Juuri sel\u00e4tetyn deadlinen kanssa kamppaillessani t\u00f6rm\u00e4sin vanhoihin teksteihin, joissa avattiin postmodernia johtamista aikaisemmasta poikkeavana ilmi\u00f6n\u00e4. Postmodernista on puhuttu vuosikymmeni\u00e4. Pitk\u00e4lti my\u00f6s on niin, ett\u00e4 ne asiat ja ilmi\u00f6t, joita postmoderniin kytket\u00e4\u00e4n, ovat monin osin jo tapahtuneet. Miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 eiv\u00e4t kuitenkaan kokonaan, eik\u00e4 mill\u00e4\u00e4n muotoa samalla aikataululla. Paljon on sellaistakin, joka edelleen n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6iselt\u00e4, vaikkei siit\u00e4 viel\u00e4k\u00e4\u00e4n kovin vahvoja merkkej\u00e4 ehk\u00e4 olekaan. Kritiikki\u00e4kin on tullut aika tavalla, joten se auttaa oman k\u00e4sityksen muodostamisessa. En ole t\u00e4ss\u00e4 kirjoittamassa postmodernista yleisesti, vaan nimenomaan johtamisessa ja organisaatioissa. Siit\u00e4kin kirjoitan reflektiona omaan ajatteluun johtamisen tutkijana ja opettajana. Olen valumassa kriittisen johtamistutkimuksen suuntaan, tai ainakin minua vieh\u00e4tt\u00e4\u00e4 kyseenalaistaa rationaalisuuteen, loogisuuteen ja lineaarisuuteen perustuvaa johtamisajattelua, ja avata kriittisesti sen l\u00e4ht\u00f6kohtaisia oletuksia. Ei ihan kivuton hanke, muuten. Siin\u00e4 on opittava pois sellaisesta, johon oppiminen otti oman aikansa.<\/p>\n
Paradoksaalista kyll\u00e4, opiskelijamme ovat monessa asiassa konservatiivisempia kuin me heit\u00e4 opettavat. N\u00e4in on havaintojeni mukaan johtamis- ja organisaatiok\u00e4sitysten osaltakin. Olen monin tavoin huomannut olevani menossa tutkijana ja opettajana ihan eri suuntaan, miss\u00e4 on valtaosa niist\u00e4 opiskelijoista, joiden kanssa olen t\u00e4m\u00e4nkin lukuvuoden aikana tehnyt ty\u00f6t\u00e4 opettajana ja ohjaajana. \u00a0Heit\u00e4 ei p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti kiinnosta kyseenalaistaa, vaan he haluavat pikemmin tiet\u00e4\u00e4 kuinka pit\u00e4\u00e4 toimia, ett\u00e4 hyv\u00e4 tulee. Osa kirjoittaa vaikkapa tenttivastauksia sill\u00e4 tyylill\u00e4, ett\u00e4 jo tiet\u00e4isi. T\u00e4ll\u00f6in minua mietitytt\u00e4\u00e4 se, mist\u00e4 ovat tuollaisen varmuuden hankkineet. Ja mietin samalla kriittisesti reflektoiden omaa opetustani, jossa olen kaikin voimin yritt\u00e4nyt avata nimenomaan sit\u00e4, ettei varmuutta ole. V\u00e4h\u00e4n n\u00e4it\u00e4 vastauksia lukiessa on ep\u00e4onnistunut olokin, ei sit\u00e4 oikein voi v\u00e4ltt\u00e4\u00e4.<\/p>\n
No, palataan siihen postmoderniin johtamiseen, tai johtajaan. Se on kiinnostava kysymys siksi, ett\u00e4 teksteist\u00e4 avautuvat postmodernin johtajan piirteet asettuvat monin tavoin modernin johtajan piirteiden antiteeseiksi. Kun haluaa kyseenalaistaa vallitsevaa k\u00e4sityst\u00e4 johtamisesta, n\u00e4m\u00e4 antiteesit ovat t\u00e4ll\u00f6in hedelm\u00e4llisi\u00e4 pohdinnan kohteena. N\u00e4m\u00e4 ovat samalla niit\u00e4 kehityspiirteit\u00e4, joita konservatiivisille opiskelijoille on yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n vaikea myyd\u00e4.<\/p>\n
Modernin johtamisen antiteeseiksi nousee esimerkiksi sellaisia kriittisi\u00e4 kysymyksi\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sisik\u00f6 miehisiin arvoihin perustuvasta ajattelusta eroon johtamisessa? T\u00e4lt\u00e4 osin ideat postmodernista johtajasta n\u00e4ytt\u00e4isi tarjoavan tien, jossa ei esimerkiksi ole en\u00e4\u00e4 tarpeen puhua vaikkapa esimiehist\u00e4<\/u>. Muutenkin johtamispuhe voitaisiin mietti\u00e4 uudestaan, sill\u00e4 se ei ole vain puhetta. Moderniin johtamiseen v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kuulunut autoritaarisuus on toinen hyv\u00e4 esimerkki. Osallistava johtamistyyli asettuu t\u00e4lle hyvin antiteesiksi, sit\u00e4 perustellummaksi mit\u00e4 korkeammin koulutettuja ja itsen\u00e4isemmin toimivia ihmisi\u00e4 johdetaan. Samaan kysymysyhteyteen kuuluu my\u00f6s k\u00e4sitys siit\u00e4 mik\u00e4 on johtajan ydinteht\u00e4v\u00e4. Modernin johtajan roolina ovat olleet erilaiset johtamisinterventiot ja kontrollin s\u00e4ilytt\u00e4minen. Antiteesin\u00e4 t\u00e4lle asettuu postmodernin johtajan mahdollistava rooli, jossa oletetaan toiminnan olevan hyv\u00e4\u00e4 ilmankin n\u00e4it\u00e4, tai juuri siksi, ettei johtaja johda joukkojaan k\u00e4det itse savessa.<\/p>\n
