{"id":50,"date":"2018-02-07T08:38:03","date_gmt":"2018-02-07T06:38:03","guid":{"rendered":"https:\/\/midgard.uwasa.fi\/fi\/midcom-permalink-1e80bd172ee0ce40bd111e8bfe959a5a87411321132"},"modified":"2019-12-18T21:54:05","modified_gmt":"2019-12-18T19:54:05","slug":"paradoksien-ratkaisemisesta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/2018\/02\/07\/paradoksien-ratkaisemisesta\/","title":{"rendered":"Paradoksien ratkaisemisesta"},"content":{"rendered":"
Jotkut toistelevat kuin mantraa, ett\u00e4 paradokseja ei voi ratkaista.<\/div>\n

Kauppatieteilij\u00f6it\u00e4 ja hallintotieteilij\u00f6it\u00e4 kiinnostaa paljon johtamisen ja muutoksen paradoksit. N\u00e4it\u00e4 paradokseja kuvataan j\u00e4nnitteisin\u00e4 pidetyill\u00e4 k\u00e4sitepareilla, kuten vahva johtajuus ja kuunteleva johtajuus, vallan jakaminen ja keskitt\u00e4minen sek\u00e4 asiakasl\u00e4ht\u00f6isyys ja teknologiakeskeisyys. Usein v\u00e4itet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 t\u00e4llaiset johtamiseen ja organisaatioihin liittyv\u00e4t j\u00e4nnitteet ovat ratkaisemattomia ja ett\u00e4 niiden kanssa on vain opittava el\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

V\u00e4ite paradoksien ratkaisemattomuudesta on kuitenkin vahvasti liioiteltu tai v\u00e4hint\u00e4\u00e4n ep\u00e4selv\u00e4 ja huonosti perusteltu. Paremman kuvan saamiseksi on syyt\u00e4 tutustua erilaisiin paradokseihin ja niiden logiikkaan.<\/p>\n

Paradoksin monet kasvot<\/h4>\n

Paradoksi-sana on monimerkityksinen. Sill\u00e4 tarkoitetaan ensinn\u00e4kin n\u00e4enn\u00e4isesti j\u00e4rjen vastaista mutta paikkansapit\u00e4v\u00e4\u00e4 v\u00e4itett\u00e4. Sellaisesta esimerkki on – mene ja tied\u00e4 – Tommy Hellstenin kirjan otsikko ”Saat sen mist\u00e4 luovut”. Paradoksiksi voidaan my\u00f6s sanoa yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n asian leikkis\u00e4ss\u00e4 s\u00e4vyss\u00e4 paljastavaa toteamusta, kuten Matti Nyk\u00e4sen ”tekem\u00e4t\u00f6nt\u00e4 ei saa tekem\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi”. Lis\u00e4ksi paradoksilla voidaan viitata asioihin, jotka hylkiv\u00e4t toisiaan kuin samanapaiset magneetit tai jotka hiert\u00e4v\u00e4t toisiaan kuin liian pienet keng\u00e4t jalkaa.<\/p>\n

T\u00e4h\u00e4n liittyv\u00e4t erilaiset muutoksen paradoksit. Organisaatiotutkimuksessa niill\u00e4 tarkoitetaan uudistusten yll\u00e4tt\u00e4vi\u00e4 eli odotusten ja tarkoituksen vastaisia tuloksia. Niit\u00e4 syntyy esimerkiksi nollasummapeleiss\u00e4, joissa lis\u00e4ys yht\u00e4\u00e4ll\u00e4 vaatii vastaavaa v\u00e4hennyst\u00e4 toisaalla. Uudistukset voivat ep\u00e4onnistua my\u00f6s, jos ne sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t itsens\u00e4 kumoavia tai eri suuntiin vet\u00e4vi\u00e4 elementtej\u00e4, kuten samanaikaista keskitt\u00e4mist\u00e4 ja hajauttamista. Uudistuksessa voi siis piill\u00e4 oman tuhonsa siemen. Siksi my\u00f6s sanotaan, ett\u00e4 vallankumous sy\u00f6 lapsensa.<\/p>\n

Yksiselitteisesti m\u00e4\u00e4riteltyn\u00e4 paradoksi tarkoittaa loogiseen ristiriitaan johtavaa v\u00e4itett\u00e4. On loogisesti mahdotonta, ett\u00e4 samaan aikaan sataa ja ei sada. Se rikkoisi ristiriidan lakia, jonka mukaan mik\u00e4\u00e4n ei ole samalla kertaa tosi ja ep\u00e4tosi. Juuri t\u00e4llaiseen ristiriitaan p\u00e4\u00e4dyt\u00e4\u00e4n esimerkiksi parturin paradoksissa: Kyl\u00e4n parturi parturoi kaikki miehet, jotka eiv\u00e4t parturoi itse\u00e4\u00e4n. Parturoiko parturi itsens\u00e4? – Jos parturoi, h\u00e4n ei parturoi itse\u00e4\u00e4n. Jos taas ei parturoi, h\u00e4n parturoi itsens\u00e4.<\/p>\n

