Elokuun ensimmäisenä sunnuntaina kesälomani oli tullut päätökseen. Karistin festariviikonlopun pölyt jaloistani ja otin suunnaksi Kööpenhaminan – alkamassa oli neljän viikon tutkijavierailu Copenhagen Business Schoolissa eli tuttavallisemmin CBS:ssä.
CBS, ja etenkin sen laitos Department of Management, Society and Communication, oli minulle unelmien vierailukohde. Joten kun hankesuunnitelmaan tuli sisällyttää kansainvälinen liikkuvuusjakso, tavoittelemaani kohdetta ei tarvinnut kahta kertaa miettiä – ja kun hankkeemme sai positiivisen rahoituspäätöksen, oli vierailuni materiaaliset edellytykset turvattu. Henkistä kanttia jouduin sen sijaan kasvattelemaan parikin vuotta, ennen kuin ohjaajien sinnikkään patistelun jälkeen sain tartuttua järjestelyihin. CBS:ssä minua veti puoleensa siellä tehtävä tutkimus erityisesti organisaatio- ja vastuullisuusviestinnän saralla. Vierailuni aikana pääsinkin tapaaman alan keskeisiä hahmoja, kuten apulaisprofessori Oana Albun, joka ilokseni suostui toimimaan ”akateemisena hostina”, sekä professorit Dennis Schoenebornin ja Lars Thøger Christensenin. Heidän tutkimuksensa erityisesti CCO-kentällä on ollut omalle opiskelu- ja työuralleni erityisen formatiivista ja inspiroinut tekemisiäni jo gradusta lähtien väitöskirjapolulle asti.
Käytännön syistä vierailuajankohdaksi valikoitui elokuu, joka on monelle akateemiselle työläiselle loma-aikaa. Laitoksella olikin rauhallista etenkin pari ensimmäistä viikkoa, ennen kuin uudet opiskelijat saapuivat aloittamaan opintojaan CBS:ssä, ja sain tutustua kaikessa rauhassa Frederiksbergiin levittäytyvään kampukseen. Laitos sijaitsi arkkitehtiluomus Dalgas Havessa, jonne sisään astuessani minua tervehtivät suihkulähteen pulputus, marmorilattiat ja valoisat pitkät käytävät. Niin ikään ihmisten vastaanotto teki minuun suuren vaikutuksen. Laitoksella vallitsi kansainvälinen ja vieraanvarainen kulttuuri, johon vierailijan oli helppo solahtaa. Yksinkertaisilla asioilla, kuten tapahtumiin kutsumisella, postituslistoille lisäämisellä ja vastaantulijoille esittelyllä, on merkitystä inklusiivisen ilmapiirin luomisessa – vaikka olin vain pistäytymässä, tunsin pääseväni osaksi yhteisöä. Juttu- ja lounasseuraa löytyi niin vieraileville tutkijoille tarkoitetusta jaetusta toimistohuoneesta kuin tohtoriopiskelijoista, joita oli laitoksella tiivis ja eloisa joukko. Heidän kanssaan oli avartavaa päästä vaihtamaan ajatuksia väitöskirjatyöskentelystä, jonka rakenteet poikkesivat jossain määrin kotiyliopistosta; suoritus- ja aikapaineita oli ehkä enemmän mutta niin oli myös yhteisön tukea.
Vierailulta odotin ensisijaisesti inspiroivaa maisemanvaihdosta, huippuyliopiston tunnelman haistelemista ja väitöskirjalle pyhitettyä kirjoitusaikaa. Ujohkot odotukseni ylittyivät kirkkaasti, kun eteeni avautui useampi tilaisuus luetuttaa tekstejäni ja saada niihin palautetta arvostamiltani tutkijoilta, joiden työhön viittaan omassa tutkimuksessani.
Minut kutsuttiin esittelemään tutkimustani Communication, Organisation and Governance -klusterin seminaariin, jossa osallistujina oli – käsillä olleen brändiaktivismia koskevan paperin kannalta uskomattoman osuva joukko – niin organisaatioviestinnän, yritysvastuun ja -aktivismin, sosiaalisen median, kulutustutkimuksen kuin feministisen tutkimuksen asiantuntijoita. Pienimuotoisemmin järjestimme myös “R&R”-session, jossa keskustelimme työn alla olevasta artikkelikäsikirjoituksestani ja sain arvokkaita neuvoja siitä, miten revisiota kannattaisi lähestyä.
