{"id":7,"date":"2018-03-29T16:54:28","date_gmt":"2018-03-29T13:54:28","guid":{"rendered":"https:\/\/www.uwasa.fi\/fi\/midcom-permalink-1e83358b28a7744335811e8b9ca1b1c882d885a885a"},"modified":"2021-10-21T11:39:42","modified_gmt":"2021-10-21T08:39:42","slug":"taidealan-johtajat-ovat-korkealla-jalustalla","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/popupleadership\/2018\/03\/29\/taidealan-johtajat-ovat-korkealla-jalustalla\/","title":{"rendered":"Taidealan johtajat ovat korkealla jalustalla"},"content":{"rendered":"
Viimeaikaiset tapahtumat elokuva-alalla ja Kansallisoopperassa saavat pohtimaan johtajuuden ja vallan luonnetta taidealalla. Valta-aseman v\u00e4\u00e4rink\u00e4ytt\u00f6\u00e4 tapahtuu kaikissa organisaatioissa, mutta taideorganisaatioissa sen luonne on erityist\u00e4. Taidealan johtajat \u2013 teatteri- ja elokuvaohjaajat, kapellimestarit sek\u00e4 taiteelliset johtajat \u2013 ovat kaksinkertaisessa valtapositiossa, koska heiss\u00e4 yhdistyy kaksi eritt\u00e4in vahvaa kulttuurisesti jaettua ymm\u00e4rryst\u00e4 poikkeuksellisen nerokkaasta yksil\u00f6st\u00e4.<\/div>\n

Perinteisen johtajuusk\u00e4sityksen mukaan johtajaksi valikoituvat lahjakkaat ja karismaattiset henkil\u00f6t, jotka ovat ylivertaisia suhteessa alaisiinsa.<\/p>\n

Taidemaailmassa el\u00e4\u00e4 vahvana ajatus taiteellisesta neroudesta, joka osuu muutamien harvojen kohdalle. Taideorganisaation johtaja on t\u00e4ten kaksinkertainen erityislahjakkuus, joka hallitsee sek\u00e4 taiteen tekemisen ett\u00e4 johtamisen. Taiteellisen nerokkuuden oletetaan tuottavan kyvyn johtaa. T\u00e4llaista kaksinkertaiselle jalustalle nostettua johtajaa on hyvin vaikea kritisoida.<\/p>\n

Taiteilijoiden lis\u00e4ksi my\u00f6s hallinnollisen johtajan on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 hankala kritisoida tai paimentaa taiteellista johtajaa. T\u00e4st\u00e4 on Suomessakin useita esimerkkej\u00e4 sek\u00e4 taideorganisaatioissa ett\u00e4 kulttuurifestivaaleilla. Taiteellisen neron myytti ja taiteen mystifiointi vaikuttavat voimakkaasti t\u00e4ss\u00e4kin suhteessa eli kynnys taiteellisen johtajan kritisointiin on korkea hallinnollisenkin johtajan suunnasta.<\/p>\n

Jalustalle nostaminen on mielenkiintoinen ilmi\u00f6. Yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 jotkut haluavat itse p\u00e4\u00e4st\u00e4 jalustalle, osoittaa paremmuuttaan sek\u00e4 nauttia muiden suosiosta ja ihailusta. Toisaalta monet haluavat nostaa tiettyj\u00e4 ihmisi\u00e4 jalustalle arvostuksen ja palvonnan kohteeksi, jopa sankariksi. Sankariuden k\u00e4\u00e4nt\u00f6puolena on syntipukkiajattelu. Ihailun kohde voi nopeasti menett\u00e4\u00e4 suosionsa ja l\u00e4hes yhdess\u00e4 y\u00f6ss\u00e4 muuttua sankarista syylliseksi. T\u00e4m\u00e4kin nojaa ajatukseen yksil\u00f6n kaikkivoipaisuudesta niin hyv\u00e4ss\u00e4 kuin pahassa.<\/p>\n

Vahvan yksil\u00f6johtajan kulttuuriin kuuluu heikko ja passiivinen alainen. Koska johtaja on kaikkivoipainen, muille organisaation j\u00e4senille j\u00e4\u00e4 alamaisen rooli. Heikot alaiset ulkoistavat vastuu johtajalle, eiv\u00e4t uskalla tuoda esille omia ajatuksiaan eiv\u00e4tk\u00e4 varsinkaan esitt\u00e4\u00e4 kritiikki\u00e4. Vahvan johtajan kulttuurissa menetet\u00e4\u00e4n iso osa alaisten osaamisesta, koska se ei tule luontevalla tavalla k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. T\u00e4m\u00e4 on suuri vahinko.<\/p>\n

