Julkaistu 21.2.2025
Olemme tehneet Mielihyvin duunissa -hankkeen aikana kaksi politiikkasuositusta Vaasan yliopiston sekä Diakonia-ammattikorkeakoulun yhteistyönä. Näistä ensimmäinen julkaistiin viime vuoden marraskuussa Työelämäfoorumi-tapahtuman yhteydessä ja toinen 12.2.2025 Pikkuparlamentissa Helsingissä Mielihyvin duunissa -hankkeen sekä työ- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtajan, kansanedustaja Saara-Sofia Sirenin yhdessä järjestämässä Tehdään yhdessä nuorille kestävää työelämää -seminaarissa. Tämä teksti pohjautuu seminaarissa pitämääni puheeseen.
Aloitetaan kuitenkin alusta
Hankkeessa tehty vaikutusten ja vaikuttavuuden arviointi perustuu tulevaisuusorientoituneeseen, kompleksisuustietoiseen ja ilmiölähtöiseen arviointiprosessiin, jonka olemme toteuttaneet Participatory Systems Mapping -menetelmällä. Politiikkasuositukset pohjautuvat siis laadulliseen, ilmiölähtöiseen aineistoon, jonka – samoin kuin koko Mielihyvin duunissa -hankkeen – keskiössä on nuorten hyvinvointi, siihen vaikuttavat tekijät ja näiden tekijöiden väliset yhteydet koulutuksessa, työelämään siirryttäessä ja työelämässä.
Participatory Systems Mapping (eli PSM) -menetelmä valikoitui käyttöömme siksi, että tällainen osallistava ja melkoisen kehittämisorientoitunut arvioinnin toteuttamisen tapa soveltuu erinomaisen hyvin juuri kompleksisten ilmiöiden kuten nuorten mielen hyvinvoinnin tarkasteluun ja ymmärtämiseen.
Osallistavan arviointiprosessin toteutus työpajatyöskentelynä
Järjestimme Vaasan yliopiston tiimin kanssa keväällä 2024 kolme arviointityöpajaa, joissa keskustelimme nuorten, oppilaitostoimijoiden, sekä nuoria työllistävien työnantajien edustajien kanssa siitä, mitkä tekijät kunkin ryhmän omasta näkökulmasta lisäävät tai vähentävät nuorten hyvinvointia koulu- ja työympäristöissä. Nuoret luonnollisestikin puhuivat siitä, mitkä tekijät vaikuttavat heidän omaan hyvinvointiinsa, opettajien ja työnantajien edustajien kanssa keskustelimme puolestaan siitä, mitkä tekijät heidän omassa työssään vaikuttavat siihen, että heillä on mahdollisuus tukea nuorten hyvinvointia.
Systeemimallinnuksen keskiössä hyvinvoiva nuori koulussa ja töissä
Arviointityöpajojen aineiston analysoinnin lopputuloksena muodostimme systeemimallinnuksen, jonka keskiössä aivan konkreettisestikin on hyvinvoiva nuori koulussa ja töissä. Hyvinvoivan nuoren ympärillä analyysin tuloksena tunnistettuja ja solmukohdiksi tiivistettyjä nuorten hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä sekä näiden tekijöiden välisiä yhteyksiä. Vihreä nuoli kuvassa tarkoittaa sitä, että yhteys on vahvistava, punainen nuoli taas merkitsee heikentävää yhteyttä.
Yllä oleva systeemimallinnuskuva löytyy helmikuun seminaarissa julkaistusta toisesta politiikkasuosituksesta. Mallinnus sisältää kaiken työpajoissa tuotetun tiedon nuorten hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Eli myös silloin kuin keskustelussa on ilmennyt jonkin kuviteltu tilanne, se on sisällytetty mallinnukseen. Aineistosta analyysia tehdessämme poistimme päällekkäisyyksiä, ryhmittelimme tekijöitä, sijoittelimme niitä kokonaisuuksina yksilön, yhteisöjen ja yhteiskunnan tasoille, sekä tunnistimme tekijöiden välisiä yhteyksiä sekä niiden tiivistymiä, joita kutsumme politiikkasuosituksessa nuorten hyvinvoinnin solmukohdiksi.
Lisäksi valitsimme käyttää mallinnuksessa täsmentäviä sanoja, kuten kehittävä palautekulttuuri tai onnistunut perehdytys, pyrkien sanoittamaan nuorten hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä niiden hyvinvointia vahvistavien ominaisuuksien avulla. Yhtä lailla on siis totta, että mikäli perehdytys epäonnistuu, ohjeet ovat epäselvät tai tieto ei kulje, on näillä heikentävä vaikutus nuoren hyvinvointiin – vaikka tällaisia sanoituksia ei juurikaan systeemimallinnuksesta löydy.
On siis huomattava, että tämä systeemimallinnus ei ole nuorten hyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden tilannekuva suomalaisessa yhteiskunnassa, eikä sitä sellaisena myöskään tule tulkita. Tilannekuvan sijaan kyseessä on esitys nuorten hyvinvoinnin ilmiöön vaikuttavista tekijöistä ja niiden välisistä yhteyksistä, joka voi auttaa meitä paremmin ymmärtämään sitä, mihin tekijöihin vaikuttamalla ja millaisiin toimenpiteisiin ryhtymällä nuorten hyvinvointia työelämässä ja koulutuksessa voidaan vahvistaa.
