Verkko-opetuksen tuomasta murroksesta yliopisto-opetuksessa on puhuttu paljon ainakin viimeisten parin vuosikymmenen aikana. Viimeist\u00e4\u00e4n COVID-19-pandemia toi verkko-opetuksen hyvin l\u00e4helle kaikkia opettajia. Digiloikka on nyt aloitettu, miten t\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in? P\u00e4iv\u00e4n iskusana verkko-opetuksessa on skaalautuvuus: opetusta voidaan tarjota verkon kautta potentiaalisesti vaikka kuinka laajalle joukolle opiskelijoita. Mutta pystyv\u00e4tk\u00f6 erilaiset organisaatiot hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4\u00e4n skaalautuvuutta samalla tavalla? Mit\u00e4 vaikutusta t\u00e4ll\u00e4 on yliopistomaailman organisoitumiseen ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n? Ent\u00e4 onko skaalautuvuudella luonnolliset rajansa, ja onko sill\u00e4 kustannus opetuksen laadun suhteen?<\/p>\n
T\u00e4rke\u00e4 kehityshanke t\u00e4ss\u00e4 kontekstissa on Digivisio 2030<\/a>, jolla pyrit\u00e4\u00e4n luomaan yhteist\u00e4 digitaalista oppimisen ekosysteemia suomalaisille yliopistoille ja korkeakouluille. T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 merkitt\u00e4vin asia on ehk\u00e4 se, ett\u00e4 digivisio tulee mahdollistamaan sen, ett\u00e4 opiskelijat voivat ottaa kursseja my\u00f6s muista yliopistoista kuin siit\u00e4, miss\u00e4 he ovat kirjoilla. Se tulee mahdollistamaan erikoistumista opetuksessa, mik\u00e4 on hyv\u00e4 asia, mutta kehitys ei ole my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ihan ongelmatonta.<\/p>\n N\u00e4hd\u00e4kseni isoimmat haasteet jatkuvasti kasvavissa opiskelijaryhmiss\u00e4 liittyv\u00e4t oppimista tukevan dialogin yll\u00e4pit\u00e4miseen. Verkko-opetuksessa on merkitt\u00e4vi\u00e4 tehokkuusetuja, koska se tarjoaa mahdollisuuden antaa opetusta hyvin laajalla joukolle opiskelijoita. Verkkomateriaalia voidaan my\u00f6s k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 uudelleen vuodesta toiseen. Rahoitusmallin paineessa oleville yliopistoille n\u00e4m\u00e4 edut voivat olla jopa liian houkuttelevia ja ne n\u00e4ytt\u00e4isiv\u00e4t perustuvan my\u00f6s jossain m\u00e4\u00e4rin yksipuoliseen k\u00e4sitykseen oppimisesta ja opetuksesta. Laadukkaan opetuksen varmistaminen tulee olemaan siirtym\u00e4n t\u00e4rkeimpi\u00e4 haasteita.<\/p>\n Miksi kaikki eiv\u00e4t opiskele Harvardissa?<\/em><\/p>\n Perinteisesti tilarajoitukset ovat olleet merkitt\u00e4v\u00e4 opetuksen tarjontaa rajoittava tekij\u00e4. Harvardin yliopiston kursseilla olisi varmasti paljon kysynt\u00e4\u00e4, mutta Harvard ei ota satojatuhansia opiskelijoita kampukselleen seuraamaan opetusta. Itse asiassa Harvard ei ota edes l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n niin paljoa opiskelijoita kuin se tilojensa puolesta voisi ottaa, vaan se on hyvin valikoiva sis\u00e4\u00e4nottonsa suhteen.<\/p>\n Verkko-opiskelu on osin muuttanut t\u00e4t\u00e4. Harvard on edelleen valikoiva sis\u00e4\u00e4nottonsa suhteen, mutta osa sen kursseista on avattu ulkopuolisten seurattavaksi. Tunnettuja esimerkkej\u00e4 t\u00e4st\u00e4 ovat mm. taloustieteen professori Raj Chettyn Big Data -kurssi<\/a> ja filosofian professori Michael Sandelin Justice – kurssi<\/a> . Molemmat n\u00e4ist\u00e4 ovat esimerkkej\u00e4 kampuksen auditoriossa pidetyst\u00e4 kurssista, joka videotallenteen avulla pystyt\u00e4\u00e4n hyvin v\u00e4h\u00e4isell\u00e4 rajakustannuksella n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n miljoonille katsojille. Verkko-opetuksen toteuttamiseen on erilaisia malleja sek\u00e4 opetuksen j\u00e4rjest\u00e4misen ett\u00e4 tulonhankinnan suhteen.<\/p>\n Isoilla yliopistoilla, kuten Harvard, on lukuisia etuja puolellaan t\u00e4llaisten kurssien j\u00e4rjest\u00e4misess\u00e4. Heill\u00e4 on sek\u00e4 tunnettu br\u00e4ndi, kuuluisat professorit ett\u00e4 tekniset resurssit houkuttelevien verkkokurssien j\u00e4rjest\u00e4miseen. V\u00e4hemm\u00e4n kuuluisat yliopistot voivat tehd\u00e4 vaikka kuinka hyvi\u00e4 kursseja, mutta ne tuskin saavuttavat niin suurta suosiota verkossa kuin huippuyliopistojen kurssit. Voidaan ehk\u00e4 kuvitella visio, jossa yliopisto-opetuksen j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 10-20 tunnettua yliopistoa ja pienempien rooliksi j\u00e4\u00e4 n\u00e4iss\u00e4 yliopistoissa t\u00e4m\u00e4n opetuksen sertifiointi. Monelle pienelle ja alueelliselle yliopistolle t\u00e4m\u00e4 olisi todellinen dystopia.<\/p>\n Oma ajatukseni on, ett\u00e4 opetuksessa \u2013 varsinkaan yliopistollisessa perusopetuksessa (jatko-opetus voi olla osin eri juttu) \u2013 yliopistojen v\u00e4liset tasoerot eiv\u00e4t ole niin suuria kuin tutkimuksessa. Kun yliopistot rekrytoivat p\u00e4\u00e4osin tutkimusansioiden perusteella, ja yliopistojen houkuttelevuudessa ty\u00f6nantajina on voimakasta polkuriippuvuutta (parhaat tutkijat p\u00e4\u00e4tyv\u00e4t parhaisiin yliopistoihin), ovat yliopistojen v\u00e4liset erot tutkimuksessa suuria ja sis\u00e4iset erot pieni\u00e4. Opetuksen suhteen asia on toisin. Henkil\u00f6n ei tarvitse olla huippututkija voidakseen olla hyv\u00e4 opettaja (ainakaan perusopetuksessa), eiv\u00e4tk\u00e4 kaikki huippututkijat todellakaan ole hyvi\u00e4 opettajia (jotkut toki ovat). T\u00e4st\u00e4 seuraa, ett\u00e4 opetuksen laadussa yliopistojen v\u00e4liset erot voivat olla pienempi\u00e4 kuin tutkimuksessa, kun taas opetuksen laadun hajonta yliopistojen sis\u00e4ll\u00e4 voi olla huomattavaa. Toki yliopisto voi opetukseen panostamalla sek\u00e4 nostaa sen laatua ett\u00e4 v\u00e4hent\u00e4\u00e4 laadun hajontaa.<\/p>\n