Keskityn n\u00e4ist\u00e4 kahteen viimeksi mainittuun. Ne ovat j\u00e4\u00e4neet viimeaikaisessa keskustelussa taka-alalle eiv\u00e4tk\u00e4 ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 yht\u00e4 tunnettuja kuin tutkimusetiikka ja tutkimustulosten k\u00e4yt\u00f6n etiikka.<\/p>\n
Tiedon etiikka<\/h4>\n
Englantilainen William Clifford (1845\u20131879) esitti tiedon etiikkaa koskevan teesin, jonka mukaan kenenk\u00e4\u00e4n ei pid\u00e4 milloinkaan uskoa mit\u00e4\u00e4n ilman riitt\u00e4vi\u00e4 todisteita (\u201dIt is wrong always, everywhere, and for anyone, to believe anything upon insufficient evidence\u201d<\/em>).<\/p>\n Moni olisi t\u00e4lt\u00e4 istumalta valmis allekirjoittamaan Cliffordin teesin. Hetken harkittuaan joku saattaa kuitenkin huomauttaa, ett\u00e4 kriteerit todisteiden riitt\u00e4vyydelle vaihtelevat tilanteesta ja asiayhteydest\u00e4 toiseen. Todistustaakka on tieteess\u00e4 ja arkiel\u00e4m\u00e4ss\u00e4 erilainen, tieteess\u00e4 usein raskaampi kuin arkiel\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n Otetaan esimerkki tieteen ulkopuolelta: Milt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4isi Cliffordin teesin valossa, jos omainen lohduttaa kuolemansairasta ja sanoo, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 viel\u00e4 nousee jalkeille? Ent\u00e4 jos naapuri kertoo n\u00e4hneens\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4 karhun \u2013 uskonko h\u00e4nt\u00e4? Erityisiss\u00e4 tilanteissa voi olla luottamuksen perusteella tai inhimillisist\u00e4 syist\u00e4 johtuen taipumus uskoa jotain toisin kuin toisissa tilanteissa.<\/p>\n Cliffordin teesin ytimess\u00e4 ovat uskon ja tiedon perusteet sek\u00e4 niiden riitt\u00e4vyys. Ratkaisevaa on perusteiden laatu, ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 suuri m\u00e4\u00e4r\u00e4. L\u00e4ht\u00f6kohtana on, ett\u00e4 ihminen on fiksu ja j\u00e4rkev\u00e4 eik\u00e4 siis automaattisesti herkk\u00e4uskoinen.<\/p>\n Teesi ilmaisee ihmisen velvollisuuden ensinn\u00e4kin itse\u00e4\u00e4n kohtaan: ei pid\u00e4 milloinkaan uskoa mit\u00e4\u00e4n ilman riitt\u00e4vi\u00e4 todisteita! Tiedon perusteet ovat my\u00f6s yhteis\u00f6n kannalta t\u00e4rkeit\u00e4 \u2013 ajatellaan vaikkapa suunnittelua ja p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekoa tai suhdetta toisiin ihmisiin.<\/p>\n Vaikka tiedon perusteille voidaan esitt\u00e4\u00e4 yleisi\u00e4kin kriteerej\u00e4 kuten empiirisyys, toistettavuus ja yksiselitteisyys, perusteiden riitt\u00e4vyys n\u00e4ytt\u00e4isi olevan tapauskohtaista. Voisi kuvitella, ett\u00e4 t\u00e4rkeiss\u00e4 asioissa ja p\u00e4\u00e4t\u00f6ksiss\u00e4 edellyt\u00e4mme vahvempia perusteita kuin v\u00e4hemm\u00e4n t\u00e4rkeiss\u00e4 asioissa.<\/p>\n William James (1842\u20131910) arvosteli Cliffordin teesi\u00e4, koska se johtaa virheelliseen tiedonhankinnan strategiaan: henkil\u00f6 pyrkii minimoimaan uskomustensa m\u00e4\u00e4r\u00e4n eik\u00e4 ota erehtymisen riski\u00e4.<\/p>\n Lis\u00e4ksi on olemassa uskomuksia, jotka ovat meille pakottavia, mutta joita emme kykene ratkaisemaan puhtaasti j\u00e4rkiper\u00e4isin perustein. T\u00e4llainen voi olla esimerkiksi usko, ett\u00e4 ihminen voi muuttua ja ett\u00e4 kukaan ihminen ei ole t\u00e4ysin paha.<\/p>\n Huomaa, ett\u00e4 esimerkiss\u00e4ni on normatiivinen s\u00e4vy: se, miten suhtaudumme toisiin ihmisiin, ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kuvattavissa oleva tosiasia, vaan siihen liittyy paljon arvoja ja ihanteita. Moniin uskomuksiin \u2013 erityisesti sellaisiin, mist\u00e4 ei ole varmaa tietoa \u2013 vaikuttaa henkil\u00f6n tahto.