Ensimmäinen politiikkasuositus maalaa nuorten hyvinvoinnin ilmiölle maisemaa
Marraskuussa 2024 julkaistussa politiikkasuosituksessa Hyvinvoinnin lämpöketjut: Kohti nuorten hyvinvointia ja kestävää työelämää ikään kuin maalaamme maisemaa sille, mitä tarkoitetaan ilmiölähtöisellä tarkastelulla ja systeemisellä ymmärryksellä, ja miksi nuorten hyvinvointia koulussa ja työelämässä kannattaa tällaista lähtökohdista tarkastella.
Keskeinen viestimme tässä hankkeen ensimmäisessä politiikkasuosituksessa on, että tarvitsemme yksilön vastuuttamisen sijaan lisää ymmärrystä, tahtoa ja taitoa toteuttaa sellaisia yhteiskunta- ja yhteisötason toimia, joilla vahvistetaan nuorten osallisuutta ja toimijuutta. Tällaisten vaikuttavien toimien toteuttamisessa auttaa, mikäli meillä on systeemistä ymmärrystä. Käytännössä siis hyvä tunnistaa, että kompleksiset ilmiöt, kuten esimerkiksi nuorten mielenterveyskriisi, harvemmin pysähtyvät oman politiikkasektorin, hallinnonalan tai palvelun rajalle. Systeeminen ymmärrys tekee näkyväksi sen, että mitä yhteisöissä ja yhteiskunnassa tapahtuu, vaikuttaa myös yksilöön.
Keskeistä siis on, että jokainen tunnistaa oman roolinsa ja vastuunsa nuorten hyvinvoinnin edistäjänä ja työskentelee sen eteen, että nuorten osallisuus toteutuu ja toimijuus vahvistuu niin opiskelu- kuin työyhteisöissäkin, mutta myös yhteiskunnassa. On siis ensiarvoisen tärkeää pitää huolta siitä, että nuorilla ei vain ole ääni, jota kuullaan, vaan myös aito mahdollisuus vaikuttaa itseään nyt ja tulevaisuudessa koskeviin päätöksiin ja valintoihin niin oppilaitoksissa, työpaikoilla kuin yhteiskunnallisessa päätöksenteossakin. Samalla tulemme kehittäneeksi kestävää työelämää meille kaikille.
Toisessa politiikkasuosituksessa nostetaan esimerkkeinä esiin kolme hyvinvoinnin solmukohtaa
Koska edellä esitelty systeemimallinnus piirtää esiin rikkaan kuvan nuorten hyvinvoinnin ilmiöstä, olisi kokonaisuuden tiivistäminen politiikkasuosituksen napakkaan formaattiin mahdoton tehtävä. Siksi toisessa politiikkasuosituksessa keskitytään esimerkinomaisesti kolmeen systeemimallinnuksessa tunnistettuun, yhteisötasolle kiinnittyvään solmukohtaan, joissa risteävät ja tiivistyvät nuorten hyvinvointia vahvistavia tekijöitä.
Nuorten hyvinvointitekijöiden esimerkkisolmukohdista ensimmäinen, eli nuorten yksilöllisyyden huomiointi, tarkoittaa esimerkiksi sitä, että nuorten yksilöllisten elämäntilanteiden, ominaisuuksien ja moninaisten tarpeiden huomioiminen osana opetuksen ja työelämän arjen toimintaa on keskeistä.
Nuorelle sopiva työ puolestaan on solmukohta, johon kietoutuvat hyvinvointia tukevat työpaikkojen käytänteet, kuten esimerkiksi se, että tiedonkulku ja toimintatavat ovat työpaikoilla selkeitä, johtaminen oikeudenmukaista, työvälineet ovat kunnossa ja työssä on mahdollisuus palautumiseen.
Kolmas esimerkkisolmukohta eli nuoren toimijuus yhteisöissä tarkoittaa, että nuorten toimijuutta vahvistavilla toimenpiteillä voidaan lisätä nuorten hyvinvointia. Nuorten toimijuus tarkoittaa yhdenvertaisena ja tasa-arvoisena yhteisön jäsenenä toimimista, sekä mahdollisuuksia vaikuttaa yhteisön toimintaan ja sen kehittämiseen.
Solmukohtien perusteella tekemämme politiikkasuositukset voi lukea täältä.
Nuorten hyvinvoinnin vahvistamisessa on pohjimmiltaan kyse ihmisenä ihmiselle olemisesta
Psykoterapeutti ja sosiaalipsykologi Emilia Kujala totesi marraskuussa Työelämäfoorumin paneelikeskustelussa kutakuinkin niin, että mikään määrä terapeutteja tai yksilön mielentaitoja ei riitä varmistamaan nuorten hyvinvointia työelämässä, mikäli huomiota ja tekoja ei suunnata myös työ- ja opiskeluelämän rakenteisiin. Tästä on systeemimallinnuksemme perusteella erinomaisen helppoa olla samaa mieltä.
