Ihmisen el\u00e4m\u00e4n tie on t\u00e4ynn\u00e4 huolia ja vaaroja. Siksi yksitt\u00e4iset esimerkit voivat tuntua riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6milt\u00e4 antamaan oikeaa kuvaa ilmi\u00f6n laajuudesta: kaikista uhista ja riskeist\u00e4.<\/p>\n
On yksil\u00f6iden terveytt\u00e4, ihmissuhteita ja toimeentuloa uhkaavia riskej\u00e4. On syrjint\u00e4\u00e4n ja tuloerojen kasvuun liittyvi\u00e4 yhteiskunnallisia uhkia. On my\u00f6s laajoja kansainv\u00e4lisi\u00e4 turvallisuusuhkia kuten suurvaltasuhteiden j\u00e4nnitteet, ilmastonmuutos, pakolaisuus ja epidemiat.<\/p>\n
On varmaan parempikin, ett\u00e4 emme hahmota kerralla kaikkia uhkia. Sellainen tieto lis\u00e4isi tuskaa ja voisi vied\u00e4 toimintakyvyn.<\/p>\n
Uhat ja riskit liittyv\u00e4t yksil\u00f6iden, yhteis\u00f6jen ja kokonaisten ekosysteemien hyvinvointiin, turvallisuuteen ja tulevaisuuteen. Vaikka osa uhista ja riskeist\u00e4 johtuu luonnonvoimista ja luonnollisista kehityskuluista, my\u00f6s niiden taustalla on usein ihmisen toiminnasta aiheutuvia muutoksia. N\u00e4in on erityisesti luontokadossa ja ilmastonmuutoksessa.<\/p>\n
Ilmastonmuutoksen syyn\u00e4 ovat fossiiliset polttoaineet, jotka maan alta kaivettuna ja poltettuna lis\u00e4\u00e4v\u00e4t hiilidioksidin m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Luontokadon syit\u00e4 ovat luonnonvarojen liikak\u00e4ytt\u00f6 ja elintilan raivaaminen lajeilta, mutta my\u00f6s ilmastonmuutoksen aiheuttama elinolosuhteiden muutos. Yhdist\u00e4v\u00e4 tekij\u00e4 on ihmisen toiminta.<\/p>\n
YK:n luontopaneeli (IPBES) esitt\u00e4\u00e4 laajassa raportissaan t\u00e4rkeimmiksi syiksi luonnon h\u00e4t\u00e4tilaan maan- ja merenk\u00e4yt\u00f6n sek\u00e4 k\u00e4yt\u00f6n muutokset, eli\u00f6lajien suoran hyv\u00e4ksik\u00e4yt\u00f6n, ilmastonmuutoksen, saastumisen ja vieraslajit (Brondizio, E.; Diaz, S.; Settele, J. & Ngo, H. (toim.), Global Assessment Report of the Intergovernmental Science-Policy Platform on Biodiversity and Ecosystem Services<\/em><\/a>, Bonn: IPBES Secretariat, 2019, s. XVI). N\u00e4m\u00e4 ilmi\u00f6t my\u00f6s kiihdytt\u00e4v\u00e4t toisiaan: luonnon k\u00f6yhdytt\u00e4misest\u00e4, kuten laajoista avohakkuista, aiheutuu l\u00e4mmitt\u00e4vi\u00e4 hiilidioksidip\u00e4\u00e4st\u00f6j\u00e4, ja ilmaston l\u00e4mpeneminen puolestaan vaarantaa lajien elinolosuhteita.<\/p>\n Kaikki t\u00e4m\u00e4 yhdess\u00e4 johtaa luontokatoon. Se tarkoittaa, ett\u00e4 kasveja ja el\u00e4imi\u00e4 on jatkuvasti v\u00e4hemm\u00e4n. Kokonaisia lajeja kuolee sukupuuttoon.<\/p>\n Maapallolla on parhaillaan k\u00e4ynniss\u00e4 vuosimiljoonien v\u00e4lein toistuva sukupuuttoaalto. T\u00e4m\u00e4 on lajissaan jo kuudes<\/a>. Sen seurauksena jopa puolet maapallon kasvi- ja el\u00e4inlajeista saattaa kadota.<\/p>\n Suomessa luontokato n\u00e4kyy erityisesti metsiss\u00e4<\/a>. Lintujen kev\u00e4inen konsertti on hiljentynyt ja yksipuolistunut. My\u00f6s hy\u00f6nteisten m\u00e4\u00e4r\u00e4 on v\u00e4hentynyt.<\/p>\n Luontokato eli luonnon monimuotoisuuden v\u00e4heneminen uhkaa my\u00f6s ihmist\u00e4. Vaarassa ovat ruokaturva, talous, terveys ja el\u00e4m\u00e4nlaatu.<\/p>\n Biodiversiteetti\u00e4 (luonnon monimuotoisuutta) voidaan tunnistaa kolmella eri tasolla: geeneiss\u00e4, lajeissa ja elinymp\u00e4rist\u00f6iss\u00e4. Geneettinen monimuotoisuus tarkoittaa perint\u00f6aineksen vaihtelua eli\u00f6iden muodostaman ryhm\u00e4n keskuudessa. Usein ollaan kiinnostuneita esimerkiksi populaatioiden tai lajien geneettisest\u00e4 monimuotoisuudesta.<\/p>\n Lajien monimuotoisuutta mitataan valitulla alueella tai ekosysteemiss\u00e4 esiintyvien lajien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4. Ekosysteemien monimuotoisuus on laajan mittakaavan ilmi\u00f6. Sill\u00e4 tarkoitetaan eri elinymp\u00e4rist\u00f6- tai luontotyyppien kuten lehtometsien, keidassoiden tai humusj\u00e4rvien monimuotoisuutta erityisell\u00e4 alueella. Voidaan olla kiinnostuneita esimerkiksi Suomen elinymp\u00e4rist\u00f6tyyppien monimuotoisuudesta.<\/p>\n Biodiversiteetin kolme tasoa liittyv\u00e4t kiinte\u00e4sti toisiinsa. Luontokato tarkoittaa luonnon monimuotoisuuden heikentymist\u00e4 kaikilla tasoilla. Usein kiinnitet\u00e4\u00e4n erityist\u00e4 huomiota lajien ja elinymp\u00e4rist\u00f6jen monimuotoisuuden heikentymiseen.<\/p>\n Luontohaittojen ja niit\u00e4 lievent\u00e4vien toimien mittaaminen kehittyy ja yhdenmukaistuu, mutta on vasta lapsenkengiss\u00e4 verrattuna hiilijalanj\u00e4ljen laskemiseen, joka sekin tarkentuu. Ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja kertoakseen, ett\u00e4 muutaman vuoden kuluttua korkeakouluissakin arvioidaan organisaation hiilijalanj\u00e4ljen lis\u00e4ksi luontohaittoja<\/a>.<\/p>\n Luontohaittojen suhteen t\u00e4rke\u00e4ss\u00e4 roolissa ovat organisaation tekem\u00e4t hankinnat. Siksi kriittinen katse k\u00e4\u00e4ntyy niihin. Ostamalla ja kuluttamalla v\u00e4hemm\u00e4n sek\u00e4 hankkimalla mahdollisimman kest\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla tuotettuja tavaroita ja palveluja voidaan luontohaittoja ehk\u00e4ist\u00e4 ja v\u00e4hent\u00e4\u00e4.<\/p>\n