Seuraavassa on esimerkki v\u00e4lj\u00e4st\u00e4 paradoksi-sanan k\u00e4yt\u00f6st\u00e4: Olettakaamme, ett\u00e4 teknologiayritys Hilavitkutin alkaa harjoittaa palveluliiketoimintaa ja kohtaa siin\u00e4 vakavia ongelmia – mit\u00e4 ikin\u00e4 ne ovatkaan. Tutkija Pertti kiirehtii selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n n\u00e4it\u00e4 ongelmia paradoksilla, joka syntyy teknologiakeskeisen tuoteidentiteetin ja asiakaskeskeisen palveluidentiteetin ristiriidasta. Pertti t\u00e4hdent\u00e4\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4t\u00e4 paradoksia ei varsinaisesti voi ratkaista, vaan sen kanssa on vain kyett\u00e4v\u00e4 toimimaan. Kuulostaa sanalla sanoen h\u00e4m\u00e4r\u00e4lt\u00e4!<\/p>\n

Objektikieli ja metakieli<\/h4>\n

Alfred Tarski ja Bertrand Russell eiv\u00e4t pit\u00e4neet paradokseja ratkeamattomina, vaan s\u00e4\u00e4nn\u00f6tt\u00f6myyksin\u00e4 – siis jonain joka rikkoo s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4. Tarski alkoi selvitt\u00e4\u00e4, onko mahdollista t\u00e4sment\u00e4\u00e4 ristiriidaton totuuden k\u00e4site, joka riitt\u00e4isi t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n sille tieteess\u00e4 ja filosofiassa asetetut teht\u00e4v\u00e4t. Tarski havaitsi ensinn\u00e4kin, ett\u00e4 mik\u00e4li pidet\u00e4\u00e4n kiinni perinteisist\u00e4 logiikan laeista, esimerkiksi Epimenideen paradoksin – ”Kaikki, mit\u00e4 sanon, on valetta” – v\u00e4ltt\u00e4miseksi on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 erotettava toisistaan objektikieli, jonka lauseiden totuudesta puhutaan, ja metakieli, jossa t\u00e4m\u00e4 tarkastelu tapahtuu.<\/p>\n

Kun siis puhumme tietyn lauseen totuudesta tai sanomme siit\u00e4 jotain muuta, emme voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 lausetta itse\u00e4\u00e4n, vaan meid\u00e4n tulee nimet\u00e4 tuo lause. Yleens\u00e4kin on niin, ett\u00e4 kun puhumme jostain kohteesta (vaikkapa lumesta), k\u00e4yt\u00e4mme tuon kohteen nime\u00e4 (”lumi”) emmek\u00e4 kohdetta itse\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Yksi tapa nimet\u00e4 lause on laittaa lainausmerkit sen ymp\u00e4rille. Siten voimme sanoa, ett\u00e4 ”’Lumi on valkoista’ on tosi, jos ja vain jos lumi on valkoista”. T\u00e4ss\u00e4 esimerkikss\u00e4 lauseen ensimm\u00e4inen esiintym\u00e4 on lauseen objektikielinen nimi ja toinen esiintym\u00e4 on lause itse mutta t\u00e4ll\u00e4 kertaa metakieless\u00e4.<\/p>\n

Tarskin mukaan meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 hyv\u00e4ksy\u00e4, ett\u00e4 objektikieli ei voi puhua omasta totuudestaan. Jos t\u00e4t\u00e4 s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4 noudatetaan, totuutta koskevia paradokseja ei synny. N\u00e4in ymm\u00e4rretty totuuden k\u00e4site on kielisidonnainen. V\u00e4ite voi olla tosi vain siin\u00e4 kieless\u00e4 ja sill\u00e4 tasolla, johon se kuuluu.<\/p>\n

Tarskin mukaan kielellinen ilmaisu ei saa siis semanttisesti eli totuudesta puhuttaessa viitata itseens\u00e4. Itsereferenssi on kielletty. N\u00e4in ollen Epimenideen paradoksi ”Kaikki, mit\u00e4 sanon, on valetta” voidaan tulkita vain niin, ett\u00e4 kyseinen lause viittaa muihin lauseisiin kuin itseens\u00e4.<\/p>\n

Jos Epimenideen paradoksia ei tulkita t\u00e4ll\u00e4 tavalla, rikotaan Tarskin s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4 ”kielellinen ilmaisu ei saisi viitata itseens\u00e4”. T\u00e4m\u00e4 kielto edellytt\u00e4\u00e4 juuri eron tekemist\u00e4 objektikielen (”kielen josta puhutaan”) ja metakielen (”kielen jolla puhutaan”) v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n

