Kompleksisuusajattelu sanoittaa tulevaisuuden kuvittelua<\/strong><\/p>\n Ilmi\u00f6l\u00e4ht\u00f6isyys haastaa hallinnonaloittain j\u00e4rjest\u00e4ytyneen ohjauspolitiikan. Ongelma on tiedostettu ja siksi esimerkiksi Sitran parin vuoden takaisessa keskustelualoitteessa<\/a> (Virtanen ym. 2018) ehdotettiin toiminnallisia ja rakenteellisia uudistuksia \u201dSuomen tulevaisuuden kannalta t\u00e4rkeiden, hallinnonrajat ylitt\u00e4vien ilmi\u00f6iden tunnistamiseen ja niihin vastaamiseen julkisen politiikan keinoin.\u201d Kysymys on mit\u00e4 suurimmassa m\u00e4\u00e4rin systeemisest\u00e4 muutoksesta<\/a> eli toimintamallien, rakenteiden ja n\u00e4iden vuorovaikutusten samanaikaisesta uudelleenorganisoimisesta.<\/p>\n Useiden hallitusten asialistalla l\u00e4hes koko 2000-luvun ollut sote-uudistus on esimerkki systeemiseen muutostarpeeseen vastaamisesta. Uudistusta on kuvattu pirulliseksi ongelmaksi<\/a> (Erhola ym. 2019) ja kaikkien uudistuspakettien \u00e4idiksi<\/a> (Alter 2019). Luonnehdinnoista voidaan olla montaa mielt\u00e4, mutta harva kiist\u00e4\u00e4, etteik\u00f6 sote-uudistukselle olisi tarvetta.<\/p>\n Kompleksisuusajattelu toimii paljolti luonnontieteist\u00e4 lainatuilla k\u00e4sitteill\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on samalla sek\u00e4 sen vahvuus ett\u00e4 heikkous. Vahvuus se on siksi, ett\u00e4 se auttaa katsomaan, sanoittamaan ja ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n systeemisen muutoksen dynamiikkaa. Heikkoudeksi se puolestaan muuttuu silloin, kun luonnontieteiss\u00e4 kehitettyj\u00e4 k\u00e4sitteit\u00e4 sovelletaan kritiikitt\u00f6m\u00e4sti (ks. teorioiden lainaamisen vaaroista esim. Whetten ym. 2009<\/a>) ja eri rationaliteetit huomiotta j\u00e4tt\u00e4en. Esimerkiksi termodynaamisen systeemin tasapainottomuus<\/a> johtuu fysiikan lakien mukaisesta kylm\u00e4n ja kuuman aineen samanaikaisuudesta, kun taas organisaatiossa tasapainottomuuden taustalla vaikuttavat usein tunteet ja ihmisten erilaiset ja vastakkaiset intressit.<\/p>\n Systeemisen muutoksen anatomia \u2019kompleksisuuslinssin\u2019 l\u00e4pi katsottuna<\/strong><\/p>\n Oheisessa kuviossa on esitetty kompleksisuusteoreettinen tulkinta systeemisen muutoksen ilmaantumisesta. Kompleksisuusteorian yhten\u00e4 keskeisen\u00e4 oppina on ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 vuorovaikutuksessa ilmaantuva kokonaisuus on samalla toimijoiden k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4 ohjaava rakenne. Kuviossa on kysymys heuristisesta tulkintakehikosta, jonka todistusvoimaa testataan kansallisella ja kansainv\u00e4lisell\u00e4 aineistolla Ohjaus2020-hankkeessa<\/a>. Koska jokainen ihmisten ja organisaatioiden toimintaa kuvaava malli on todellisuutta yksinkertaistava, my\u00f6s t\u00e4h\u00e4n tulkintakehikkoon tulee suhtautua varauksella. Esimerkiksi systeemisen muutoksen osatekij\u00e4t (ovaalit) ja niiden v\u00e4linen vuorovaikutus (laatikot) eiv\u00e4t \u2013 nuolista huolimatta \u2013 ole toisiinsa n\u00e4hden kausaalisessa suhteessa. Kompleksisuusajattelun hengen mukaisesti systeemisen muutoksen ilmaantuminen n\u00e4hd\u00e4\u00e4n prosessina, jossa asioita tapahtuu ilman yht\u00e4 selke\u00e4\u00e4 ja n\u00e4kyv\u00e4\u00e4 syyt\u00e4. Systeemisen muutoksen n\u00e4k\u00f6kulmasta kompleksisuusajattelun arvo on siin\u00e4, ett\u00e4 se ohjaa kysym\u00e4\u00e4n olennaisia kysymyksi\u00e4 ja auttaa kuvittelemaan toivottua tulevaisuutta.