Miten demokraattinen oikeusvaltio ja tiedustelu ovat sovitettavissa yhteen? Tiedustelun legitimiteetti on sek\u00e4 keskeinen valtios\u00e4\u00e4nt\u00f6oikeudellinen haaste ett\u00e4 laajempia yhteiskunnallisia merkityksi\u00e4 luova kysymys. Esitelm\u00e4ni Sosiologip\u00e4ivien 2021 oikeussosiologian ty\u00f6ryhm\u00e4ss\u00e4 koski oikeudellistuvan tiedustelun ja yhteiskunnan v\u00e4list\u00e4 suhdetta. Esitykseni rakentui kolmesta teemasta: h\u00e4t\u00e4tilan muodostuminen uudeksi normaaliksi, yksityisyyden k\u00e4sitteen muutos sek\u00e4 tiedustelun vaikutus yhteiskunnallisen luottamuksen muodostamisessa ja yll\u00e4pit\u00e4misess\u00e4 demokraattisessa ja oikeusvaltiollisessa yhteiskunnassa.<\/p>\n
Vuonna 2019 voimaan kokonaisuudessaan saatettu Suomen tiedustelulains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n valmistelu sai alkunsa vuonna 2013 valtioneuvoston periaatep\u00e4\u00e4t\u00f6ksest\u00e4 koskien Suomen kyberturvallisuusstrategiaa. Tiedustelulains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n valmistelussa oli kyse monivaiheisesta prosessista, joka her\u00e4tti runsaasti kiinnostusta yhteiskunnassa. Julkisen keskustelun viri\u00e4mist\u00e4 aiheen ymp\u00e4rill\u00e4 ei voi pit\u00e4\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n\u00e4. Tiedustelu on useasta eri syyst\u00e4 mielenkiintoa her\u00e4tt\u00e4v\u00e4 aihe, oli kyse sitten aiheen asiantuntijoista, mediasta tai tavallisista kansalaisista. Romantisoidut vakoilutarinat ja orwellilaiset hahmotelmat fiktiivisist\u00e4 valvontayhteiskunnista yhdistettyn\u00e4 aitoihin historiallisiin tapahtumiin ja tiedustelutoiminnan salaper\u00e4iseen luonteeseen ovat luoneet tiedustelulle maineen, joka on omiaan her\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n tunteita puolesta ja vastaan.<\/p>\n
Tiedustelulains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n valmisteluprosessi tarjosi tilaisuuden seurata yhteiskunnallista keskustelua tiedustelusta aina ruohonjuuritasoa my\u00f6ten. Valmistelun aikana esiin nousseet kannat tiedustelua kohtaan voidaan jakaa karkeasti ja yksinkertaistaen kahteen luokkaan. Toisten mielest\u00e4 oli jo korkea aika, ett\u00e4 Suomeenkin s\u00e4\u00e4dettiin tiedustelua ja tiedusteluvaltuuksia koskeva lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6, joka mahdollistaa tiedusteluviranomaisiksi asetettujen toimijoiden \u2013 siviilitiedustelussa suojelupoliisi, sotilastiedustelussa Puolustusvoimien p\u00e4\u00e4esikunta ja tiedustelulaitos \u2013 kyvyn vastata nykyisen turvallisuusymp\u00e4rist\u00f6n haasteisiin. Lakis\u00e4\u00e4teisten tiedusteluvaltuuksien avulla mainitut tiedusteluviranomaiset kykenisiv\u00e4t toimimaan aikaisempaa itsen\u00e4isemmin Suomen kansainv\u00e4lisi\u00e4 intressej\u00e4 ja kansallista turvallisuutta edist\u00e4en ilman, ett\u00e4 niiden toimintakyky on suureksi osaksi sidottu ulkomaisilta tiedusteluyhteisty\u00f6kumppaneilta saataviin tietoihin.<\/p>\n