Taiteellinen johtaja ei useinkaan ajattele olevansa esimiesteht\u00e4v\u00e4ss\u00e4 eik\u00e4 h\u00e4n usein ole tavoitellutkaan sit\u00e4 roolia. H\u00e4n on omasta mielest\u00e4\u00e4n ennen kaikkea taitelija, joka usein melko autorit\u00e4\u00e4risell\u00e4kin otteella toteuttaa taiteellista n\u00e4kemyst\u00e4\u00e4n taiteilijoiden kautta. \u00c4\u00e4ritapauksessa koko organisaatio on olemassa vain h\u00e4nen taiteellisten ambitioidensa toteuttamiseksi. Kapellimestari haluaa tehd\u00e4 seuraavaksi Mahleria tai teatteriohjaaja Brehti\u00e4 jonkun hyv\u00e4n porukan kanssa. Esimiesty\u00f6h\u00f6n kuuluva valta ja vastuu j\u00e4\u00e4 vastuun suhteen toteutumatta ja mahdollisesti ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4tt\u00e4.<\/p>\n

Ty\u00f6 keholla ja tunteilla tekee haavoittuvaksi<\/h4>\n

Taiteilijat tekev\u00e4t ty\u00f6t\u00e4 kehollaan ja tunteillaan. Siksi he ovat erityisen haavoittuvia ty\u00f6skennelless\u00e4\u00e4n produktioissa taiteellisen johtajan ohjauksessa. Lis\u00e4ksi taidealan ty\u00f6olosuhteissa tarjoutuu ehk\u00e4 useammin tilaisuuksia v\u00e4\u00e4rink\u00e4yt\u00f6ksiin kuin tavanomaisessa toimistoty\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n

Ammattiryhm\u00e4t ovat tiiviit\u00e4 yhteis\u00f6j\u00e4, jotka pit\u00e4v\u00e4t tietyt asiat omana tietonaan. Oman ammattiryhm\u00e4n j\u00e4sent\u00e4 on vaikea kritisoida, koska halutaan olla lojaaleja eik\u00e4 liata omaa pes\u00e4\u00e4 ik\u00e4vien asioiden puimisella. Ihmiset sinnittelev\u00e4t \u00e4\u00e4rirajoillaan, jotta kissaa ei tarvitsisi nostaa p\u00f6yd\u00e4lle. Koska johtajuuden vastuun\u00e4k\u00f6kulma j\u00e4\u00e4 toissijaiseksi, ei liioin tunnisteta v\u00e4lineit\u00e4 tarttua tilanteisiin. Usein ep\u00e4asiallista k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 kokenut henkil\u00f6 etsii syyt\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n ja olettaa olevansa ainoa kaltoin kohdeltu \u2013 taas yksi lis\u00e4syy vaieta omasta kohtelusta.<\/p>\n

My\u00f6s alan rakenteet vahvistavat johtajien valtaa. M\u00e4\u00e4r\u00e4aikaisissa ty\u00f6suhteissa tai ilman ty\u00f6ehtosopimusta ty\u00f6skentelev\u00e4t sek\u00e4 uransa alkuvaiheessa olevat taitelijat miettiv\u00e4t kaksi kertaa, ottaako puheeksi ohjaajan ep\u00e4asiallinen k\u00e4yt\u00f6s vai purra hammasta ja kest\u00e4\u00e4. Alan kilpailu on my\u00f6s todella kovaa. Kritiikki\u00e4 esitt\u00e4nyt henkil\u00f6 ottaa ison riskin seuraavan projektin tai jopa koko uransa suhteen. T\u00e4m\u00e4 vain vahvistaa olemassa olevia k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4.<\/p>\n

Vakiintunutta toimintakulttuuria ei haluta kyseenalaistaa<\/h4>\n

Ehk\u00e4 kaikkein eniten n\u00e4iss\u00e4 tapauksissa on kysymys vakiintuneesta toimintakulttuurista, johon taitelijat ovat kasvaneet ja sosiaalistuneet jo koulusta l\u00e4htien. Toimintakulttuurin arvot ja uskomukset ovat yhteisesti jaettuja ja yll\u00e4pidettyj\u00e4, mutta yleens\u00e4 n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 ja j\u00e4senilleen itsest\u00e4\u00e4n selvi\u00e4. Itsest\u00e4\u00e4n selvi\u00e4 asioita ei osata eik\u00e4 my\u00f6s haluta kyseenalaistaa. Jos joku yhteis\u00f6n j\u00e4sen tuo ep\u00e4kohtia esille, t\u00e4m\u00e4 koetaan helposti suurena uhkana omalle identiteetille. Kriittinen henkil\u00f6 pyrit\u00e4\u00e4n vaientamaan tai sulkemaan yhteis\u00f6n ulkopuolelle.<\/p>\n

