Varsinainen ongelma on politiikan ulkopuolelle j\u00e4\u00e4vien hallinnollisten asioiden asiantuntijoiden saatavuus, heid\u00e4n riitt\u00e4v\u00e4 perehtyneisyys toimialaansa ja kansalaisten rooli hyv\u00e4n hallinnon valvojana. Pragmaattisen filosofian edustaja John Dewey (1859-1952) ei k\u00e4yt\u00e4 sanaa \u2019julkishallinto\u2019, mutta sen sijaan h\u00e4n kirjoittaa teoista, jotka tulevat havaituksi ja vaikuttavat muihin ihmisiin. Yksityiselt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 toiminta ei useinkaan ole vain yksityist\u00e4, jolloin syntyy jatkuvasti tarvetta julkisten asioiden hallinnalle.<\/p>\n
Klassikkoteoksessaan Julkinen toiminta ja sen ongelmat (The Public and Its Problems<\/em>) Dewey kirjoittaa, ett\u00e4 valtiota itsess\u00e4\u00e4n tulee tarkkailla, tutkia ja m\u00e4\u00e4ritell\u00e4. Juuri kun valtion muoto on kiteytym\u00e4ss\u00e4, se luodaan uudestaan, koska muutoin valtion rakenteet saattavat muodostua esteiksi kehitykselle. Hallinnon siis tulee jatkuvasti kyseenalaistaa itsens\u00e4, jotta se voisi toimia tarkoituksenmukaisesti kansalaistensa hyv\u00e4ksi.<\/p>\n On toimia, jotka tulisi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 yksityisen aloitteellisuuden varaan ja sitten on toimia, joita valtion tulee s\u00e4\u00e4nnell\u00e4; ne voidaan erottaa toisistaan kokeilemalla (s. 108). T\u00e4m\u00e4n k\u00e4sityksen mukaan toimivaa julkista hallintoa kehitet\u00e4\u00e4n panostamalla kokeilukulttuuriin.<\/p>\n Deweyn mukaan valtion onnistumisen mitta on siin\u00e4, miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin se vapauttaa yksil\u00f6t voimia tuhlaavasta negatiivisesta kamppailusta sek\u00e4 rohkaisee heit\u00e4 ryhtym\u00e4\u00e4n erilaisiin hankkeisiin (s. 116). Kuulostaa likipit\u00e4en nykyhallitukselta, joka pyrkii ohentamaan julkishallinnon byrokratiaa luoden samalla edellytyksi\u00e4 vaikuttaville teoille ja hankkeille.<\/p>\n Kirjan keski\u00f6ss\u00e4 on sangen kimurantti niin kutsuttu \u2019julkiso\u2019 (public), jolla Dewey tarkoittaa luontaisista tarpeista syntyvi\u00e4 asiakokonaisuuksia ja niist\u00e4 julkisesti keskustelevia kansalaisia. Julkisoja tarvitaan esimerkiksi muiden toiminnan aiheuttamien ei-toivottavien vaikutuksien s\u00e4\u00e4telemiseksi. Organisoituina niiden toiminta edellytt\u00e4\u00e4 s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4, hallintoa ja lakeja. Toiset julkisoista ovat hyvin kapea-alaisia, toiset ovat selv\u00e4sti laajempia, kuten valtio, jolla on historialliset ja maantieteelliset rajat. Ty\u00f6njako sek\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6llisyyden tuottamat tarpeet m\u00e4\u00e4rittelev\u00e4t erilaisia julkisoja.<\/p>\n Erilaisista eduista huolehtiminen edellytt\u00e4\u00e4 julkisoilta erityyppist\u00e4 poliittista k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4 (s. 87). Julkisoja on useita ja ne kietoutuvat yhteen, niill\u00e4 on ep\u00e4suoria seuraamuksia ja ne risteytyv\u00e4t kesken\u00e4\u00e4n (s. 189). Verkostomaisen hallinnon ja verkostojohtamisen sek\u00e4 hybridiorganisaatioiden aikakaudella n\u00e4m\u00e4 n\u00e4kemykset on helppo allekirjoittaa.<\/p>\n Teknologiat, kuten h\u00f6yry- ja s\u00e4hk\u00f6voima luovat suuremman yhteiskunnan, mutta se ei ole varsinaisesti yhteis\u00f6 (vrt. nk. Big Society -keskustelu 2010-luvulla Iso-Britanniassa). Suuren yhteiskunnan kehityskaaret j\u00e4\u00e4v\u00e4t paikallisuuksien j\u00e4senille usein tuntemattomiksi (s. 146-182). John Dewey pohtii ylipaikallisten yhteenliittymien sis\u00e4lt\u00f6j\u00e4, jotka haastavat paikallisia merkityksi\u00e4. Paikallinen on perimm\u00e4inen universaali ja siten kiinnike ja l\u00e4ht\u00f6kohta kaikelle (s 275). Samalla Dewey n\u00e4kee lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4n liikkuvuuden mahdollisuutena, sill\u00e4 se saattaa v\u00e4rikyll\u00e4ist\u00e4\u00e4 ja rikastaa paikallista el\u00e4m\u00e4\u00e4, joka koostuu monenlaisista vaikutteista (s. 276).<\/p>\n Teknologia esitet\u00e4\u00e4n Deweyn tekstiss\u00e4 julkisoa laajentavana ja muuntelevana v\u00e4lineen\u00e4. H\u00e4n varoittaa tilanteesta, miss\u00e4 \u201dv\u00e4lineest\u00e4 tulee herra ja se alkaa kohtalokkaasti k\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 kuin sill\u00e4 olisi oma tahto \u2013 ei siksi, ett\u00e4 sill\u00e4 olisi, vaan koska ihmisell\u00e4 ei ole.\u201d (s. 231). T\u00e4rke\u00e4 huomio aikakaudella, jolloin algoritmit ohjaavat erilaisia j\u00e4rjestelmi\u00e4 ja tekev\u00e4t jopa p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4. Demokratia ja inkluusio ovat t\u00e4rkeit\u00e4, koska \u201dHallinto on olemassa palvellakseen yhteis\u00f6\u00e4\u00e4n, eik\u00e4 t\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4, ellei yhteis\u00f6 itse ole mukana valitsemassa vallanpit\u00e4ji\u00e4 ja m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4ss\u00e4 heid\u00e4n politiikkaansa.\u201d (s. 200).<\/p>\n Dewey, John (alkup. 1927\/2006). Julkinen toiminta ja sen ongelmat. (Suom. Mika Renvall). Vastapaino, Tampere. 268 s.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Varsinainen ongelma on politiikan ulkopuolelle j\u00e4\u00e4vien hallinnollisten asioiden asiantuntijoiden saatavuus, heid\u00e4n riitt\u00e4v\u00e4 perehtyneisyys toimialaansa ja kansalaisten rooli hyv\u00e4n hallinnon valvojana. Pragmaattisen filosofian edustaja John Dewey (1859-1952) ei k\u00e4yt\u00e4 sanaa \u2019julkishallinto\u2019, mutta sen sijaan h\u00e4n kirjoittaa teoista, jotka tulevat havaituksi ja vaikuttavat muihin ihmisiin. Yksityiselt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 toiminta ei useinkaan ole vain yksityist\u00e4, jolloin syntyy jatkuvasti tarvetta […]<\/p>\n","protected":false},"author":25,"featured_media":89,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[5,3,4,2],"class_list":["post-87","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-yleinen","tag-john-dewey","tag-julkishallinto","tag-paikallisuus","tag-pragmatismi"],"acf":[],"post_meta":"