Onpa kauniita kukkasia ja katso miten hienon värinen pieni kivi. Miksi muuten taivas on sininen? Ja hei, mitä on energia?

Onkohan mitään, mitä en olisi hämmästellyt minua ympäröivässä maailmassa. Olin äärimmäisen utelias ja luova lapsi. Kiinnostus luonnontieteisiin on ollut läsnä aina, vaikken sitä pienenä osannutkaan sanoittaa. Maailma vain on niin kiehtova paikka.

Olen Outi Kurri, LUMA-keskus Pohjanmaan uusin työntekijä ja nyt kerron teille millaista polkua pitkin päädyin mukaan LUMA-toimintaan. Jo peruskoulussa ja etenkin lukiossa fysiikka, kemia, biologia ja matematiikka erottuivat minulle erityisen mielenkiintoisina oppiaineina. Fysiikassa kohdalleni on osunut useampi hyvin innostava opettaja, joilla on tunneilla aina ollut sopivasti pilkettä silmäkulmassa. Opetuksessa hyödynnettiin laajalti erinäisiä tiedeleluja ja tehtiin toiminnallisia demonstraatioita. Rakastan oppia uutta, tutkia ja testailla – ja lisäksi haastaa itseäni! Kaikella tällä on varmasti ollut osansa urapohdinnoissani ja lopulta fysiikka valikoituikin pääaineeksi yliopisto-opintoihini. Mikä vain noista neljästä mainitsemastani tieteen alasta olisi varmasti ollut minulle oiva valinta, mutta kun yksi oli valittava, fysiikan vetovoimaa lähdin seuraamaan. Kuuden opiskeluvuoden jälkeen valmistuin Filosofian maisteriksi laskennallisen fysiikan koulutuksesta Itä-Suomen yliopistosta syksyllä 2022.

Näen tiedettä ympärilläni; fysiikkaa, matematiikkaa kaikkialla. Uskon, että meissä kaikissa ja etenkin lapsissa on luonnostaan paljon uteliaisuutta ja luovuutta. Haluankin kannustaa ja innostaa kaikkia avaamaan aistinsa ja näkemään ympäröivän kauniin ja ihmeellisen maailman. Siitä uskon LUMA-toiminnassakin pohjimmiltaan olevan kyse ja se sai minut kiinnostumaan toiminnasta, vaikka LUMA-verkosto ei ennestään tuttu minulle ollutkaan. Koen tiedekasvatuksen asiantuntijan tehtävät upeana mahdollisuutena päästä jakamaan innostustani tiedettä kohtaan niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin.

Odotan, että LUMA-keskus Pohjanmaassa saan mahdollisuuden olla luova ja kehittää omaa tieteellistä ajatteluani. Toivon ”Ahaa!” -elämyksiä niin oppijoille kuin itsellenikin. Pienilläkin teoilla ja lyhyilläkin kohtaamisilla voi olla suuri merkitys. Olisi hienoa, että jokainen löytäisi ”oman juttunsa” – olkoon se vaikka tiede, taide tai liikunta. Jotain, mistä innostua ja mikä saa hymyn huulille!

Tutkikaa, testailkaa, ihmetelkää.

Teksti: Outi Kurri

Kuva: Hanna Hankaniemi