Saamani palaute oli yhtä aikaa kannustavaa ja haastavaa, syväluotaavaa ja tarkkanäköistä, enkä voisi olla iloisempi siitä, että pääsin vaihtamaan ajatuksia tällaisen tutkijajoukon kanssa. Oman työn esittely kaikessa keskeneräisyydessään ja kokeneille tutkijoille jännitti. Kokemukseni kuitenkin oli, että työhöni suhtauduttiin kollegiaalisesti, arvostavasti ja paneutuen. Kohtaamisista välittynyt vaivannäkö, läsnäolo ja intensiteetti ovat ehdottomasti asioita, joista ottaa mallia. Samoin sisällöllisesti keskustelu oli laadukasta ja ydinkysymykset työni kannalta saivat syvällisen käsittelyn. Siinä missä oman viestintätieteiden tutkimusryhmämme vahvuutena voi pitää intressien moninaisuutta, kostautuu laaja-alaisuus välillä myös yhteisen käsitepohjan jakamattomuutena. Oman alan keskustelua voi siis joutua etsimään – ja onneksi myös löytää – lähimmän viiteryhmän ulkopuoleltakin.
Mukavaa oli myös työn ulkopuolella, ja kesäinen Kööpenhamina näytti parastaan. Vapaa-aika kului nähtävyyksiä, museoita ja vintagekauppoja koluten, toinen toistaan omaleimaisempiin kaupunginosiin tutustuen ja kööpenhaminalaisten rentoa elämänmenoa ihastellen. Pääkaupungin sykkeestä pääsin poikkeamaan myös Tanskan vanhimpiin kaupunkeihin lukeutuvaan Odenseen, jossa järjestettiin elokuun puolivälissä pohjoismainen median ja viestinnän tutkimuksen NordMedia-konferenssi. Esittelimme ohjaajani Heidi Hirston kanssa alustavia havaintojamme Instagramin feminisoituneista sijoitusdiskursseista jo aiemmilta vuosilta tutuksi tulleessa Organization, Communication and Promotion -divisioonassa. Kansainvälisiin suurtapahtumiin verrattuna kompakti konferenssi tuntui poikkeuksellisen virkistävältä ja antoisalta; ajatuksenvaihdolla nimenomaan pohjoismaisen yhteisön kesken on paikkansa, ja ohjelmakattaus antoi mahdollisuuden uuden oppimiselle myös esimerkiksi poliittisen ja visuaalisen viestinnän teemojen parissa.
Kokonaisuudessaan tutkijavierailusta jäi käteen lämpimät muistot, uusia ja syventyneitä kontakteja, puhtia väitöskirjan valmiiksi saattamiseen sekä ajattelun aineksia tulevaisuuden urapohdintoihin. Vaikka itse vatuloin vierailun ajoittamisen kanssa pitkään, näin jälkikäteen voin todeta, että kaikki järjestyi juuri niin kuin pitikin, ja uskon, että sain vierailusta enemmän irti väitöskirjatyön loppuvaiheessa. Kaikkia tutkijavierailua pohtivia voin kannustaa lähtemään, jos sellainen mahdollisuus on. Kokemukseni mukaan kannattaa pyrkiä vierailulle juuri sinne, missä on oman aiheen kannalta kiinnostavimmat tutkijat – parhaassa tapauksessa pääsee keskustelemaan työnsä ydinasioista, ja siitä unelmien vierailukohteesta voi tulla täyttä totta.
Tutkijavierailu toteutettiin osana Suomen Akatemian rahoittamaa hanketta Sijoituskulttuurin siirtymiä digitaalisissa tiloissa (2021–2025). NordMedia-konferenssimatkaa tuki Pörssisäätiö.
Bio ja yhteystiedot
Cecilia Hjerppe on väitöskirjatutkija, jonka tutkimus sijoittuu organisaatioiden vastuullisuusviestinnän ja sosiaalisen median kulutuskulttuurien risteyksiin.
Yhteydenotot: cecilia.hjerppe@uwasa.fi
Pääkuva: Kuva 1. Vartijoita Tanskan kuninkaallisten kotipalatsin Amalienborgin edustalla. Kuva 2. Esteetikon silmä lepäsi Dalgas Haven käytävillä. Kuva 3. Odensen kaupunki saa ylleen kukkakoristelun osana vuosittain elokuussa järjestettävää H. C. Andersen -kulttuurifestivaalia. Kuvat: Cecilia Hjerppe.