Joukkojen hierarkia<\/h4>\n

Bertrand Russell pohti joukko-opin perusteita. Joukko-opin perusajatuksena on, ett\u00e4 jokaista ominaisuutta kohden on olemassa joukko, esimerkiksi keltaisten kohteiden joukko. Joukot voivat kuulua my\u00f6s toisiin joukkoihin. Esimerkiksi isien joukko ja \u00e4itien joukko kuuluvat molemmat sukulaisuussuhteiden joukkoon. Lis\u00e4ksi jotkin joukot kuuluvat itseens\u00e4. Esimerkiksi kaikkien abstraktien ideoiden joukko itsekin on abstrakti idea. Sen sijaan kaikkien rakkauslaulujen joukko ei ilmeisestik\u00e4\u00e4n itse ole rakkauslaulu. Ongelmana on kaikkien niiden joukkojen joukko, jotka eiv\u00e4t kuulu itseens\u00e4. T\u00e4m\u00e4 ongelma tunnetaan Russellin paradoksina. Syntyy ristiriita, sill\u00e4 tuon joukon on kuuluttava itseens\u00e4 siin\u00e4 ja vain siin\u00e4 tapauksessa, ettei se kuulu itseens\u00e4.<\/p>\n

Russellin ratkaisu oli muodostaa joukoista hierarkia. Jokainen alatason joukko kuuluu ylemm\u00e4n tason joukkoon. T\u00e4st\u00e4 seuraa, ett\u00e4 kaikkien joukkojen joukkoa ei ole olemassa, koska se ei m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4llisesti voi kuulua en\u00e4\u00e4 ylemm\u00e4n tason joukkoon.<\/p>\n

Tarskin ja Russellin opetus<\/h4>\n

Tarskin ja Russellin ratkaisut ovat sisaria kesken\u00e4\u00e4n. Ne perustuvat erilaisten kielellisten ja joukko-opillisten tasojen erottamiseen. Heid\u00e4n k\u00e4sittelem\u00e4ns\u00e4 semanttiset ja loogiset paradoksit ovat kuitenkin hyvin erilaisia kuin esimerkiksi se, jossa tuoteidentiteetti kohtaa palveluidentiteetin. Silti Tarski ja Russell voivat opettaa meille ainakin seuraavaa:<\/p>\n

Kysy, h\u00e4vi\u00e4isik\u00f6 paradoksi, jos sen aiheena olevien ilmi\u00f6iden kuulumista eri ”tasoille” selvitett\u00e4isiin tarkemmin. Miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin esimerkiksi Hilavitkuttimen tuoteidentiteettiin liittyy eri s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4, tavoitteita ja keinoja kuin sen palveluidentiteettiin? Mill\u00e4 ehdoilla n\u00e4m\u00e4 eri s\u00e4\u00e4nn\u00f6t, tavoitteet ja keinot voisi sovittaa yhteen? Ent\u00e4 miten Hilavitkuttimen tuotepalettia tulisi kehitt\u00e4\u00e4 palveluliiketoiminnan n\u00e4k\u00f6kulmasta. T\u00e4llainen kehitt\u00e4minen ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole helppoa, vaan voi olla vaikeaa monestakin syyst\u00e4, mutta ei siin\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ihme paradoksia tarvitse olettaa. Toisaalta voidaan tarkastella Hilavitkuttimen tarjoamia palveluita sen tuotevalikoiman n\u00e4k\u00f6kulmasta. T\u00e4rke\u00e4\u00e4 on t\u00e4ss\u00e4kin erottaa tarkastelun kohde ja v\u00e4line eli objektitaso ja metataso.<\/p>\n

Tarskin ja Russellin opetus on siis t\u00e4m\u00e4: paradokseja voidaan ratkaista tunnistamalla ja analysoimalla niit\u00e4 synnytt\u00e4vi\u00e4 ajatusvirheit\u00e4. Voidaan aiheellisesti kysy\u00e4, sanotaanko ongelmaa paradoksiksi, kun ei muutakaan keksit\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Jotkut toistelevat kuin mantraa, ett\u00e4 paradokseja ei voi ratkaista. Kauppatieteilij\u00f6it\u00e4 ja hallintotieteilij\u00f6it\u00e4 kiinnostaa paljon johtamisen ja muutoksen paradoksit. N\u00e4it\u00e4 paradokseja kuvataan j\u00e4nnitteisin\u00e4 pidetyill\u00e4 k\u00e4sitepareilla, kuten vahva johtajuus ja kuunteleva johtajuus, vallan jakaminen ja keskitt\u00e4minen sek\u00e4 asiakasl\u00e4ht\u00f6isyys ja teknologiakeskeisyys. Usein v\u00e4itet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 t\u00e4llaiset johtamiseen ja organisaatioihin liittyv\u00e4t j\u00e4nnitteet ovat ratkaisemattomia ja ett\u00e4 niiden kanssa on vain […]<\/p>\n","protected":false},"author":46,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"class_list":["post-50","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-blog"],"acf":[],"post_meta":" Tommi Lehtonen<\/a><\/span><\/span>blog<\/a><\/span>","post_thumbnail":"<\/a>","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/50"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/users\/46"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=50"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/50\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":306,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/50\/revisions\/306"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=50"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=50"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=50"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}