<\/p>\n Itseorganisoituminen<\/em> tarkoittaa sis\u00e4syntyist\u00e4 ja spontaania j\u00e4rjest\u00e4ytymist\u00e4 ilman ulkoista ohjausta ja kontrollointia. Keskeist\u00e4 siksi onkin kysy\u00e4, miten systeemist\u00e4 muutosta edist\u00e4viss\u00e4 rakenteissa ja prosesseissa kyet\u00e4\u00e4n s\u00e4\u00e4telem\u00e4\u00e4n tasapainoa horjuttavaa informaatiota ja muodostamaan informaatiosta uutta luovia merkityksi\u00e4. Yhden mahdollisen tulevaisuuskuvan tarjoaa sosiologisen systeemiteorian suuriin nimiin lukeutuvaa Niklas Luhmann, jonka mukaan jokainen systeemi testaa ensin luottamuksen ja ryhtyy vasta sen j\u00e4lkeen prosessoimaan merkityksi\u00e4.<\/p>\n Monimuotoisuudella<\/em> viitataan toimijoiden erilaisiin taustoihin, suhteiden monipuolisuuteen sek\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmien moni\u00e4\u00e4nisyyteen. Monimuotoisuus rikastaa toimijoiden vuorovaikutusta ja mahdollistaa itseorganisoitumisen. Keskeiseksi haasteeksi nousee se, miten monimuotoisuudella tuetaan toimintaymp\u00e4rist\u00f6n muutoksiin sopeutumista ja samalla varmistetaan havaintojen muuttuminen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksiksi ja niiden toimeenpano. Riitt\u00e4v\u00e4n monimuotoisuuden lakia<\/a> (Ashby 1956) soveltaen voidaan esitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 systeemin monimuotoisuuden on vastattava toimintaymp\u00e4rist\u00f6n monimutkaisuutta.<\/p>\n Keskin\u00e4isriippuvuudet eiv\u00e4t jakaudu tasaisesti, sill\u00e4 toiset ovat toisia kytkeytyneempi\u00e4<\/em>. Siksi systeemisen muutoksen edist\u00e4misess\u00e4 olennaiseksi asiaksi nouseekin niiden toimijoiden ja instituutioiden tunnistaminen, jotka toimivat yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 muutoksen vivuttajina ja toisaalta sen jarruina. T\u00e4m\u00e4 on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, sill\u00e4 yksitt\u00e4isten toimijoiden sijaan systeemisen muutoksen k\u00e4ytt\u00f6voimana on toimijoiden v\u00e4linen vuorovaikutus.<\/p>\n Hallitseva n\u00e4kemys<\/em> ilmenee vision, strategian ja arvojen kaltaisina uskomusj\u00e4rjestelmin\u00e4. Hallitseva n\u00e4kemys voidaan jakaa tiedostettuihin ja tiedostamattomiin uskomuksiin, jotka molemmat vaikuttavat systeemisen muutoksen suuntaan ja nopeuteen. Ratkaisevaa systeemisen muutoksen edist\u00e4misess\u00e4 siksi onkin tulevaisuuden kannalta hy\u00f6dyllisten tiedostamattomien uskomusten n\u00e4kyv\u00e4ksi tekeminen sek\u00e4 jo tiedostettujen uskomusten aktiivinen kommunikointi.<\/p>\n Palauteprosessit<\/em> ohjaavat itseorganisoitumista, sill\u00e4 ne tukevat tiedonvaihtoa ja vuorovaikutusta toimijoiden v\u00e4lill\u00e4. Keskeiseksi kysymykseksi nousee systeemist\u00e4 muutosta aikaansaavan palautteen yhdist\u00e4minen muutosta tasapainottavaan palautteeseen. Ilman tasapainoa vaarana on joko vauhtisokeus tai inertia.<\/p>\n Yhteisevoluutio<\/em> perustuu toimijoiden kohtalonyhteyteen, jossa yhdenk\u00e4\u00e4n toimijan kehitys ei ole riippuvainen ainoastaan siit\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n. Systeemisen muutoksen kannalta t\u00e4m\u00e4 edellytt\u00e4\u00e4 joustavaa vuorottelua yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 kehitykseen reagoimisen ja sopeutumisen ja toisaalta kehityst\u00e4 aktiivisesti muokkaavan toiminnan v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n Hajautuva rakenne<\/em> ilmenee siirtym\u00e4vaiheena, vallitsevan symmetrian ja tilanteen rikkoutumisena. Olennaista onkin siksi kysy\u00e4, millaisia hy\u00f6dyllisi\u00e4 ep\u00e4jatkuvuuskohtia systeemisen muutoksen polulla voidaan tunnistaa ja miten niit\u00e4 voidaan edist\u00e4\u00e4. Hajautuva rakenne avaa uusia vaihtoehtoisia kehityssuuntia ja luo otolliset olosuhteet onnekkaille sattumille.