Tiedusteluun kriittisesti suhtautuvat taas katsoivat, ett\u00e4 tiedustelus\u00e4\u00e4ntely merkitsi laajuudeltaan ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4 ja vaikeasti valvottavia rajoituksia yksil\u00f6n perus- ja ihmisoikeuksien \u2013 ennen kaikkea yksityisyyden suojan \u2013toteutumiseen. Mik\u00e4li tiedusteluun liittyvi\u00e4 riskej\u00e4, haittoja ja potentiaalisia ylily\u00f6ntej\u00e4 haluaa nostaa esille, tunnettuja ja huomiota her\u00e4tt\u00e4vi\u00e4 esimerkkej\u00e4 l\u00f6ytyy nopeasti Atlantin takaa Yhdysvalloista. Siell\u00e4 syyskuun 11. p\u00e4iv\u00e4n terrori-iskut vuonna 2001 johtivat USA PATRIOT Act -lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n syntyyn ja \u201dsodan terrorismia vastaan\u201d julistamiseen. Patriot Act ja sit\u00e4 seurannut USA FREEDOM Act -lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6kokonaisuus sis\u00e4lsiv\u00e4t molemmat l\u00e4nsimaisen oikeusvaltion n\u00e4k\u00f6kulmasta v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin ongelmallisia kohtia yksil\u00f6n vapauden ja oikeusturvan kannalta, joskin Freedom Act\u2019n voidaan todeta onnistuneen turvallisuus\/vapaus-tasapainon l\u00f6yt\u00e4misess\u00e4 edelt\u00e4j\u00e4\u00e4ns\u00e4 paremmin. Freedom Act\u2019n sis\u00e4ll\u00f6n muotoutumiseen osaltaan vaikuttaneet Edward Snowdenin paljastukset Yhdysvaltain National Security Agency\u2019n (NSA) k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ist\u00e4 muodostivat jopa kansainv\u00e4lisen tason tiedusteluskandaalin, joka antoi tiedustelutoimijoiden toimivaltuuksiin kriittisesti suhtautuvien argumenteille lis\u00e4\u00e4 polttoainetta niin Pohjois-Amerikassa kuin Euroopassa.<\/p>\n
Kuten niin usein, l\u00e4himm\u00e4s totuutta p\u00e4\u00e4semme etsim\u00e4ll\u00e4 sit\u00e4 n\u00e4iden kahden \u00e4\u00e4rip\u00e4\u00e4n v\u00e4lilt\u00e4. Ensinn\u00e4kin on huomioitava, ett\u00e4 turvallisuusymp\u00e4rist\u00f6n realiteettien tulkitseminen ja n\u00e4iden tulkintojen pohjalta teht\u00e4v\u00e4t ratkaisut, kuten tiedustelulains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n tarpeellisuuden arvioiminen, ovat poliittisen ulottuvuuteen sijoittuvia toimenpiteit\u00e4. Lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6ty\u00f6n lopputuloksena syntyneen oikeudellistuneen tiedustelun ja siihen liittyvien ilmi\u00f6iden ja haasteiden tarkastelu vaatii siis sek\u00e4 oikeudellista ett\u00e4 poliittis-yhteiskunnallista otetta.<\/p>\n
Oma tutkimukseni painottuu luonnollisesti tiedustelun oikeudellisiin ulottuvuuksiin ja t\u00e4st\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta tiedustelun oikeudellistumista on tulkittava l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti positiiviseen kallellaan olevana kehityssuuntana. Oikeudellistunut tiedustelu tekee tiedustelupalvelujen kontrollista ja valvonnasta helpompaa ja se luo yleiset raamit tiedustelutoiminnan ymp\u00e4rille, jotka muun muassa est\u00e4v\u00e4t uusien tapaoikeudellisten normien syntymisen tiedustelun sis\u00e4ll\u00e4 (ks. Lohse \u2013 Viitanen 2019, s. 23). N\u00e4m\u00e4 tosiasiat eiv\u00e4t kuitenkaan kumoa sit\u00e4, ett\u00e4 tiedustelu rajoittaa yksil\u00f6n oikeuksia ja sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 demokratian ja oikeusvaltion kannalta riskialttiita piirteit\u00e4, jotka voivat pahimmassa tilanteessa johtaa sen vapaan demokraattisen yhteiskunnan murentumiseen, jonka suojelemiseksi tiedustelun on demokraattisessa valtiossa tarkoitus toimia.<\/p>\n
