{"id":6969,"date":"2022-10-26T07:41:02","date_gmt":"2022-10-26T04:41:02","guid":{"rendered":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/?p=6969"},"modified":"2022-11-09T08:40:11","modified_gmt":"2022-11-09T06:40:11","slug":"ihmisen-evoluutiosta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/2022\/10\/26\/ihmisen-evoluutiosta\/","title":{"rendered":"Ihmisen evoluutiosta"},"content":{"rendered":"

Seuraavassa esit\u00e4n muutamia huomioita ihmislajin varhaisesta kehityksest\u00e4 ja sit\u00e4 koskevasta tutkimuksesta. Huomiot perustuvat paleoantropologi Ian Tattersallin kirjaan Understanding Human Evolution<\/em> (Cambridge University Press, 2022), josta piirtyy monipuolinen kokonaiskuva ihmisen varhaisesta kehityksest\u00e4.<\/p>\n

Nykyihminen (homo sapiens<\/em>) kehittyi Afrikassa noin 300 000 vuotta sitten. Varhaisimmat nykyihmisen fossiilit on l\u00f6ydetty Marokosta (Tattersall 2022, 130).<\/p>\n

Ihmislaji kuuluu ihmisten (homo<\/em>) sukuun, joka on kehittynyt ihmisapinoista (hominidae<\/em>). L\u00e4himm\u00e4t (mutta silti suhteellisen kaukaiset) ihmislajin nykysukulaiset ovat simpanssi ja bonobo (Tattersall 2022, 89). Tattersall (2022, 152) korostaa, ett\u00e4 ihmisen varhainen esi-is\u00e4 oli apina sanan laajimmassa merkityksess\u00e4. Tuo apina ei muistuttanut l\u00e4heisesti nykyisi\u00e4 suuria apinoita.<\/p>\n

Ihmiset ja apinat ovat kehittyneet itsen\u00e4isesti miljoonia vuosia. Ihmisapinoiden kehityslinja erkaantui ihmisist\u00e4 noin seitsem\u00e4n miljoonaa vuotta sitten. Ihmisten suvun varhaisimmat edustajat eliv\u00e4t noin kaksi miljoonaa vuotta sitten, mutta ne eiv\u00e4t siis viel\u00e4 olleet nykyihmisi\u00e4 paleontologisessa merkityksess\u00e4 (Tattersall 2022, 16).<\/p>\n

Er\u00e4s evoluutiota koskeva virhek\u00e4sitys on, ett\u00e4 ihmisen sukulinja on hioutunut pitk\u00e4n ajan kuluessa nykyiseen huippuunsa. Sit\u00e4 vastoin Tattersall korostaa, ett\u00e4 ihmislaji on kokoelma monenlaisia puutteita ja ristiriitoja (2022, 151\u2012152). My\u00f6sk\u00e4\u00e4n nykyihmist\u00e4 edelt\u00e4neet lajit eiv\u00e4t pikkuhiljaa jalostuneet luonnonvalinnan ohjaamina. Ihmiskunta ei siis ole kiivennyt kehityksen tikapuita. Sen sijaan ihmisen historiaa voisi luonnehtia yritteli\u00e4\u00e4ksi kokeiluksi. Uusia lajeja on syntynyt jatkuvasti ja p\u00e4\u00e4tynyt luonnon n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle menesty\u00e4kseen tai kuollakseen sukupuuttoon kilpailussa l\u00e4hisukulaistensa ja muun eli\u00f6st\u00f6n kanssa.<\/p>\n

Tattersall (2022, 152) toteaa, ett\u00e4 evoluutio ei ole optimointiprosessi eik\u00e4 luonnonvalinta insin\u00f6\u00f6ri, joka yritt\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ongelmiin ihanneratkaisuja. Pikemmin voidaan sanoa, ett\u00e4 evoluutio pit\u00e4\u00e4 populaatiota elinkelpoisena karsimalla \u00e4\u00e4ritapauksia. Ihminen on kaksijalkainen; t\u00e4llaisen lajin yksil\u00f6t s\u00e4ilyv\u00e4t paremmin hengiss\u00e4, jos niill\u00e4 on kaksi jalkaa eik\u00e4 yksi tai kolme. Tattersall sanoo evoluutiota ep\u00e4siistiksi: evoluutio joutuu rakentamaan k\u00f6mpel\u00f6sti sen p\u00e4\u00e4lle, mit\u00e4 on jo olemassa. Lajille ja yksil\u00f6lle riitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 se on kyllin hyv\u00e4 selviyty\u00e4kseen. Niinp\u00e4 jos karhu jahtaa ihmist\u00e4, t\u00e4m\u00e4n pit\u00e4\u00e4 olla vain nopeampi kuin ryhm\u00e4ns\u00e4 hitain. Evoluution n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 lajin tarvitsee olla vain parempi kuin kilpakumppaninsa, mik\u00e4 ikin\u00e4 se onkaan.<\/p>\n

Tattersallin (2022, 152) mukaan evoluution my\u00f6t\u00e4 tapahtuvat muutokset eiv\u00e4t ole aina tarpeisiin sopivia ja mukautuvia. Mutaatioita eli ohjaamattomia muutoksia syntyy, kun geenivirheet kopioituvat. Mutaatio ei ota huomioon, mit\u00e4 siit\u00e4 saattaa seurata. Useimmat mutaatiot ovat ongelmallisia ja eliminoituvat v\u00e4hitellen. Jotkut mutaatiot ovat neutraaleja, ja ne saattavat roikkua lajin mukana yksinkertaisesti siksi, ett\u00e4 ne eiv\u00e4t est\u00e4 sen hengiss\u00e4 s\u00e4ilymist\u00e4 tai lis\u00e4\u00e4ntymist\u00e4. Joskus tapahtuu niinkin, ett\u00e4 alun perin hy\u00f6dyt\u00f6n mutaatio osoittautuu olosuhteiden muuttuessa hy\u00f6dylliseksi. Ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 geneettisill\u00e4 muutoksilla on monenlaisia vaikutuksia. Niinp\u00e4 se, mik\u00e4 menestyy tai ep\u00e4onnistuu luonnossa, ei ole erityinen ominaisuusjoukko, vaan pikemmin koko organismi puutteineen p\u00e4ivineen.<\/p>\n

Vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4 yksityiskohta Tattersallin (2022, 136) kirjassa on kuva vanhimmasta tunnetusta piirroksesta noin 100\u00a0000 vuoden takaa; piirros on l\u00f6ydetty Etel\u00e4-Afrikassa sijaitsevasta Blombosin luolasta<\/a>. Ikivanhoissa kaiverruksissa voi n\u00e4hd\u00e4 pohjalaisesta Jussi-paidastakin tutun salmiakkikuvion. Suunnikas eli vinoneli\u00f6 on siis jo varhain keksitty muoto, jonka vieh\u00e4tt\u00e4vyys on huomattu my\u00f6s pohjolan perill\u00e4.<\/p>\n

Tattersall (2022, 5) kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota evoluutiobiologiassa suosittuun k\u00e4sitykseen, ett\u00e4 lajit ovat perustavia luonnollisia yksik\u00f6it\u00e4. Biologisen lajik\u00e4sitteen luoja Ernst Mayr (1904\u20132005) katsoi, ett\u00e4 lajit ovat suurimpia luonnossa esiintyvi\u00e4 yksik\u00f6it\u00e4, joissa yksil\u00f6t voivat vapaasti risteyty\u00e4. Suuremmat taksonomiat kuten suvut (genus<\/em>), joihin lajit (species<\/em>) luokitellaan, heimot, joihin suvut luokitellaan, ja luokat, joihin heimot luokitellaan, ovat syntyneet vain ihmisen tarpeesta luokitella asioita ja ilmi\u00f6it\u00e4.<\/p>\n

Evoluutiobiologiassa voidaan siis vedota luonnollisiin lajeihin, mutta my\u00f6s ihmisen tarpeesta syntyneisiin luokituksiin. Yhteiskuntatieteiss\u00e4 ja humanistisissa tieteiss\u00e4 luokitukset ovat aina ihmisen toiminnasta ja tarpeista riippuvaisia.<\/p>\n

Lopuksi esit\u00e4n pari huomiota biologisen evoluution kumppanista, kulttuurievoluutiosta ja sen my\u00f6t\u00e4 syntyneist\u00e4 uusista luokista. Kulttuurievoluutio tarkoittaa kaiken muun paitsi geeniperim\u00e4n siirtymist\u00e4 sukupolvelta toiselle. Laajimmassa merkityksess\u00e4 kulttuurievoluutio viittaa kaikkeen ihmisen kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja jalostamaan. Siten kulttuurievoluutio tarkoittaa my\u00f6s tietojen ja taitojen kehittymist\u00e4 ja siirtymist\u00e4 sukupolvelta toiselle (ks. P. Richerson ja R. Boyd, Ei ainoastaan geeneist\u00e4<\/em>, Terra Cognita, 2006).<\/p>\n

Esimerkki ihmisen tekem\u00e4st\u00e4 jaottelusta on valtio, hyvinvointialue ja kunta. N\u00e4m\u00e4 suomalaiset julkisyhteis\u00f6t ovat yhteiskunnallisen ja lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6llisen kehityksen tulosta eiv\u00e4tk\u00e4 mayrilaisittain luonnollisia yksik\u00f6it\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on selv\u00e4\u00e4 kaikille, jotka ovat ihmetelleet sote- ja maakuntauudistuksen moninaisia kiemuroita.<\/p>\n

Erilaisia luokkia ja lajeja koskien voidaan erottaa seuraavat olemassaolon tavat:<\/p>\n

1) Luonnollinen eli luonnossa esiintyv\u00e4 luokka, joka on olemassa ihmisen ajattelusta ja toiminnasta riippumatta (esim. ihmislaji)<\/p>\n

2) Ihmisen toiminnan kuten lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n ja hallinnollisten toimenpiteiden my\u00f6t\u00e4 olemassa olevaksi tullut luokka (esim. julkisyhteis\u00f6t)<\/p>\n

3) Vain ihmisen luokittelutarpeeseen perustuva luokka eli luokittelun my\u00f6t\u00e4 k\u00e4sitteellistetty ja ajateltavissa oleva luokka (esim. lajien suvut Mayrin mukaan)<\/p>\n

Eri tieteenaloja yhdist\u00e4\u00e4 ihmisen tiedonhalu ja -tarve sek\u00e4 niihin liittyv\u00e4 luokittelutarve. Siksi sek\u00e4 luonnontieteisess\u00e4 ett\u00e4 ihmistieteiss\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n luokitteluja, jotka edustavat kolmatta olemassaolon tapaa.<\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Ihminen on luonnollisen kokeilun ennemmin kuin optimoinnin tulos.<\/p>\n","protected":false},"author":46,"featured_media":6970,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"class_list":["post-6969","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-blog"],"acf":[],"post_meta":" Tommi Lehtonen<\/a><\/span><\/span>blog<\/a><\/span>","post_thumbnail":"\"\"<\/a>","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6969"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/users\/46"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=6969"}],"version-history":[{"count":71,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6969\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":7406,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6969\/revisions\/7406"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/media\/6970"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=6969"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=6969"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=6969"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}