{"id":6021,"date":"2022-04-27T08:52:38","date_gmt":"2022-04-27T05:52:38","guid":{"rendered":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/?p=6021"},"modified":"2022-04-30T19:27:16","modified_gmt":"2022-04-30T16:27:16","slug":"hyvin-eli-se-joka-huomaamatta-eli","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/2022\/04\/27\/hyvin-eli-se-joka-huomaamatta-eli\/","title":{"rendered":"\u201dHyvin eli se, joka huomaamatta eli\u201d"},"content":{"rendered":"

Roomalaisen runoilijan Ovidiuksen mukaan hyvin eli se, joka huomaamatta eli (bene qui latuit bene vixit<\/em>). Ajatuksen taustalla v\u00e4ikkyy epikurolainen ohje: \u201dEl\u00e4 huomaamattomana!\u201d<\/p>\n

Kreikkalainen filosofi Epikuros katsoi, ett\u00e4 onnellisuus ei tule rikkauksista tai korkeista asemista, vaan mielenrauhasta ja k\u00e4rsimyksen poissaolosta. H\u00e4nen mukaansa rikkaudet ja johtosema eiv\u00e4t tuo mielenrauhaa, vaan paljon huolta ja levottomuutta. Siksi epikurolaiset neuvoivat vet\u00e4ytym\u00e4\u00e4n julkisuudesta pieniin iloihin ja yst\u00e4vien seuraan.<\/p>\n

Neuvon kanssa k\u00e4tt\u00e4 ly\u00f6 Sokrateen k\u00e4sitys johtoasemista. Niihin pit\u00e4isi pyrki\u00e4 vain pitkin hampain. N\u00e4in Sokrates esitt\u00e4\u00e4 Platonin Valtio-teoksessa (347c-d). Sokrateen mukaan hallitsijaksi ei pit\u00e4isi ryhty\u00e4 rahasta eik\u00e4 kunnian vuoksi vaan rangaistuksen pelosta.<\/p>\n

Sokrateen mukaan on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4, ett\u00e4 hallitsijan teht\u00e4v\u00e4\u00e4 v\u00e4ltell\u00e4\u00e4n. Rangaistus uhkaa kuitenkin sellaisia v\u00e4lttelij\u00f6it\u00e4, jotka kykenisiv\u00e4t hallitsemaan. Rangaistus on siin\u00e4, ett\u00e4 joutuu itse\u00e4\u00e4n kehnomman hallittavaksi.<\/p>\n

Epikuros kehotti el\u00e4m\u00e4\u00e4n niin, ett\u00e4 ei ved\u00e4 huomiota puoleensa. Se tarkoittaa pysymist\u00e4 erossa rahan, vallan ja kunnian tavoittelusta. Mielenrauhalle on hyv\u00e4ksi, jos ei tarvitse olla esill\u00e4 kaiken maailman melskeiss\u00e4.<\/p>\n

T\u00e4st\u00e4 ranskalainen filosofi R\u00e9ne Descartes kirjoitti opettajalleen Marin Mersennelle vuonna 1634:<\/p>\n

Ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 tied\u00e4t, ett\u00e4 inkvisitio tuomitsi Galileon \u00e4skett\u00e4in ja ett\u00e4 h\u00e4nen n\u00e4kemyksens\u00e4 maan liikkeist\u00e4 tuomittiin harhaoppiseksi. Kaikki tutkielmassani selitt\u00e4m\u00e4ni asiat \u2013 mukaan lukien v\u00e4ite, ett\u00e4 maa liikkuu \u2013 olivat niin riippuvaisia \u200b\u200btoisistaan, ett\u00e4 yhdenkin niist\u00e4 havaitseminen virheelliseksi osoittaa kaikki k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ni argumentit hatariksi. Luulin niiden perustuvan hyvin varmoihin ja ilmeisiin todisteisiin, mutta en miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 haluaisi pit\u00e4yty\u00e4 niiss\u00e4 kirkon auktoriteettia vastaan. \u201dKaikki, mit\u00e4 Rooman inkvisiittorit p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4t, ei ole automaattisesti uskonkappaletta, vaan konsiilin t\u00e4ytyy se ensin hyv\u00e4ksy\u00e4\u201d \u2013 no ehk\u00e4p\u00e4, mutta en ole niin kiintynyt omiin mielipiteisiini, ett\u00e4 haluaisin s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 ne kaikin keinoin. Haluan el\u00e4\u00e4 rauhassa ja jatkaa aloittamaani el\u00e4m\u00e4\u00e4 mottona Bene vixit, bene qui latuit<\/em>. Joten olen onnellisempi vapautuessani pelosta, ett\u00e4 kirjoitukseni tekisi minusta tunnetumman kuin haluaisin, kuin olen onneton menetetty\u00e4ni sen laatimiseen k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ni ajan ja vaivan. (suom. T. Lehtonen, J. Bennettin englanninkielisen k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen pohjalta<\/a>)<\/p>\n

