait varautua siihen, että tarjoilu oli äärimmäisen hidasta, koppavaa ja asiakasta nöyryyttävää.

Päivän tarjonnasta saattoi puuttua useimmat ruokalistalla esillä olevat ruokalajit, eikä ruoan laadusta ollut takeita. Jonkinlaisena lohtuna oli se, ettei lysti juuri mitään maksanutkaan. Asiat toki saattoivat äkkiä muuttua, jos pystyit maksamaan oikealla rahalla eli länsivaluutalla. Kuten Joseph Berliner kirjassaan The Economics of Good Society kirjoittaa, tämä ei anna hyvää kuvaa ihmisten halusta palvella pyyteettömästi tuntemattomia ihmisiä.

Otetaan kontrasti tähän päivään. Olen tasokkaassa hotellissa Varsovan vanhan kaupungin tuntumassa. Kävin juuri aamiaisella, jossa minua palveli tehokkaasti ja ystävällisesti iso joukko nuoria puolalaisia. Vaikka he olivat tuskin syntyneetkään sosialismin aikana, niin epäilen vahvasti, että palvelualttiuden muutos ei ole niinkään yhteydessä siihen, että jokainen uusi sukupolvi on entistä parempi; pikemminkin kyse on ulkoisista kannustimista. Nyky-Puola on markkinatalousmaa. Tarjoilija, joka kohtelee töykeästi maksavaa asiakasta, on pian entinen tarjoilija. Markkinatalous antaa meille kannustimet kohdella toisiamme ystävällisellä ja kunnioittavalla tavalla. Sosiaalisen pääoman kirjallisuudesta tiedämme, että rehellisyys, luottamus ja toisten huomioonottaminen luovat edellytykset markkinatalouden toiminnalle. Viime aikoina tietyt taloustieteilijät, kuten Deirdre McCloskey ja Paul Zak ovat vieneet väitteen pidemmälle ja väittäneet, että markkinatalous voimistaa ihmisten taipumusta käyttäytyä tavalla, joka ottaa toiset huomioon ja rakentaa ihmisten välistä luottamusta.

Monen on varmasti vaikea hyväksyä väitettä, jonka mukaan markkinatalous vahvistaa moraalia pikemminkin kuin heikentää sitä. Yleiseen käsitykseen on iskostunut ajatus siitä, että markkinataloudessa vahvat ja nopeaälyiset käyttävät hyväkseen heikompia ja hitaampia. Voittojen tavoittelun ajatellaan olevan merkki moraalisesta rappiosta. Markkinatalouden lieveilmiöitä kritisoitiin mm. Akerlofin ja Shillerin kirjassa, jota hiljattain arvioin tässä blogissa.

Monet saattavat myös kritisoida ”maksettua ystävällisyyttä”: jos tarjoilija on meille ystävällinen vain siksi, että hänen toimeentulonsa on riippuvainen asiakastyytyväisyydestä, niin eikö ystävällisyys ole silloin vain teennäistä? Varmasti voidaan perustellusti ajatella, että ystävien ja tuttavien keskeinen ystävällisyys on aidompaa ja jossain mielessä arvokkaampaa kuin rahallisiin kannustimiin perustuva. Voimme myös ihailla asennetta, jonka mukaan herrasmiehen (ja hänen feminiinisen vastineensa) tunnusmerkki on olla ystävällinen tuntemattomille silloinkin, kun siitä ei ole mitään välitöntä hyötyä. Mutta silti: jos vaihtoehtona järjestelmä, joka tuottaa ystävällisyyttä ulkoisiin kannustimiin perustuen, ja toisena vaihtoehtona järjestelmä, joka tuottaa epäkunnioittavaa käyttäytymistä vastoin järjestelmän lähtökohtaisia tavoitteita, niin eikö ensimmäinen tilanne ole parempi?

Yksi keskeinen kysymys on se, miten suhtaudumme markkinatalouden lieveilmiöihin, kuten Akerlofin ja Shillerin esiin nostamaan markkinoilla tapahtuvaan manipulointiin. Jos nämä ovat markkinatalouden esiintuomia asioita ja vastoin yleistä ihmisluontoa, kuten perinteinen sosialistinen argumentti kuuluisi, niin looginen ratkaisu voisi olla markkinatalouden korvaaminen jollain muulla järjestelmällä. Valitettavasti kokemukset reaalisosialismista ovat osoittaneet, että markkinataloudesta luopuminen tarkoittaa yleensä myös sitä, että ihmisoikeudet menevät mukana samalla oven avauksella.

Jos taas markkinoiden epätäydellisyydet johtuvat yleisistä ihmisten välisen kanssakäymisen epätäydellisyyksistä ja ihmisluonnon väistämättömästä vajavaisuudesta eikä niinkään markkinataloudesta sinänsä, kuten esitin arviossani Akerlofin ja Shillerin kirjasta, niin lääke on varsin toisenlainen. Markkinataloutta ei ole syytä korvata, mutta julkisella vallalla on tehtävä vaikuttaa tulemiin sääntelyn kautta.

Itse edustan kantaa, jonka mukaan vaihdanta markkinataloudessa kasvattaa meitä toimimaan yhteiskunnassa rakentavalla tavalla. Olisi toivottavaa, että markkinataloutta nähtäisiin useammin myös tästä näkökulmasta. Minulla on suuri ilo toimia yhteistyössä hankkeiden kanssa, jossa tarkoituksena on auttaa nuoria valmistautumaan toimimaan markkinataloudessa: Yrityskylä, Oma Onni ja Money Flow Challenge. Ehkä jonain päivän markkinataloutta osataan pitää yhtä olennaisena ja hyväksyttynä osana nyky-yhteiskuntaa kuin demokratiaa tänä päivänä.