Toimiessamme miss\u00e4 tahansa organisaatiossa, vaikkapa nyt yliopistossa, emme voi v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 vastakkaisuutta, joka realisoituu vapaiden, luovien ja itsen\u00e4isten ihmisten sek\u00e4 hierarkkiselle j\u00e4rjestykselle, vakaudelle ja valvonnalle perustuvan organisaation v\u00e4lill\u00e4. Vastakkain asettuvat paradoksiksi, jos hieman yksinkertaistetaan, yksil\u00f6l\u00e4ht\u00f6inen itseohjautuvuus ja systeemil\u00e4ht\u00f6inen byrokraattisuus. Kun l\u00e4hdet vaikkapa yliopiston opettajana tekem\u00e4\u00e4n jotain opintojaksoa uudella ja innovatiivisella tavalla, esimerkiksi korostaen freirel\u00e4ist\u00e4 dialogisuutta ja aktiivisesti ongelmiin tarttumista, vastassa saattavat olla byrokraattisuuteen sosiaalistuneet toimijat, joille kaiken pit\u00e4\u00e4 olla etuk\u00e4teen suunniteltua ja huolellisesti kuvattua. Itseohjautuvuus on byrokratialle myrkky\u00e4, koska se on aika tavalla ennakoimatonta. Vaikka itseohjautuvuuden tulokset olisivat miten hyvi\u00e4 tahansa, proseduuri on siksi v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4. \u201dV\u00e4\u00e4rin sammutettu\u201d, teh\u00e4n tied\u00e4tte t\u00e4m\u00e4n.<\/p>\n
Ongelma tuosta tulee, kun organisaatio, vaikkapa yliopisto, tavoittelee kuuta taivaalta eli asettaa tavoitteensa kokoonsa, resursseihin ja historiaansa n\u00e4hden kunnianhimoiselle tasolle. Kunnianhimoisissa tavoitteissa ei ole mit\u00e4\u00e4n vikaa. Kaipaan sellaisia. Haihatteluksi se kuitenkin k\u00e4\u00e4ntyy, jos n\u00e4iden kunnianhimoisten tavoitteiden ja valittujen keinojen v\u00e4lill\u00e4 on selv\u00e4 ongelma. Kuuta taivaalta tavoittelevan organisaation on syyt\u00e4 tunnistaa paradoksinsa. Erityisesti sen t\u00e4ytyy olla valmis kriittisesti arvioimaan byrokraattisuuttaan (systeemil\u00e4ht\u00f6isyytt\u00e4\u00e4n) lis\u00e4t\u00e4kseen mahdollisuuksia liikkua itseohjautuvuuden (ihmisl\u00e4ht\u00f6isyyden) suuntaan. Sen t\u00e4ytyy siis antaa systeemin osalta l\u00f6ys\u00e4\u00e4, sill\u00e4 byrokratia ei voi juuri paremmaksi pist\u00e4\u00e4 kuin mit\u00e4 se nyt saa aikaiseksi. Ihmiset voivat, joten heid\u00e4n luovuuttaan ja luontaista aikaansaamisen meininki\u00e4 ei saisi tukahduttaa s\u00e4\u00e4nn\u00f6ill\u00e4, m\u00e4\u00e4r\u00e4yksill\u00e4 tai etuk\u00e4teen kuvatuilla proseduureilla ja keinovalinnoilla, jotka eiv\u00e4t j\u00e4t\u00e4 tarvittavaa tilaa tilanteen mukaan toimimiselle ja boksin ulkopuolelta ajattelulle. Ei saisi, koska se tukahduttaa ihmisi\u00e4, joilla on halu ottaa asiat voimakkaammin omiin k\u00e4siins\u00e4.<\/p>\n
Byrokratiaa ei tietenk\u00e4\u00e4n voi kokonaan poistaa kuvasta. Eik\u00e4 ylip\u00e4\u00e4t\u00e4ns\u00e4 kannattaisi tehd\u00e4 poissulkevia valintoja paradokseja kohdattaessa muutenkaan. Suurelta osin t\u00e4m\u00e4 seuraa siit\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4enn\u00e4inen vastakkaisuus on paradoksissa ainakin osittain v\u00e4\u00e4r\u00e4 tulkinta. Paradoksin muodostavat vastakkaisuudet ovat usein, tai mahdollisesti aina, keskin\u00e4isess\u00e4 riippuvuussuhteessa. Jos n\u00e4in on, itseohjautuvuus ei onnistu ilman jonkinasteista byrokraattisuutta. Eik\u00e4 byrokraattisuus onnistu ilman, ett\u00e4 ajoittain tehd\u00e4\u00e4n jotain, joka ei sen raamiin tavallaan kuulu. Toteutus on usein parempi kuin paraskin suunnitelma tai strategia, koska ihmiset eiv\u00e4t ole muutosvastarintaisia h\u00e4iri\u00f6tekij\u00f6it\u00e4, vaan lopulta kaikki hyv\u00e4kin perustuu ihmisten toimintaan. Ihmiset pit\u00e4v\u00e4t systeemit k\u00e4ynniss\u00e4, ja usein nimenomaan tekev\u00e4t n\u00e4in usein ihan toisella tavalla kuin koneen osat toimisivat t\u00e4ysin mekanistisessa systeemiss\u00e4. Sellainen byrokratia on ehk\u00e4 paperilla, mutta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 se on yhdistelm\u00e4 rakenteiden mekanistisuutta ja ihmisten luovimista.<\/p>\n
Hyv\u00e4ll\u00e4 johtamisella mekanistisuus ja luoviminen pysyv\u00e4t jotenkin tasapainossa. Vaara vaanii kuitenkin koko ajan. Byrokratia, tai yleisemmin vaikkapa systeemil\u00e4ht\u00f6isyys, ottaa v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tilansa, jos kriittiselle reflektiolle ei synny mahdollisuuksia. Nimenomaan sellaiselle kriittisyydelle, joka ei keskity vastustamaan jotain, vaan kyseenalaistaa sit\u00e4 mit\u00e4 on rakentavasti ja muutoshakuisesti. Sille on aina tilausta. Olisi ainakin syyt\u00e4 olla.<\/p>\n
EH<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Toimiessamme miss\u00e4 tahansa organisaatiossa, vaikkapa nyt yliopistossa, emme voi v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 vastakkaisuutta, joka realisoituu vapaiden, luovien ja itsen\u00e4isten ihmisten sek\u00e4 hierarkkiselle j\u00e4rjestykselle, vakaudelle ja valvonnalle perustuvan organisaation v\u00e4lill\u00e4. Vastakkain asettuvat paradoksiksi, jos hieman yksinkertaistetaan, yksil\u00f6l\u00e4ht\u00f6inen itseohjautuvuus ja systeemil\u00e4ht\u00f6inen byrokraattisuus. Kun l\u00e4hdet vaikkapa yliopiston opettajana tekem\u00e4\u00e4n jotain opintojaksoa uudella ja innovatiivisella tavalla, esimerkiksi korostaen freirel\u00e4ist\u00e4 dialogisuutta ja […]<\/p>\n","protected":false},"author":56,"featured_media":400,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-392","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-yleinen"],"acf":[],"post_meta":"