Muutokset Suomen turvallisuusymp\u00e4rist\u00f6n tilassa johtivat siihen, ett\u00e4 Suomen tiedustelukyvyn kehitt\u00e4misen katsottiin olevan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tarkoitti laajempia tiedusteluvaltuuksia, mik\u00e4 oikeusvaltiossa edellytt\u00e4\u00e4 asianmukaista lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6\u00e4. Valtuudet rikosperusteisuudesta irralliseen salaiseen tiedonhankintaan sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t merkitt\u00e4vi\u00e4 hallinnolliseen mielivaltaan ja demokratian rappeutumiseen liittyvi\u00e4 riskej\u00e4, joten oikeudellistunutta tiedustelua voidaan pit\u00e4\u00e4 ainoana hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4n\u00e4 keinona toteuttaa merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 tiedustelutoimintaa demokraattisen oikeusvaltion kriteerit t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 valtiossa. Lakiperusteisuus onkin keskeinen arviointikriteeri Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen arvioidessa salaisen tiedonhankinnan hyv\u00e4ksytt\u00e4vyytt\u00e4 ratkaisuissaan (nk. Huvig-Kruslin-kriteerit).<\/p>\n
Kansallisen turvallisuuden k\u00e4sitteell\u00e4 on sek\u00e4 poliittinen ett\u00e4 oikeudellinen luonne. L\u00e4heisesti t\u00e4h\u00e4n k\u00e4sitteeseen kytkeytyneen tiedustelun arvioinnissa on niin ik\u00e4\u00e4n otettava huomioon t\u00e4m\u00e4n kaksoisluonteen merkitys (ks. Cameron 2000, s. 40). Kuten jo aiemmin tuli todettua, turvallisuusymp\u00e4rist\u00f6n arvioiminen ja siihen liittyv\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteko ovat luonteeltaan poliittisia toimenpiteit\u00e4 ja niihin liittyy turvallistamisen k\u00e4site. Kiteytetysti kuvattuna turvallistuminen tarkoittaa jonkin yhteiskunnallisen ilmi\u00f6n l\u00e4hestymist\u00e4 turvallisuuskysymyksen\u00e4 (ks. Lohse 2013, s. 346). K\u00f6\u00f6penhaminan koulukunnan alun perin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 merkityksess\u00e4 turvallistuminen on ennen kaikkea poliittinen ilmi\u00f6, mutta sen mahdolliset oikeudelliset ulottuvuudet ovat her\u00e4tt\u00e4neet keskustelua yleisell\u00e4 tasolla. My\u00f6s tiedustelun kontekstissa turvallistuminen ilmi\u00f6n\u00e4 on otettava huomioon, mik\u00e4 osaltaan kuvastaa poliittisen ja oikeudellisen yhteisvaikutusta tiedustelussa.<\/p>\n
Aluksi on syyt\u00e4 t\u00e4sment\u00e4\u00e4, miten t\u00e4ss\u00e4 kontekstissa erotan normaalitilan h\u00e4t\u00e4tilasta. Tiivistetysti, normaalitilassa perus- ja ihmisoikeuksia kunnioitetaan t\u00e4ysim\u00e4\u00e4r\u00e4isesti ja valtion toiminnot noudattavat normaalia perustuslaillista j\u00e4rjestyst\u00e4, kun taas h\u00e4t\u00e4tilassa on kyse v\u00e4liaikaisesta normaalitilasta poikkeamisesta. T\u00e4llainen poikkeaminen normaalitilasta koetaan tarpeelliseksi yleens\u00e4 jonkin \u00e4killisen ja vakavan, usein kansallista turvallisuutta tavalla tai toisella uhkaavan kriisin selvitt\u00e4miseksi ja sen aiheuttamisen vahinkojen minimoimiseksi. Pohdinta h\u00e4t\u00e4tilasta uutena normaalina on ennen kaikkea valtios\u00e4\u00e4nt\u00f6oikeudellinen kysymys, mutta valtios\u00e4\u00e4nt\u00f6oikeuden sis\u00e4ll\u00e4kin sit\u00e4 voidaan l\u00e4hesty\u00e4 muutamalla eri tavalla.<\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 en varsinaisesti puhu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 15 artiklan merkitsem\u00e4st\u00e4 h\u00e4t\u00e4tilasta, joka on lyhytaikaisen sopimusvelvoitteista poikkeamisen salliva mekanismi. Sit\u00e4 on tarkoitus soveltaa aiemmin kuvatun kaltaisissa kriisitilanteissa, joissa valtio kokee olevan tarpeellista k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 keinoja, jotka eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4isi kaikkia ihmisoikeussopimuksen vaatimuksia. Sen sijaan pohdin t\u00e4ss\u00e4 normaalitilan muuntumista hitaasti muistuttamaan h\u00e4t\u00e4tilaa aidon normaalitilan sijaan. Erottelu perustuu ennen kaikkea perus- ja ihmisoikeuksien t\u00e4ysim\u00e4\u00e4r\u00e4iseen kunnioittamiseen.<\/p>\n
