Yhteiskuntatieteiden piiriss\u00e4 kirjoitettiin 1980-1990 luvuilla niin kutsutusta kulttuurisesta k\u00e4\u00e4nteest\u00e4. Sit\u00e4 edelsi 1960-luvulla Richard Rortyn lanseeraama kielellinen k\u00e4\u00e4nne. N\u00e4ihin k\u00e4\u00e4nteisiin liitetty ajatus kulttuureja yhdenmukaistavien suurten kertomusten kuolemasta oli voimaannuttava. Viimeinkin oli lupa ajatella avarasti, ilman ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 k\u00e4sin annettavaa sapluunaa.<\/p>\n
Materian, rakenteiden ja talouden raskauttamat kahleet tuntuivat huomattavasti keve\u00e4mmilt\u00e4, kun tiedemaailman ja sittemmin my\u00f6s politiikan keskusteluissa siirryttiin eteerisemp\u00e4\u00e4n kulttuurin viitoittamaan yhteiskuntak\u00e4sitykseen.<\/p>\n
Saavuttaessa uudelle vuosituhannelle, alkoi salaliittoteorioiden kukoistuskausi. Samoihin aikoihin eri alojen asiantuntijoiden m\u00e4\u00e4r\u00e4 mediassa lis\u00e4\u00e4ntyi hurjaa vauhtia, koska totuudesta oli tullut m\u00e4\u00e4rittelykysymys.<\/p>\n
Donald Trumpin presidenttikauden py\u00f6rteiss\u00e4 hyp\u00e4ttiin suoraan totuudenj\u00e4lkeisest\u00e4 ajasta vaihtoehtoisten totuuksien aikaan. Trumpin virkaanastujaisissa 2017 oli kaiketi v\u00e4ke\u00e4, mutta kuinka paljon sit\u00e4 olikaan? Presidentin neuvonantajan esittelem\u00e4 \u2019vaihtoehtoinen totuus\u2019 osui omalla varsin omituisella tavalla naulankantaan, sill\u00e4 kysymys on kielellisen k\u00e4\u00e4nteen mukaan n\u00e4k\u00f6kulmasidonnaisuudesta.<\/p>\n
J\u00e4lkistrukturalismissa oli jo aikaisemmin oivallettu, ett\u00e4 kyky, tahto ja asema sanoa, suunnitella tai m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 ovat keskeisi\u00e4 vallank\u00e4yt\u00f6n tekij\u00f6it\u00e4. T\u00e4llaista kieleen kiinnittyv\u00e4\u00e4 hallintoa on pidetty tieteenteossakin yhten\u00e4 keskeisen\u00e4 tutkimuksellisena l\u00e4ht\u00f6kohtana. Mutta onko nyt k\u00e4ynyt niin, ett\u00e4 j\u00e4lkistrukturalistisesta tieteenfilosofiasta tullut hieman yll\u00e4tt\u00e4en totuuden hallinnan reaalipoliittinen strateginen ty\u00f6kalu?<\/p>\n
Demokratian samanaikainen heikkous ja vahvuus on sen hallitsematon moni\u00e4\u00e4nisyys ja -arvoisuus. Jotta ihmisryhmi\u00e4 yhdist\u00e4vi\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmia, ideoita tai aatteita syntyisi ylip\u00e4\u00e4t\u00e4ns\u00e4, tarvitaan tarinankertojia n\u00e4iden n\u00e4k\u00f6kulmien tuottamiseksi. Jos niit\u00e4 ei tuota valtio, joku muu tekee sen.<\/p>\n
Ven\u00e4j\u00e4n johto on m\u00e4\u00e4ritellyt Ukrainan sodan George Orwellin \u2019uuskielen\u2019 mukaiseksi sotilaalliseksi erikoisoperaatioksi. Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 totuuden hallinta on suoraviivaista ja j\u00e4rjestelm\u00e4llist\u00e4 valtiohallinnon tahdistamaa toimintaa. Vaikuttaa jopa silt\u00e4, ett\u00e4 oppi on haettu suoraan Orwellin kirjasta Vuonna 1984, miss\u00e4 ajatuspoliisi valvoo sek\u00e4 iskostaa asioiden oikeat tulkintatavat suuren kansanosan tajuntaan.<\/p>\n
My\u00f6s l\u00e4nsimaissa totuuden hallinnan mekanismit kukoistavat, vaikkakaan ei yht\u00e4 ilmeisell\u00e4 tavalla kuin ne rehottavat it\u00e4naapurissamme.<\/p>\n
Organisaatiot, alueet, valtiot ja yritykset pyrkiv\u00e4t linnoittautumaan luomiensa totuuksien suojamuurien sis\u00e4puolelle. Esimerkiksi lentoyhti\u00f6t ja teleoperaattorit huolehtivat siit\u00e4, ett\u00e4 asiakas ei p\u00e4\u00e4se chatbottia tai puhelinjonoa pidemm\u00e4lle, mik\u00e4li yrityksen tai organisaation sis\u00e4isesti m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4t totuudet haastetaan. Palvelua on luvassa vain tarkasti m\u00e4\u00e4ritellyn agendan puitteissa.<\/p>\n
Keskustelu totuudesta ei ole en\u00e4\u00e4 vain reunahuomio tai filosofinen anekdootti.<\/p>\n
Totuuden hallinnasta on tullut t\u00e4rke\u00e4 osa kaikkea yhteiskunnallista ja kansainv\u00e4list\u00e4 toimintaa. Hybridivaikuttamisessa totuutta muotoillaan v\u00e4kivaltaisesti. Totuus on kontekstuaalista, strategista ja sit\u00e4 tuotetaan tiettyj\u00e4 tarkoituksia varten. T\u00e4m\u00e4 on johtanut nokittelevaan totuuskilpailuun, jolloin kaikki ovat tavallaan oikeassa. Kilpailevien totuuksien maailmassa monimutkaisuus ja -selitteisyys lis\u00e4\u00e4ntyy.<\/p>\n
Yliopistot ovat instituutioita, jotka ovat erikoistuneet tutkittuun tietoon. Yliopistoilla on erityisen suuri rooli ja painava vastuu totuuden hallinnassa. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyy tutkimuksen vapauden suojelemisessa ja erityisesti silloin, kun yliopistot m\u00e4\u00e4rittelev\u00e4t tutkimuksellisia painopisteit\u00e4\u00e4n ja yhteisty\u00f6suhteitaan.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Yhteiskuntatieteiden piiriss\u00e4 kirjoitettiin 1980-1990 luvuilla niin kutsutusta kulttuurisesta k\u00e4\u00e4nteest\u00e4. Sit\u00e4 edelsi 1960-luvulla Richard Rortyn lanseeraama kielellinen k\u00e4\u00e4nne. N\u00e4ihin k\u00e4\u00e4nteisiin liitetty ajatus kulttuureja yhdenmukaistavien suurten kertomusten kuolemasta oli voimaannuttava. Viimeinkin oli lupa ajatella avarasti, ilman ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 k\u00e4sin annettavaa sapluunaa. Materian, rakenteiden ja talouden raskauttamat kahleet tuntuivat huomattavasti keve\u00e4mmilt\u00e4, kun tiedemaailman ja sittemmin my\u00f6s politiikan keskusteluissa siirryttiin […]<\/p>\n","protected":false},"author":25,"featured_media":99,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-96","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-yleinen"],"acf":[],"post_meta":"