Koronapandemia iskeytyi suomalaisten kollektiiviseen tajuntaan viimeist\u00e4\u00e4n 16.3.2020, kun hallitus totesi Suomen siirtyv\u00e4n poikkeusoloihin. Ihmisten liikkumista rajoitettiin, koulut siirtyiv\u00e4t et\u00e4opetukseen ja elinkeino toisensa per\u00e4\u00e4n ajautui ahtaalle. Tietoperustaisen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteon sijaan viranomaiset huomasivat r\u00e4mpiv\u00e4ns\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydess\u00e4. Tilannekuvat vanhenivat k\u00e4siin ja tulevaisuuden ennakointiin rohkenivat vain lehm\u00e4nhermoiset \u2013 jos hek\u00e4\u00e4n. Matti R\u00f6nk\u00e4\u00e4 my\u00f6ten meit\u00e4 kansalaisia valistettiin, ett\u00e4 el\u00e4mme uudessa normaalissa.<\/p>\n
My\u00f6s me yhteiskunnallisten ilmi\u00f6iden tutkijat olimme uuden edess\u00e4. Yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 tiesimme, ett\u00e4 koronapandemian liikkeellepanemat sosiaaliset, taloudelliset ja poliittiset kehityskulut tarkoittivat loputtomasti uusia tutkimuskohteita. Toisaalta ep\u00e4r\u00f6imme sit\u00e4, auttavatko k\u00e4sitepakeissamme olevat ty\u00f6kalut ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n (tai jopa selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n) uuden normaalin muutosdynamiikkaa.<\/p>\n
Kompleksisuustutkijaa kiinnostaa pysyvyyden sijaan muutos<\/strong><\/p>\n Me kompleksisuusajattelulle altistuneet tutkijat olimme tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4mme hyvin valmistautuneita kohtaamaan koronapandemian synnytt\u00e4m\u00e4\u00e4 ep\u00e4varmuutta. Kompleksisuustutkijan resilienssin perusta on sen hyv\u00e4ksymisess\u00e4, ett\u00e4 ep\u00e4varmuuden maailmassa asioiden mielek\u00e4s merkityksellist\u00e4minen ei onnistu yksinkertaistavien syy\u2013seuraussuhteiden ja reduktionistisen maailmankatsomuksen, lineaarisen kehitysk\u00e4sityksen eik\u00e4 ilmi\u00f6iden ennustettavuuden ja todenn\u00e4k\u00f6isyyksien laskemisen varassa. N\u00e4iden sijaan uskomme holistiseen l\u00e4hestymistapaan, jossa erilaisten ilmi\u00f6iden v\u00e4liset riippuvuussuhteet n\u00e4hd\u00e4\u00e4n luonnollisena ja olennaisena osana sosioekonomisten systeemien toimintaa.<\/p>\n Hieman hankalalta kuulostava \u201dm\u00e4\u00e4ritelm\u00e4\u201d aukeaa, kun ajattelee asioita, joita tapahtuu, mutta jotka eiv\u00e4t selity yhdell\u00e4 tai edes muutamalla tekij\u00e4ll\u00e4. Miksi osalle ihmisist\u00e4 kasvomaskien k\u00e4ytt\u00e4minen on yht\u00e4 arkista kuin hampaidenpesu, mutta toisille identiteetti\u00e4 uhkaava kysymys?<\/p>\n Kompleksisuusajattelua ei voida pit\u00e4\u00e4 yhten\u00e4isen\u00e4 teoriakehyksen\u00e4 vaan kyse on ennemminkin useista erilaisista teorioista, joihin sis\u00e4ltyy yhten\u00e4isi\u00e4 tapoja j\u00e4sent\u00e4\u00e4 maailman ilmi\u00f6it\u00e4. Kompleksisuusajattelu on lainannut teorioita ja k\u00e4sitteit\u00e4 tarpeen mukaan muilta tieteenaloilta.<\/p>\n K\u00e4sitteit\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 on kuitenkin kompleksisuusajattelun tieteenfilosofinen perusta. Eturivin kompleksisuustutkijan emeritusprofessori David S. Byrnen mukaan kompleksisuusajattelussa on kysymys ontologisesta (ts. mit\u00e4 on olemassa) siirtym\u00e4st\u00e4, jolla on epistemologisia (ts. mik\u00e4 on tiedon luonne ja suhde olemassa olevaan) ja metodologisia (ts. mill\u00e4 menetelmill\u00e4 tietoa ja ymm\u00e4rryst\u00e4 voidaan tuottaa) seurauksia.<\/p>\n T\u00e4m\u00e4n on tulkittu tarkoittavan muun muassa sit\u00e4, ett\u00e4 kompleksisuusajattelua hy\u00f6dynt\u00e4v\u00e4n tutkimuksen ytimess\u00e4 ovat ilmi\u00f6iden, tapahtumien ja toimijoiden yhteenkietoutuneisuudesta ilmaantuvat (emergence) uudet asiat. Pysyvyyden ja olemisen sijaan kompleksisuustutkijat ovat kiinnostuneita muutoksesta ja kehityksen dynamiikasta.<\/p>\n Kompleksisuusajattelua voidaan soveltaa mit\u00e4 erilaisimpien ilmi\u00f6iden tutkimiseen. Itse olen hy\u00f6dynt\u00e4nyt sit\u00e4 muun muassa palveluj\u00e4rjestelm\u00e4n johtamisen tarkastelussa, sote-uudistuksen kiemuroiden hahmottamisessa, systeemisten innovaatioiden levi\u00e4misen ja omaksumisen haasteiden j\u00e4sent\u00e4misess\u00e4 sek\u00e4 sosiaalisessa mediassa syntyvien kohujen analysoinnissa.<\/p>\n Selv\u00e4\u00e4 on, ett\u00e4 kompleksisuusajattelu ei ole ihmel\u00e4\u00e4ke koronan aiheuttamiin oireisiin. Jotakin sen tehosta saattaa kuitenkin kertoa se, ett\u00e4 tutkijat ovat t\u00e4t\u00e4 kirjoitettaessa julkaisseet jo sadoittain tutkimusartikkeleita, joissa koronapandemiaa on l\u00e4hestytty kompleksisuuslinssien l\u00e4pi.<\/p>\n FT Harri Jalonen<\/p>\n Kirjoittaja toimii sosiaali- ja terveyshallintotieteen professorina Vaasan yliopistossa<\/p>\n
\n<\/strong>L\u00e4hestymistapa on n\u00e4ytt\u00e4nyt voimansa pandemian aikana<\/strong><\/p>\n