Tiedustelusta s\u00e4\u00e4nnelt\u00e4ess\u00e4 perustuslain 10 \u00a7:n muuttaminen todettiin tarpeelliseksi, jotta suunnitellut tiedusteluvaltuudet eiv\u00e4t olisi ajautuneet ristiriitaan perusoikeuden kanssa, mik\u00e4 taas olisi (mahdollisten ristiriitojen toteutuessa) vaikuttanut lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n s\u00e4\u00e4t\u00e4misj\u00e4rjestykseen. Muutoksen seurauksena kansallinen turvallisuus lis\u00e4ttiin hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4ksi rajoitusperusteeksi luottamuksellisen viestin salaisuuden suojalle.<\/p>\n
Kansalliseen turvallisuuteen rajoitusperusteena liittyy omat haasteensa, kuten k\u00e4sitteen ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isyys ja moniulotteisuus. Niihin ei ole kuitenkaan tarpeen t\u00e4ss\u00e4 kohtaa syventy\u00e4. Lopputuloksena on joka tapauksessa se, ett\u00e4 luottamuksellisen viestin suoja on asteen verran heikentynyt. T\u00e4m\u00e4 heikentyminen johtaa miettim\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 oli turvallistumisdiskurssien rooli koko prosessissa, aina tiedustelulains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n tarpeellisuuden arvioinnista sen s\u00e4\u00e4t\u00e4misj\u00e4rjestyksest\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4miseen ja aikatauluihin. Lis\u00e4ksi perustuslakivaliokunta ei koskaan saanut tilaisuutta arvioida tiedustelulains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n yhdenmukaisuutta perustuslain vanhan 10 \u00a7:n perusoikeusvaatimuksien kanssa. Perustuslain muutos tehtiin ik\u00e4\u00e4n kuin ennakoiden ristiriidan olemassaolo.<\/p>\n
Tiedustelu n\u00e4ytt\u00e4ytyy t\u00e4llaista normaalitila\/h\u00e4t\u00e4tila-asetelmaa pohdittaessa pikemminkin seuraukselta kuin syylt\u00e4. Joka tapauksessa on selv\u00e4\u00e4, ettei tiedusteluun liittyv\u00e4st\u00e4 perustuslain 10 \u00a7:n muutoksesta voi viel\u00e4 johtaa pitk\u00e4lle menevi\u00e4 johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 koskien h\u00e4t\u00e4tilan muuntumista uudeksi normaaliksi. T\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 huomiona pid\u00e4nkin sen sijaan sit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 asetelma johtaa meid\u00e4t miettim\u00e4\u00e4n laajemmin turvallistumisdiskurssien aiheuttaman politiikan intensiivistymisen oikeudellisia seurauksia ja kansallisen turvallisuuden k\u00e4sitteen roolia niiden puitteissa.<\/p>\n
Yksi keskeinen kehitys, jota t\u00e4m\u00e4n suhteen kannattaa pit\u00e4\u00e4 silm\u00e4ll\u00e4, on uudenlaisten uhkien ja intressien turvallistaminen kansallisen turvallisuuden uhkiksi ja intresseiksi. Esimerkki t\u00e4llaisesta kehityksest\u00e4 on j\u00e4rjest\u00e4ytyneen rikollisuuden vakavampien ja kansainv\u00e4listen muotojen turvallistuminen kansallisen turvallisuuden k\u00e4sitteen alaisiksi uhkiksi. T\u00e4m\u00e4 intensiivistyminen johtaa ennen puhtaasti kriminaalipoliittisina pidettyjen uhkien tulkinnan muuntumista kohti kansallisia intressej\u00e4 uhkaaviksi, entist\u00e4 poikkeuksellisimpia vastatoimia vaativiksi uhkiksi (ks. Lohse 2013, s. 346\u2013347). Samalla kun n\u00e4ist\u00e4 poikkeuksellisimmista toiminnoista tulee yleisempi\u00e4 ja arkip\u00e4iv\u00e4isempi\u00e4, my\u00f6s k\u00e4sityksemme normaalitilasta alkaa muuntua ja paine rajoittaa perus- ja ihmisoikeuksien t\u00e4ysim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 soveltamista kasvaa.<\/p>\n
