Lähdin heinäkuun helteitä pakoon Singaporeen kansainväliseen viestinnän alan IAMCR-konferenssiin (13.-17.7.). Päiväntasaajan kaupunkivaltiossa on panostettu sisätilojen mukavuuteen, eikä NTU:n (Nanyang Technological University) luentosaleissa tarvinnut hikoilla.
Singapore on varsinainen älykaupunki, jossa moni asia toimii mobiilisti sovelluksella, ilman ihmiskontakteja. Paikalliseen työskentelyhotelliin kirjautumiseen riittää QR-koodi ja kasvojen tunnistus.
Ongelmia tulee vasta, jos internet-yhteyttä ei syystä tai toisesta ole. Suunnistaminen likellä toisiaan sojottavien pilvenpiirtäjien varjossa ilman Google Mapsia on nimittäin yllättävän vaikeaa.
Monelle suomalaisellekin Singapore on tuttu tiukasta lainsäädännöstä. Katukuvaa värittävät monenlaiset ohjeet, kiellot ja kehotukset. Kamerat taltioivat jatkuvasti myös turistin toimintaa ja metrossa muistutetaan kuulutuksin, että ruokailu, juominen ja durianit – aasialaiset voimakastuoksuiset hedelmät – on kielletty sekä kehotetaan ottamaan välittömästi yhteyttä, mikäli havaitsee mitä tahansa epäilyttävää käytöstä.
Singapore on poikkeuksellisen turvallinen kohde yksin matkaavalle naiselle, kaikkialla on siistiä ja uskalsin majoittua hostellissa sekä liikkua yksin metrolla iltaisin. Tällaisella ylätason valvontaa ja osallistavaa vertaisvalvontaa yhdistävällä yhteiskunnalla on tietenkin kääntöpuolensa.
Singaporea on kuvattu autoritaariseksi kapitalistiseksi tai hybridiksi järjestelmäksi, jossa työllisyys on korkea ja oman kansan hyvinvointi on hyvällä tasolla, mutta vapauksista tingitään. Toimittajat ymmärtävät olla kirjoittamatta liian kriittisesti ja palvelualat, kuten lastenhoito ja kauneudenhoito ja esimerkiksi rakennusala pyörivät edullisella vierastyövoimalla.
Vierastyöläiset eivät ole saman paikallisen työlainsäädännön piirissä, ja tilastojen puutteessa tutkimusta heidän työoloistaan on hyvin vähän.
Rakkaudesta lajiin
Itse konferenssi oli hieno kokemus.
Kansainvälisen konferenssin parhaisiin puoliin kuuluu tutustuminen uusiin ihmisiin ympäri maailmaa. Sijainti vaikuttaa usein niin, että lähialueilta osallistutaan hanakimmin. Singaporessa tapasinkin tutkijoita muun muassa Hong Kongista, Taiwanista, Kiinasta ja Australiasta.
Paikalla oli myös amerikkalaisia ja eurooppalaisia, mutta Suomesta ja pohjoismaista edustus oli jopa hämmentävän vähäinen. Moni yliopisto tuntuu pitävän ICA:a tärkeimpänä viestinnän alan konferenssina, ja näin ollen moni tutkija ymmärrettävästi priorisoi sen.
Turbulentin maailmantilanteen aikana olisi tärkeää, ettei yliopistojen ja tutkijoiden tulosorientoituneisuus rajaisi liikaa konferenssiosallistumista. Vastakkainasettelun sijaan olisi mielekkäämpää tunnistaa erilaisten tapahtumien vahvuudet.
Etenkin nuorille tutkijoille IAMCR on helposti lähestyttävä. Tunnelma konferenssipaikalla oli kansainvälinen ja ilmapiiri rohkaiseva. Esittelimme kollegani tutkijatohtori Virpi Salojärven kanssa valmisteilla olevaa tutkimusta TikTokin kriisivaikuttajista.