Moderni johtaja on tiedolla johtaja, jolle on niin, ett\u00e4 enemm\u00e4n tietoa tuottaa oletetusti parempaa johtamista. Antiteesiksi t\u00e4lle nousee postmodernin johtajan skeptisen oppijan rooli, jossa nousee esille mm. se, ettei lis\u00e4tieto tee johtamisesta parempaa, jos oletukset johtamisesta toimintana ovat harhaisia. Jos esimerkiksi haetaan lineaarisuuden mahdollistamia ratkaisuja tilanteeseen, jossa siit\u00e4 ei oikeasti ole j\u00e4lke\u00e4k\u00e4\u00e4n. Usein teksteiss\u00e4 on esill\u00e4 my\u00f6s se kuinka modernin johtajan kansainv\u00e4lisyydell\u00e4 ryyditetty kansallinen orientaatio saa antiteesiksi monikansallisen ja globaalin orientaation. Yliopisto on t\u00e4st\u00e4 kehityksest\u00e4 hyv\u00e4 esimerkki. Olemme kansainv\u00e4lisempi\u00e4 kuin ikin\u00e4 olemme olleet, tosin vaihtelevasti yksik\u00f6itt\u00e4in, mutta silti edelleen monin tavoin kiinni modernin johtajan orientaatiossa. Monikansallinen orientaatio on edelleen esill\u00e4 lupauksena, mutta samalla voi mietti\u00e4 sit\u00e4 miksi se ei ole toteutunut ennakoidulla tavalla, ainakaan ennakoidussa ajassa.<\/p>\n
Ehk\u00e4 mielenkiintoisin postmodernin johtajan piirre on organisaatioihin liittyv\u00e4. Modernin johtajan suuruuden ekonomiaan ja yhten\u00e4isyyspyrkimyksiin perustuva organisaatiomaailma on vaihtunut tai vaihtumassa sellaiseksi, jossa suuret organisaatiot purkaantuvat osiinsa ja hajanaistuvat. Samalla t\u00e4m\u00e4 kehitys kuitenkin kohtaa erilaisia osia ja ideoita uudella tavalla yhteenliitt\u00e4v\u00e4n toisen kehityskulun, josta mm. erilaisia organisaatioista per\u00e4isin olevia piirteit\u00e4 yhteensovittavien hybridiorganisaatioiden esiinmarssi on hyv\u00e4 esimerkki. Yhten\u00e4isi\u00e4 pelins\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 ei piirteit\u00e4 sekoittavassa organisaatiossa v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole, eiv\u00e4tk\u00e4 kaikki v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 pelaa edes samaa peli\u00e4. Pikemminkin organisaatio on j\u00e4nnitteinen, ja nimenomaan t\u00e4m\u00e4n j\u00e4nnitteisyyden muokkaama. T\u00e4m\u00e4 on modernin johtajan organisatorinen painajainen, jota taas postmoderni johtaja pit\u00e4\u00e4 luonnollisena olotilana, joka antaa tilaa mm. paradoksiteorian ideoiden hy\u00f6dynt\u00e4miseen johtamisessa.<\/p>\n
Siteeraan t\u00e4ss\u00e4 lopuksi Ashleigh Brilliantin sanontaa, joka sopii edell\u00e4 kirjoitettuun: \u201dKaikki on hyvin yksinkertaista, tai sitten se on kompleksista, tai se ei ole kumpaakaan, tai on molempia\u201d<\/em>. Tuo kai on postmodernia.<\/p>\n Esa Hyyryl\u00e4inen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Juuri sel\u00e4tetyn deadlinen kanssa kamppaillessani t\u00f6rm\u00e4sin vanhoihin teksteihin, joissa avattiin postmodernia johtamista aikaisemmasta poikkeavana ilmi\u00f6n\u00e4. Postmodernista on puhuttu vuosikymmeni\u00e4. Pitk\u00e4lti my\u00f6s on niin, ett\u00e4 ne asiat ja ilmi\u00f6t, joita postmoderniin kytket\u00e4\u00e4n, ovat monin osin jo tapahtuneet. Miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 eiv\u00e4t kuitenkaan kokonaan, eik\u00e4 mill\u00e4\u00e4n muotoa samalla aikataululla. Paljon on sellaistakin, joka edelleen n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6iselt\u00e4, vaikkei siit\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":56,"featured_media":388,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-386","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-yleinen"],"acf":[],"post_meta":"