Suurin osa nuorten hyvinvointiin kouluissa ja työpaikoilla vaikuttavista tekijöistä ovat pieniä, mutta hyvin perustavanlaatuisia arjen vuorovaikutukseen ja toimintaan liittyviä asioita. Keskustelimme työpajoissa esimerkiksi riittävästä tiedonkulusta, mahdollisuudesta palautumiseen, selkeistä ja johdonmukaisista ohjeista ja toimintatavoista, tervehtimisestä ja ylipäätään arvostavasta ja erilaisuuden hyväksyvästä vuovaikutuksesta, sallivasta suhtautumisesta virheisiin, sekä nuorten tarpeesta tulla nähdyiksi, kuulluiksi ja kohdatuiksi.
Pohjimmiltaan nuorten hyvinvoinnin vahvistamisessa on kyse kaikille inhimillisesti kestävästä työelämästä ja ihmisenä ihmiselle olemisesta. Vaikka mielenterveyden kanssa oireileville nuorille onkin taattava riittävät ja oikea-aikaiset mielenterveys- ja päihdepalvelut, ei nuorten mielen hyvinvointia tueta ainoastaan sote-palveluissa – sitä tuetaan yhteisöissä ja yhteiskunnassa, työpaikoilla ja luokkahuoneissa, käytävillä ja kahvitiloissa, jokaisessa kohtaamisessa.
Palataan vielä lopuksi lyhyesti oppilaitosesimerkkiin. Jotta opettajilla on aikaa ja mahdollisuuksia nuoren kohtaamiseen ja tukemiseen, on oppilaitoksissa opettajan osaamisen kehittämistä, työtä ja opintojen järjestämistä tarpeen organisoida ja johtaa siten, että opettajilla on esimerkiksi kiireettömiä hetkiä työpäivissä, mahdollisuus läsnä tapahtuvaan opetukseen ja riittävän pienet ryhmäkoot, jotta opiskelijat on mahdollista oppia tuntemaan. Opettaja tarvitsee myös puheeksi ottamisen taitoja niihin hetkiin, kun huolia nuoren jaksamisesta nousee esiin, sekä riittäviä yhteistyö- ja tukiverkostoja. Lisäksi opettajalla on tarpeen olla mahdollisuuksia päivittää ymmärrystään siitä, millaisia työelämävalmiuksia työelämä nuorilta vaatii. Tätä kaikkea voidaan oppilaitosten arjen työn organisoinnilla ja johtamisella mahdollistaa, sekä poliittisella päätöksenteolla tukea huolehtimalla toisen asteen ammatillisen koulutuksen riittävästä resurssoinnista.
Toivomme lopuksi politiikkasuositusten viestin mukaisesti päättäjille rutkasti systeemistä ymmärrystä nuorten hyvinvoinnin ja kestävän työelämän mahdollistamiseksi, työ- ja opiskeluyhteisöihin hyvinvointia vahvistavia rakenteita ja toimintatapoja, sekä nuorille vahvaa toimijuutta koulutuksessa, töissä ja yhteiskunnassa, koska ei hyvinvointia ja työelämää teille tehdä, sitä tehdään teidän kanssanne.
Lähteet
Rossi, P., Toikkanen, J., & Husso. K. (2024). Hyvinvoinnin lämpöketjut: Kohti nuorten hyvinvointia ja kestävää työelämää [Politiikkasuositus]. Diakonia-ammattikorkeakoulu. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-441-1
Rossi, P., Husso, K., & Toikkanen, J. (2025). Hyvinvoinnin solmukohdat: miten edistää nuorten hyvinvointia ja kestävää työelämää [Politiikkasuositus]. Diakonia-ammattikorkeakoulu. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-441-1
Kirjoittaja
HTT Paula Rossi työskentelee Vaasan yliopistossa Johtamisen yksikössä vanhempana tutkijana. Hän on vastannut Mielihyvin duunissa -hankkeen työpaketista 5 (vaikutusten ja vaikuttavuuden arviointi) ja toteuttanut hankkeen arvioinnin Participatory Systems Mapping -menetelmällä yhdessä projektitutkija Kyösti Husson kanssa.
Sosiaali- ja terveysministeriö rahoittama Mielihyvin duunissa (Nuorten mielenterveyden tuki työelämässä ja työelämään siirryttäessä) hanke on osa Euroopan unionin elpymis- ja palautumistukivälineestä (RRF) rahoitettua Suomen Kestävän kasvun ohjelmaa (Mielenterveys ja työkyky työllisyyden ja tuottavuuden edellytyksenä). Kestävän kasvun ohjelman rahoitus tulee EU:n kertaluonteisesta elpymisvälineestä (Next Generation EU). Silta Valmennusyhdistyksen koordinoimassa hankkeessa (09/2023–03/2025) osatoteuttajina ovat olleet Diakonia-ammattikorkeakoulu, Kuntoutussäätiö, Mielenterveyden keskusliitto, Tampereen ammattikorkeakoulu, Valo Valmennusyhdistys, Vaasan yliopisto ja Väestöliiton Hyvinvointi Oy.