Oman konferenssini kohokohtiin kuului mahdollisuus luotsata PR-kriiseihin liittyvää paneelia. Paneelissa pohdittiin muun muassa, ovatko generatiivisen tekoälyn sovellukset PR-agenttina ihmisiä luotettavampia, sekä esiteltiin digitaalista roolipeliä, jolla voi harjoitella viihteen varjolla toimimista kriisin aikana.
Oli kiinnostavaa tavata tutkijoita, jotka olivat syystä tai toisesta palanneet länsimaisista laatuyliopistoista (usein Yhdysvalloista) kotimaihinsa. Eräs taiwanilainen kollega halusi olla paremmin kartalla kotimaansa tilanteesta. Taiwanissa varaudutaan mahdolliseen kriisiin, ja Suomen tavoin tämä näkyy myös ruohonjuuritasolla voimistuvana maanpuolustustahtona.
Huoli rahoituksesta, kiristyvästä maailmanpoliittisesta tilanteesta ja kilpailusta akateemisessa maailmassa on valitettavan yhteinen ympäri maailman. Mieleeni jäivät kuitenkin business-maailmasta loikanneen kollegan sanat. Hänelle oli arvovalinta kehittää tuotteensa vapaasti saataville juuri akateemisessa ympäristössä, vaikka peliteollisuudessa vastaavasta projektista olisi helposti tarjolla suuret voitot.
Kuulostaa kenties hieman imelältä, mutta tutkimusta tehdään usein muuallakin maailmassa rakkaudesta lajiin ja yhteisen hyvän nimissä.
Globaalin etelän, idän ja pohjoisen kohtaaminen
Vaikka Singaporessa ollaankin herkkiä omaan järjestelmään kohdistuvaan kritiikkiin, IAMCR:n perinne kriittisenä konferenssina näkyi myös siellä. Presidentti Daya Thussu kritisoi tutkimuksessa trendaavien käsitteiden, kuten postkolonialismin, jäämistä pinnalliseksi jargoniksi ja haastoi kansainvälisissä yhteyksissä, ja tutkimuksessakin, toistuvien “lännen” ja “globaalin etelän” poliittisen käytön.
Siinä missä meillä länteen liitetään sivistyksen, edistyksen ja tasa-arvon kaltaisia hyveitä ja länsi rakentuu itsestään selvänä normaalina, esimerkiksi Kiinasta käsin Eurooppaa katsotaan marginaalisena toimijana, joka niputetaan Yhdysvaltojen kanssa osaksi globaalia pohjoista. Globaalia pohjoista pidetään itseriittoisena ja ylemmyydentuntoisena, jos ei peräti takapajuisena. Maailmanpolitiikan kirjallisuudessa seurataan kenties hieman pelonsekaisin tuntein nousevaa globaalia itää, ja Kiina itse pyrkii usein profiloitumaan nimenomaan osana globaalia etelää.
Vaikka Suomi onkin osa niin kutsuttua länttä, ei meilläkään kannata sulkea silmiä muulta maailmalta. Konferenssin teemaksi oli valittu ympäristö, mikä näkyi myös nimessä: Communicating Environmental Justice: Many Voices, One Planet. Kestävyyden saralla globaalin mittakaavan yhteistyö on ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta välttämätöntä.
On aina paikallaan muistuttaa itseään, että korkealle rankattujen julkaisujen länsikeskeisyydestä huolimatta eri tavoin vaikuttavaa viestintää paitsi harjoitetaan myös tutkitaan omien piirien ulkopuolella.
Tutkin digitaalista propagandaa ja generatiivisen tekoälyn ja ihmisen vuorovaikutusta. Näiden aiheiden parissa on kiinnostavaa sekä kuulla että nähdä, mitä muualla maailmassa, kuten Aasiassa ja erityisesti Kiinassa, tapahtuu.
Suomessa akateeminen tutkimus on kuohunnasta huolimatta vapaampaa kuin monessa muussa maailman maassa. Visiitti autoritaariseen valtioon muistutti, että vapaa media ja tutkimuksen vapaus ovat toimivan demokratian edellytyksiä, joista ei saa tinkiä.
