Found in Translation näyttää, kuinka vieraileva taiteilija Katey O’Sullivan käytti taidetta yhteyden luomiseen ihmisiin ja paikkoihin.

Haastattelu: Mette Rahiala

Vaasan yliopiston kirjastossa Tritoniassa avautuu Vaasan taiteiden yönä (torstaina 14. elokuuta 2025) australialaisen taiteilijan Katey O´Sullivanin näyttely ”Löydetty käännöksessä”. Näyttely on auki samaan aikaan usean yliopiston yhteishankkeen eli Butterfly -näyttelyn kanssa, jossa Katey on myös mukana.

Katey vietti aiemmin tänä vuonna kolme kuukautta taiteilijaresidenssissä Vaasan yliopistossa. Esille laitettava teoskokoelma heijastaa hänen kampuksella, Vaasassa ja Pohjanmaalla viettämäänsä aikaansa.

Kerro meille taiteellisista kokemuksistasi Katey

-Olen aina rakastanut kuvien tekemistä, olipa se sitten maalaamista, piirtämistä lyijykynällä, ajopuiden raahaamista hiekkaan, valokuvien ottamista tai löydettyjen esineiden järjestelemistä. Haaveilin taiteiden opiskelusta ja työskentelystä valokuvaajana National Geographicille, mutta todellisuudesta tuli toisenlainen. Työskenneltyäni ja perustettuani perheen palasin vuonna 2020 yliopistoon ja suoritin luovien taiteiden kandidaatin tutkinnon (kuvataide) aiemmin tänä vuonna.

Millaista taidetta teet?

– Tykkään tutkia ja kokeilla, ja teen usein käsitteellisiä, suurikokoisia teoksia, jotka keskittyvät materiaaleihin. ”Found in Translation” -näyttelyyn tekemäni työt ovat hieman erilaisia, paljon pienempiä kuin tavallisesti teen, jotta ne olisivat helposti mukana kuljetettavia matkoilla Suomen ja Australian välillä. Johdonmukaisuus piilee siinä, miten teoksiini on kerrostettu henkilökohtaisia yhteyksiä merkittäviin paikkoihin ja hetkiin, hyödyntäen kierrätettyjä vintage-liinavaatteita, ompeleita ja visuaalista tarinankerrontaa merkityksen välittämiseksi. Tykkään juhlistaa tavallisia asioita kiinnittämällä huomiota unohdettuihin asioihin.

Miten Vaasassa vietetty aika vaikutti työhösi?

-Taiteilijaresidenssini vaikutti kaikkeen tässä näyttelyssä. Taiteilijakirja on näyttelyn avain. Se on lahja, joka sisältää käsin kirjoitettuja sanoja, jotka on kerätty keskusteluista minulle uudessa ja vieraassa paikassa.

Nämä palaset auttoivat minua tulkitsemaan ajatuksiani, saamaan käsityksen yliopistoyhteisöstä ja ymmärtämään tarkoitukseni. Sanat yhdistivät minua, yhdistivät meitä. Puuvillatehtaan, naistyöntekijöiden ja yleisesti tekstiiliteollisuuden historia resonoi syvästi aiemman työni kanssa ja oli keskeinen osa tutkimuspohjaista työskentelyäni Vaasassa. Ja sitten on luonto ja meri – mahdotonta sivuuttaa kaikessa loistossaan.

-Vaasa on hyvin valokuvauksellinen kaupunki, ja sain inspiraatiota joka kulmasta. Mitä toivot katsojan hyötyvän näyttelystäsi? Toivon, että tähän näyttelyyn tekemäni kuvat ja taideteokset kiinnittävät huomiota Vaasan ja Pohjanmaan kauneuteen. Että yleisö voi nähdä maiseman, arkkitehtuuri mukaan lukien, yhtä kiehtovana kuin minä kävijänä. Halusin vangita talven taian ja jakaa ihmetyksen, jonka tunsin kokeessani elämää lumen ja jään keskellä ensimmäistä kertaa.

Mitä mieltä olet Vaasan yliopiston Taide ja kampus -aloitteen eduista?

-Taiteen tuominen kampukselle parantaa tilaa ja edistää yliopistoyhteisön hyvinvointia. Hetken pysähtyminen ja taiteen pohtiminen on loistava tapa vaihtaa ajattelutapaa. Jokainen, jonka kanssa puhuin ”taiteilijaresidenssikeskusteluissani”, vastasi myönteisesti, kun heiltä kysyttiin taiteesta kampuksella. Epätavallisten tilojen hyödyntäminen näyttelyissä on loistava tapa tuoda uusia yleisöjä kuvataiteelle ja esitellä paikallisia kykyjä. Olen innoissani siitä, että olen päässyt mukaan Tritonian näyttelyitä pitävien taiteilijoiden rotaatioon.