Toisena tiedusteluun kytkeytyv\u00e4n\u00e4 ilmi\u00f6n\u00e4 n\u00e4en yksityisyyden k\u00e4sitteeseen kohdistuvan muutospaineen. Yksityisyyden oikeudellinen olomuoto, puhutaan sitten mist\u00e4 tahansa sen alaisuuteen kuuluvasta osasta \u2013 kuten kunnian, kotirauhan tai luottamuksellisen viestin salaisuuden suojasta \u2013 on kautta aikojen ollut yhteydess\u00e4 sit\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n yhteiskunnan arvojen ja teknologian kehitykseen.<\/p>\n
Kun Louis Brandeis ja Samuel Warren kirjoittivat klassikoksi muodostuneen artikkelinsa \u201dThe Right to Privacy\u201d vuonna 1890, ongelmalliseksi koettiin valokuvaukseen liittyneet tekniset kehitysaskeleet sek\u00e4 lehdist\u00f6n toimintatapojen muutos, jossa on rivien v\u00e4list\u00e4 luettavissa yhteiskunnallisen arvomaailman kehityksen aiheuttamia j\u00e4nnitteit\u00e4 ja kipuilua. 1900-luvun aikana tapahtunut vauhdikas teknologinen kehitys taas vaikutti suuresti luottamuksellisen viestinn\u00e4n suojan sis\u00e4lt\u00f6\u00f6n. Esimerkiksi Suomen perustuslain 10 \u00a7:n turvaama luottamuksellisen viestin salaisuuden suoja onkin tarkoitettu teknologianeutraaliksi sit\u00e4 varten, ettei perusoikeutta ole tarve uudistaa jokaisen uuden viestint\u00e4- ja tietotekniikan innovaation seurauksena.<\/p>\n
Yksityisyytt\u00e4 ei voi kuitenkaan en\u00e4\u00e4 niputtaa siististi Brandeis\u2019n ja Warrenin artikkeliin usein yhdistetyll\u00e4, alun perin Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomari Thomas M. Cooleyn esitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 \u201dthe right to privacy is the right to be let alone\u201d -ajatuksella. T\u00e4m\u00e4 johtuu siit\u00e4, ett\u00e4 tieto \u2013 oli sitten kyse viestinn\u00e4st\u00e4, henkil\u00f6tiedoista tai muista yksil\u00f6\u00e4 ja t\u00e4m\u00e4n yksityisel\u00e4m\u00e4\u00e4 koskevista tiedoista \u2013 on digitalisoituvassa maailmassa muuttanut muotoaan merkitt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla.<\/p>\n
Brandeis ja Warren k\u00e4yttiv\u00e4t artikkelissaan yhten\u00e4 esimerkkin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4kirjamerkinn\u00e4n sis\u00e4lt\u00e4m\u00e4n tiedon merkityst\u00e4 yksil\u00f6n yksityisyydelle (s. 199\u2013203). Nyky\u00e4\u00e4n tieto on kasvavissa m\u00e4\u00e4rin digitaalisessa muodossa, mik\u00e4 tekee mahdolliseksi sen hajauttamisen ja s\u00e4il\u00f6misen eri paikoissa valtioiden rajoista riippumatta. Suuret tietotekniikka-alan yritykset ovat lis\u00e4ksi muodostaneet kokonaan uudenlaisen toimijan yksityisyyden kent\u00e4lle. Joris van Hoboken (2019) on kirjoittanut privacy disconnect -ilmi\u00f6st\u00e4, jolla h\u00e4n kuvaa kasvavaa kuilua henkil\u00f6kohtaisen datan keruun ja s\u00e4il\u00f6misen legitimiteettiin kohdistuvien vaatimuksien ja t\u00e4m\u00e4nhetkisen lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n ja yksityisyytt\u00e4 koskevan hallinnon tarjoamien vastauksien v\u00e4lill\u00e4. Privacy disconnect -ilmi\u00f6n yhteyteen voitaneen liitt\u00e4\u00e4 keskustelu siit\u00e4, miten henkil\u00f6tietojen suojan suhde yksityisyyden suojaan tulisi nykyisin k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 (aiheesta tarkemmin ks. Koillinen 2012; Lindroos-Hovinheimo 2018).<\/p>\n