Tutkimuksen vapaus oli mielessäni hyvin konkreettisella tavalla odotellessani lentoa Kiinan kautta kotiin, kun sähköpostiin kilahti ilmoitus tuoreesta julkaisusta. Väitöskirjaani kuuluvassa artikkelissa tarkastelen Venäjän Instagram-vaikuttajien pehmeää propagandaa ja tapaa sulauttaa monitulkintaiset propagandaviestit osaksi somen aitoa sodanvastaista vastarintaa.
Shanghain valot loistivat, kun kasvokuvani ja sormenjälkeni tallentuivat Kiinan järjestelmään.
Pehmeää valtaa globaalissa etelässä
Paluulennolla minulla oli hyvin aikaa viihtyä kiinalaisen tositapahtumista inspiroituneen elokuvan parissa. Tarina kertoo YK:n rauhanturvaoperaatioon osallistuvista kiinalaispoliiseista (Kuva 2).
Älyteknologian ohella Kiina haastaa pehmeällä vallalla Yhdysvaltojen pitkään hallitsemaa viihdemaailmaa, ja vaikka juhlapuheissa kritisoidaan lännen imperialismia, tässä Afrikkaan sijoittuvassa elokuvassa uusinnetaan länsimaisesta viihde-elokuvateollisuudesta tuttua kolonialistista ja rasistista kuvastoa, jossa paikalliset ihmiset kuvataan toisaalta avuttomina ja toisaalta äärimmäisen väkivaltaisina.
Tällä kertaa pelastajana paikallisilta kapinallisilta ja näiden kanssa vehkeileviltä valkoisilta palkkasotilailta toimii idän nouseva suurvalta Kiina.
Elokuussa julkaistiin myös toinen väitöskirjani artikkeli, jossa olemme Virpi Salojärven kanssa tarkastelleet Venäjän ja Ukrainan strategisten narratiivien kamppailua brasilialaisten YouTube-vaikuttajien videoissa. Taistelua mielistä ja sydämistä käydään aktiivisesti globaalissa etelässä, jossa Kiina ja Venäjä esiintyvät raikkaina vastavoimina lännen hegemonialle.
Globaalissa mediatilassa idän suurvaltapelureilla on käytössään hajautetun propagandamallin mukaisesti laaja skaala viihdettä ja informaatiota yhdistäviä toimijoita, kuten elokuvia, somevaikuttajia ja paikallista mediaa.
Suomessa on hyvä muistaa, että vaikka meidän huomiomme on ymmärrettävästi Euroopan turvallisuudessa ja täällä käytävässä sodassa, muulle maailmalle kyseessä on nimenomaan eurooppalainen sota ja myös perinteisen kovan vallan osalta huomiota riittää kyllä Aasiaan ja Afrikkaan.
Kaiken kaikkiaan nuorena tutkijana IAMCR oli minulle heti lämminhenkinen ja kotoisa konferenssi ja Singapore valtavan kiinnostava kohde, joka toimi samalla porttina myös Aasiaan laajemmin. Seuraavana vuonna IAMCR järjestetään Irlannissa ja toivottavasti paikalle saapuu tällöin myös vahvempi edustus Suomesta.
Viestintätieteiden oppiaine on mahdollistanut osallistumisen tähän konferenssimatkaan.
Bio ja yhteystiedot
Nuppu Pelevina, digitaalisen median ja politiikan tutkimukseen erikoistunut projektitutkija, Vaasan yliopisto ja väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto.
nuppumaija.pelevina@uwasa.fi
Blogitekstin pääkuva: Kuva 1. Singaporen kaupunkikuvaa hallitsevat pilvenpiirtäjät. Kuva 2. Konferenssi-illallinen järjestettiin turistien tuntemassa Gardens by the Bay -puutarhassa. Kuvat 3 ja 4. Kaupungin vehreissä puistoissa kelpaa konferenssituristin lenkkeillä. Kaikki kasvillisuus Singaporessa on jälkikäteen istutettua. Kuvat ottanut: Nuppu Pelevina.