<\/p>\n Kuvittelusta tekemiseen<\/strong><\/p>\n Systeemisen muutoksen edist\u00e4minen edellytt\u00e4\u00e4 kyky\u00e4 uuden oppimiseen ja nykyhetkest\u00e4 irrottautumiseen. Suomen julkishallinto on p\u00e4rj\u00e4nnyt kansainv\u00e4lisiss\u00e4 vertailuissa melko hyvin. T\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan ole tae siit\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4in olisi tulevaisuudessakin, sill\u00e4 tulevaisuuden haasteita harvoin ratkaistaan historiassa kehitetyill\u00e4 ty\u00f6kaluilla. Tulevaisuuden ennakointi<\/a> (Pouru ym. 2020) ja sen kuvittelu<\/a> (Nerg ym. 2020) n\u00e4hd\u00e4\u00e4n yh\u00e4 useammin keinoina systeemiseen muutokseen.<\/p>\n Tulevaisuuden ennakointi ja kuvittelu on sit\u00e4 vakuuttavampaa, mit\u00e4 puhuttelevammin siin\u00e4 kyet\u00e4\u00e4n sanoittamaan systeemisen muutoksen anatomiaa. Yksi lupaava l\u00e4hestymistapa l\u00f6ytyy juuri kompleksisuusajattelusta. Kompleksisuusajattelu sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 useita erilaisia l\u00e4hestymistapoja hieman erilaisin painotuksin, mutta niit\u00e4 kaikkia yhdist\u00e4\u00e4 pyrkimys ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ilmi\u00f6iden, tapahtumien ja toimijoiden yhteen kietoutumisesta muodostuvaa kehityst\u00e4. Kompleksisuusajattelu haastaa mekanistiseen maailmankuvaan perustuvan n\u00e4kemyksen, jossa kehitys n\u00e4hd\u00e4\u00e4n syiden ja seurausten muodostamana ketjuna. (Ks. tarkemmin esim. Vartiainen & Raisio 2020<\/a>.)<\/p>\n Systeemisen muutoksen anatomian avaaminen kompleksisuusajattelulle tyypillisill\u00e4 k\u00e4sitteill\u00e4 antaa ryhti\u00e4 tulevaisuuden kuvittelulle ilman, ett\u00e4 k\u00e4sitteist\u00f6 itsess\u00e4\u00e4n rajaisi kuvittelun sis\u00e4lt\u00f6j\u00e4. Erityisen hedelm\u00e4llist\u00e4 tulevaisuuden kuvittelu muuttuu, kun kompleksisuusteoreettinen tulkintakehys yhdistet\u00e4\u00e4n antisipaatioajatteluun<\/a> (esim. Pernaa 2020), jossa ollaan kiinnostuneita ihmisten ja organisaatioiden toiminnallisesta suhteesta tulevaisuuteen, siihen liittyviin tavoitteisiin, odotuksiin ja asenteisiin. T\u00e4ll\u00f6in voidaan tavoittaa my\u00f6s uudenlainen ennakoivan hallinnan logiikka, jossa toimijuutta korostava antisipaatio ja toisaalta eri ohjauksen mekanismien, ty\u00f6kalujen ja instrumenttien tilanneherkk\u00e4 hy\u00f6dynt\u00e4minen kohtaavat.\u00a0 Siin\u00e4 miss\u00e4 kompleksisuusajattelu auttaa ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n ilmi\u00f6iden ja tapahtumien yhteen kietoutumisesta syntyv\u00e4\u00e4 ennakoimatonta kehityst\u00e4, antisipaatio tarjoaa n\u00e4k\u00f6kulman proaktiiviseen, systeemin ja ymp\u00e4rist\u00f6n vuorovaikutteiseen ohjaamiseen toivottuun suuntaan.<\/p>\n FT Harri Jalonen<\/p>\n VTT Petri Uusikyl\u00e4<\/p>\n VTT Kaisa L\u00e4hteenm\u00e4ki-Smith<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/kompleksisuus\/wp-content\/blogs.dir\/6\/files\/sites\/90\/2020\/06\/vn-teas-blogin-kuvio-300x161.jpg\")
<\/p>\n