Katolinen inkvisitio ei tunnustanut tieteen autonomiaa, vaan m\u00e4\u00e4r\u00e4si Galileo Galilein kielt\u00e4m\u00e4\u00e4n aurinkokeskisen maailmankuvan \u2013 henkens\u00e4 uhalla. Ei ihme, ett\u00e4 maan liikkumisen puolesta argumentoinut Descarteskin tahtoi mieluummin pit\u00e4\u00e4 matalaa profiilia kuin tavoitella laajaa n\u00e4kyvyytt\u00e4. Historian ivaa on, ett\u00e4 \u201dajattelen, siis olen olemassa\u201d -lausuman esitt\u00e4j\u00e4st\u00e4 tuli yksi l\u00e4nsimaisen filosofian tunnetuimmista hahmoista.<\/p>\n

Mik\u00e4 yhdist\u00e4\u00e4 Descartesia, Ovidiusta ja Epikurosta? \u2013 He eiv\u00e4t olisi olleet Facebookissa, jos se olisikin ollut aikanaan mahdollista. N\u00e4in on johdonmukaisuuden nimiss\u00e4 syyt\u00e4 olettaa, sill\u00e4 sosiaalinen media ohjaa vastakkaiseen suuntaan kuin \u201dhyvin eli se, joka huomaamatta eli\u201d -ohje. Vai ohjaako?<\/p>\n

Voidaanhan esitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 sosiaalinen media edustaa aivan erityist\u00e4 huomaamattomuuden lajia. Postausten valtavirrassa voi pysy\u00e4 huomaamattomana kuin parvikala.<\/p>\n

Sosiaalisessa mediassa voi toki my\u00f6s yritt\u00e4\u00e4 nousta esiin ja erottautua muista. Siell\u00e4 voi kehitt\u00e4\u00e4 br\u00e4ndi\u00e4, jonka aihe on tosi l\u00e4hell\u00e4: oma napa (S. Pihlstr\u00f6m, \u201dArvot, p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4t ja vastuullisuus\u201d teoksessa: K. Er\u00e4ranta & V. Penttil\u00e4 (toim.), Vastuullinen viestint\u00e4<\/em><\/a>, Jyv\u00e4skyl\u00e4: ProComma Academic, 2021, 150).<\/p>\n

Jokaisella ihmisell\u00e4 on tarve tulla tunnustetuksi. Tuo tarve on jo vauvoilla. Ihmiseksi kehittyminen edellytt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 perustavissa ihmissuhteissa meid\u00e4t tunnustetaan arvokkaiksi.<\/p>\n

Tunnustamista tarvitaan terveen itsetunnon syntymiseen ja itsens\u00e4 hahmottamiseen muista erillisen\u00e4 yksil\u00f6n\u00e4. Siten \u201dhyvin eli se, joka huomaamatta eli\u201d ei ole mik\u00e4\u00e4n ihmiseksi kasvamisen perusohje.<\/p>\n

Ehk\u00e4 suurta vahinkoa ei tapahdu, vaikka tunnustuksen saamisen tarve ruokkisi my\u00f6s sosiaalisen median k\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Siin\u00e4 nettiriippuvuuden ja huomionkipeyden j\u00e4lkeen pahinta lienee kateus ja katkeruus.<\/p>\n

Niist\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4 voi olla pettynyt muiden saamaan tai itselt\u00e4 puuttuvaan n\u00e4kyvyyteen. Siit\u00e4 voi kuitenkin p\u00e4\u00e4st\u00e4 yli. Tiet\u00e4 viitoittaa Ovidiuksen ohje.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Sosiaalisessa mediassa jokainen voi kuitenkin olla oman el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 etusivun juttu.<\/p>\n","protected":false},"author":46,"featured_media":6023,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"class_list":["post-6021","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-blog"],"acf":[],"post_meta":" Tommi Lehtonen<\/a><\/span><\/span>blog<\/a><\/span>","post_thumbnail":"\"\"<\/a>","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6021"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/users\/46"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=6021"}],"version-history":[{"count":140,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6021\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6162,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6021\/revisions\/6162"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/media\/6023"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=6021"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=6021"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=6021"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}