Tiedustelu kytkeytyy yksityisyyden haasteisiin usealla eri tavalla, mutta niille vaikuttaa olevan yhteist\u00e4 se, ett\u00e4 monet tiedustelun perusominaisuudet ovat ristiriidassa yksityisyyden kehityskulkujen kanssa. Esimerkiksi valtioiden rajojen merkitys on tietoliikenteess\u00e4 kutistunut l\u00e4hes olemattomaksi, mutta tiedustelussa, kansalliseen turvallisuuteen ja siten valtion suvereniteettiin kytkeytyneess\u00e4 toiminnossa, rajojen merkitys on edelleen vahva. Muun muassa jaottelu kotimaan- ja ulkomaantiedustelun v\u00e4lill\u00e4 ilment\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4.<\/p>\n
Valtiokohtaiset eroavaisuudet tiedustelun s\u00e4\u00e4ntelyss\u00e4 ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6iss\u00e4 ovat omiaan vaikeuttamaan lains\u00e4\u00e4t\u00e4jien tasapainottelua yksityisyyden suojan ja modernin tietoliikenteen v\u00e4lill\u00e4. Esimerkiksi Euroopan unionin tuomioistuimen Schrems-ratkaisut (asiat C-362\/14 ja C-311\/18) koskivat EU-maiden ja Yhdysvaltojen v\u00e4lisen tiedonsiirron ja yksityisyyden suojan ongelmakohtia. Omanlaisensa haasteen k\u00e4sityksellemme yksityisyyden suojasta antavat jotkin kansainv\u00e4lisen tiedusteluyhteisty\u00f6n k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t. Ajatuksessa siit\u00e4, ett\u00e4 ulkomaantiedustelussa ei ole tarpeen huolehtia ulkomaiden kansalaisten yksityisyydest\u00e4, nousee selke\u00e4sti esiin kansalliseen kontekstiin nivoutuva yksityisyysk\u00e4sitys.<\/p>\n
Tiedustelun ja yhteiskunnan v\u00e4list\u00e4 suhdetta koskeva esitykseni p\u00e4\u00e4ttyy alussa mainitsemistani kysymyksist\u00e4 laajimpaan, yhteiskunnallisen luottamuksen rooliin demokraattisessa oikeusvaltiossa ja tiedustelun merkitykseen sen kannalta. Julkisen vallan instituutioiden legitimiteetti perustuu avoimuuteen, l\u00e4pin\u00e4kyvyyteen ja vastuullisuuteen. Tiedusteluorganisaatioille edell\u00e4 mainitut piirteet eiv\u00e4t kuitenkaan ole kovinkaan luontaisia. Niiden toiminnalle on luonteenomaista salaisuus ja tietynasteinen itsen\u00e4isyys jopa niiden kontrollista vastaavista ylemmist\u00e4 hallinnon tasoista.<\/p>\n
Tiedustelun ja yhteiskunnallisen luottamuksen suhdetta voidaan tarkastella toisestakin n\u00e4k\u00f6kulmasta, joka on palautettavissa valtiollisen tiedustelun ydinteht\u00e4viin. Tiedustelun pyrkimyksen\u00e4 on hankkia ja k\u00e4sitell\u00e4 tietoa julkisen vallan toimijoiden, etenkin valtion ylimm\u00e4n johdon ja kansallisesta turvallisuudesta vastaavien viranomaisten p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteon tueksi. Tiedonhankinnan ja p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekoedun (decision advantage) saavuttamisen merkityksen katsotaan korostuneen nykyisess\u00e4 globaalissa tilanteessa, jota v\u00e4ritt\u00e4\u00e4 ep\u00e4vakaus ja jossa valtioiden v\u00e4listen konfliktien lis\u00e4ksi lukuisten ei-valtiollisten toimijoiden muodostama uhka koetaan verrattain korkeaksi (ks. HE 202\/2017 vp, s. 6, 8\u201312; HE 203\/2017 vp, s. 5\u20138).<\/p>\n