Klassisen musiikin ja baletin opiskelu alkaa jo aivan lapsena, jolloin opitaan taitojen lis\u00e4ksi alan kulttuurisen arvot ja uskomukset. Opettaja on usein t\u00e4ydellinen auktoriteetti, joka korjaa pienimm\u00e4tkin virheet, kritisoi, arvioi ja harvoin kiitt\u00e4\u00e4. Harjoittelu vaatii suurta kurinalaisuutta ja k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4, sill\u00e4 instrumentin tai balettitekniikan oppiminen kest\u00e4\u00e4 vuosikausia ja vaatii sen j\u00e4lkeen jatkuvaa yll\u00e4pitoa ja kehitt\u00e4mist\u00e4. Opiskelijat tottuvat pienest\u00e4 pit\u00e4en kilpailemaan paikoista auringossa. Jos et pid\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6ist\u00e4, aina on muita tulijoita. Koulutuksen tavoitteena on usein solistinen ura, joka perustuu yksil\u00f6suoritukseen ja taiteellisen nerouden vaalimiseen.<\/p>\n

Teatterikorkeakoulun k\u00e4yneet n\u00e4yttelij\u00e4t puolestaan ovat oppineet esimerkiksi Turkan mallien mukaiseen toimintaan, jossa \u00e4\u00e4rirajojen etsint\u00e4 ja ylitt\u00e4minen olivat tavoiteltuja. Vaikka koulutus tapahtuu aikuisena, se muokkaa kuitenkin voimakkaasti opiskelijoiden maailmankuvaa: n\u00e4in toimivat n\u00e4yttelij\u00e4t, n\u00e4in ty\u00f6skentelee ohjaaja, miten olla alan ammattilainen, mik\u00e4 on hyv\u00e4ksytty\u00e4, miss\u00e4 menev\u00e4t rajat.<\/p>\n

Mit\u00e4 voidaan tehd\u00e4? Jos halutaan saada aikaan todellista muutosta, alan toimintakulttuurin on muututtava. Sit\u00e4 ei voi kukaan ulkopuolinen tehd\u00e4 tai mahtik\u00e4skyll\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00e4, sen voivat tehd\u00e4 ainoastaan taiteilijat itse. Syv\u00e4llinen muutos on hidasta ja vaatii paljon keskustelua, pohdintaa ja itsereflektiota. Se vaatii vaikeita keskusteluita hankalista ja henkil\u00f6kohtaisista aiheista: mik\u00e4 on meill\u00e4 hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4\u00e4 k\u00e4yt\u00f6st\u00e4, mik\u00e4 ei. Muutos vaatii yksil\u00f6n vastuun ja yhteis\u00f6n vastuun miettimist\u00e4. Mik\u00e4 on minun vastuuni yksil\u00f6n\u00e4 mutta ennen kaikkea, mik\u00e4 on kollektiivinen vastuumme yhteis\u00f6n\u00e4 ja ammattiryhm\u00e4n\u00e4 \u2013 mik\u00e4 on yhteinen vastuumme taiteilijoina.<\/p>\n

Niina Koivunen<\/strong>
\nYliopistotutkija, Vaasan yliopisto
\nKirjoittaja on tehnyt v\u00e4it\u00f6skirjan johtajuudesta kulttuuriorganisaatioissa<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Viimeaikaiset tapahtumat elokuva-alalla ja Kansallisoopperassa saavat pohtimaan johtajuuden ja vallan luonnetta taidealalla. Valta-aseman v\u00e4\u00e4rink\u00e4ytt\u00f6\u00e4 tapahtuu kaikissa organisaatioissa, mutta taideorganisaatioissa sen luonne on erityist\u00e4. Taidealan johtajat \u2013 teatteri- ja elokuvaohjaajat, kapellimestarit sek\u00e4 taiteelliset johtajat \u2013 ovat kaksinkertaisessa valtapositiossa, koska heiss\u00e4 yhdistyy kaksi eritt\u00e4in vahvaa kulttuurisesti jaettua ymm\u00e4rryst\u00e4 poikkeuksellisen nerokkaasta yksil\u00f6st\u00e4. Perinteisen johtajuusk\u00e4sityksen mukaan johtajaksi valikoituvat lahjakkaat […]<\/p>\n","protected":false},"author":112,"featured_media":29,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-7","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-yleinen"],"acf":[],"post_meta":" Niina Koivunen<\/a><\/span><\/span>Yleinen<\/a><\/span>","post_thumbnail":"\"\"<\/a>","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/popupleadership\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/popupleadership\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/popupleadership\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/popupleadership\/wp-json\/wp\/v2\/users\/112"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/popupleadership\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=7"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/popupleadership\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":30,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/popupleadership\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7\/revisions\/30"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/popupleadership\/wp-json\/wp\/v2\/media\/29"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/popupleadership\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=7"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/popupleadership\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=7"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/popupleadership\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=7"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}