Merkitt\u00e4v\u00e4n yhteiskunnallisen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteon tietoperusteisuuden vahvistumisen voitaisiin tavanomaisesti tulkita edesauttavan luottamuksen yll\u00e4pit\u00e4mist\u00e4 ja kasvua. Tiedustelun kohdalla ei kuitenkaan voida sivuuttaa sen potentiaalisesti her\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4 ep\u00e4luuloa, joka kumpuaa tiedustelupalveluiden salaisuuden ja itsen\u00e4isyyden piirteist\u00e4. Yksitt\u00e4iset tiedusteluskandaalit, jotka joissain tapauksissa saavuttavat kansainv\u00e4liset mittasuhteet kuten kirjoituksen alussa mainittu Snowden-tapaus, voivat osaltaan vahvistaa n\u00e4it\u00e4 ep\u00e4luuloja. Mik\u00e4li hyv\u00e4ksymme t\u00e4ss\u00e4 esitetyt argumentit tiedustelun vaikutuksista yhteiskunnalliseen luottamukseen, kysymykseksi muodostuu, miten tiedustelun aiheuttamaa \u201dluottamuskatoa\u201d voidaan ehk\u00e4ist\u00e4? Itse koen, ett\u00e4 vastauksen etsiminen t\u00e4h\u00e4n kysymykseen johtaa tarkastelemaan tiedustelun legitimaatiota.<\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4 kirjoituksessa esitetyt ajatukset normaalitila\/h\u00e4t\u00e4tila-asetelmasta, oikeudesta yksityisyyteen ja luottamuksesta yhteiskunnassa on tarkoitettu vain alustaviksi pohdiskeluiksi eik\u00e4 suinkaan valmiiksi pureskeltujen totuuksien julistamiseksi. T\u00e4st\u00e4 huolimatta pyrkimykseni on ollut osoittaa, ett\u00e4 tiedustelua instituutiona on mahdollista tarkastella erilaisista n\u00e4k\u00f6kulmista, mik\u00e4 auttaa havaitsemaan sen yhteyden yhteiskuntaan kokonaisuutena, eik\u00e4 vain siit\u00e4 irrallisena valtion turvallisuuskoneiston osana.<\/p>\n
Kirjallisuus<\/em><\/p>\n – Brandeis, Louis D. \u2013 Warren, Samuel D., The Right to Privacy. Harvard Law Review 1890, 4:5, s. 193\u2013220.<\/em> Miten demokraattinen oikeusvaltio ja tiedustelu ovat sovitettavissa yhteen? Tiedustelun legitimiteetti on sek\u00e4 keskeinen valtios\u00e4\u00e4nt\u00f6oikeudellinen haaste ett\u00e4 laajempia yhteiskunnallisia merkityksi\u00e4 luova kysymys. Esitelm\u00e4ni Sosiologip\u00e4ivien 2021 oikeussosiologian ty\u00f6ryhm\u00e4ss\u00e4 koski oikeudellistuvan tiedustelun ja yhteiskunnan v\u00e4list\u00e4 suhdetta. Esitykseni rakentui kolmesta teemasta: h\u00e4t\u00e4tilan muodostuminen uudeksi normaaliksi, yksityisyyden k\u00e4sitteen muutos sek\u00e4 tiedustelun vaikutus yhteiskunnallisen luottamuksen muodostamisessa ja yll\u00e4pit\u00e4misess\u00e4 demokraattisessa ja oikeusvaltiollisessa […]<\/p>\n","protected":false},"author":62,"featured_media":150,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[61,62,63],"class_list":["post-145","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-julkisoikeus","tag-tiedustelu","tag-turvallisuus","tag-yksityisyys"],"acf":[],"post_meta":"
\n– Cameron, Iain, National Security and the European Convention on Human Rights. Iustus F\u00f6rlag 2000.<\/em>
\n– Koillinen, Mikael, Henkil\u00f6tietojen suoja itsen\u00e4isen\u00e4 perusoikeutena. Oikeus 2\/2012, s. 171\u2013193.<\/em>
\n– Lindroos-Hovinheimo, Susanna, Henkil\u00f6tietojen suoja EU-oikeudessa \u2013 yksityisyytt\u00e4 yhteis\u00f6n kustannuksella? Lakimies 1\/2018, s. 52\u201375.<\/em>
\n– Lohse, Mikael, Turvallistaminenko oikeutta? Oikeus 3\/2013, s. 346\u2013350.<\/em>
\n– Lohse, Mikael \u2013 Viitanen, Marko, Johdatus tiedusteluun. <\/em>Alma Talent 2019.<\/em>
\n– van Hoboken, Joris, The Privacy Disconnect. Teoksessa Rikke Frank J\u00f8rgensen (toim.): Human Rights in the Age of Platforms, s. 255\u2013284. The MIT Press 2019.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"