<\/p>\n T\u00e4h\u00e4n liittyy kysymys, voiko Cliffordin teesi\u00e4 soveltaa itseens\u00e4. Onko siis riitt\u00e4vi\u00e4 perusteita omaksua teesi vai k\u00e4yk\u00f6 sille samoin kuin Wienin piirin verifikaatioteesille (\u201dlause on mielek\u00e4s vain, jos se voidaan todentaa suhteessa havaintoihin\u201d) \u2013 osoittautuukin, ett\u00e4 se ei itse t\u00e4yt\u00e4 esitt\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 vaatimusta?<\/p>\n Voisi olla houkuttelevaa ajatella, ett\u00e4 Cliffordin teesi\u00e4 ei pid\u00e4 soveltaa itseens\u00e4, vaan se esitt\u00e4\u00e4 normin, joka koskee kaikkia muita uskomuksia. N\u00e4in ajateltaessa ei kuitenkaan ole viel\u00e4 vastattu siihen, mill\u00e4 ehdoilla Cliffordin esitt\u00e4m\u00e4 normi on hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4.<\/p>\n Niin tai n\u00e4in, Clifford on todisteluvaatimuksineen hyv\u00e4ss\u00e4 seurassa. Sit\u00e4 osoittaa seuraava.<\/p>\n Platon esitt\u00e4\u00e4 Theaitetos-dialogissaan kuuluisan m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4n: \u201dTieto on samaa kuin oikea k\u00e4sitys yhdess\u00e4 selityksen kanssa\u201d (201c\u2013d). M\u00e4\u00e4ritelm\u00e4 tunnetaan paremmin muodossa \u201dtieto on perusteltu tosi uskomus\u201d. Tieto (kreik. episteme<\/em>) eroaa siten erheest\u00e4 totuusvaatimuksen nojalla. Tieto eroaa my\u00f6s pelk\u00e4st\u00e4 luulosta ja mielipiteest\u00e4 (kreik. doxa<\/em>, lat. opinio<\/em>) perustelua (oikeutusta, selityst\u00e4) koskevan ehdon nojalla. Perusteluvaatimus on siis keskeinen osa klassista tiedon m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4\u00e4. Kaikki perustelut eiv\u00e4t kuitenkaan ole empiirisi\u00e4 ja suhteessa havaintoihin, vaan perustelut voivat olla my\u00f6s k\u00e4sitteellisi\u00e4 ja normatiivisia.<\/p>\n Asialla on my\u00f6s muita puolia \u2013 kuten rohkeus. Rohkeutta on arvostettu maailman sivu. Rohkeus on klassinen luonteen hyve viisauden, itsehillinn\u00e4n ja oikeudenmukaisuuden rinnalla. Antiikissa rohkeutta pidettiin erityisesti sotilaan hyveen\u00e4. Rohkeudella on kuitenkin k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 my\u00f6s tieteess\u00e4.<\/p>\n William James korosti tiedonhankinnassa erehtymisen riskin ottamista. Karl Popper (1902\u20131994) puolestaan korosti rohkeuden merkityst\u00e4 hypoteesien esitt\u00e4misess\u00e4. Rohkea riskinotto vaikuttaisi olevan ristiriidassa Cliffordin teesin kanssa.<\/p>\n Popper esitti kirjassaan Arvauksia ja kumoamisia<\/em> (1963), ett\u00e4 tieteelliset teoriat ovat usein pelkki\u00e4 arvauksia. Teorian muodostukseen tulee kuitenkin rohkaista, vaikka uusi teoria poikkeaisi huomattavasti vallitsevasta k\u00e4sityksest\u00e4. Tiede edistyy arvausten ja kumoamisten kautta.<\/p>\n Kaikki pit\u00e4\u00e4 kuitenkin alistaa kritiikille ja kokeille, sill\u00e4 tiedon kasvu on olennaisesti erehdyksen eliminoimista.<\/p>\n Popperin mukaan tieteess\u00e4 tulee pyrki\u00e4 keksim\u00e4\u00e4n \u201drohkeita arvauksia\u201d (bold conjectures<\/em>), joita yritet\u00e4\u00e4n \u201dankarien empiiristen testien\u201d avulla kumota (severe refutations<\/em>). Opimme maailmasta vain yritysten ja erehdysten kautta. Rohkeilla arvauksilla on siksi suuri informaatioarvo.<\/p>\n Popperin n\u00e4kemyksen ongelmana on pidetty sit\u00e4, ett\u00e4 rohkeiden arvausten kumoamisella on vastaavasti v\u00e4h\u00e4inen informaatioarvo. Ilkka Niiniluoto pit\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 vakavana perusteena Popperin falsifikationismia vastaan (Niiniluoto, Critical Scientific Realism<\/em>, 1999, s. 168, n. 11).<\/p>\n Otetaan esimerkiksi hypoteesi, ett\u00e4 Kuu on juustoa. (Pahoittelen, ett\u00e4 esimerkkini on teenn\u00e4inen.) Jos t\u00e4m\u00e4 \u201drohkea arvaus\u201d kumoutuu, saadaan tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Kuu ei ole juustoa. Tuon tiedon informaatioarvo on nolla.<\/p>\n Toisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta tieteen etiikkaa tarkasteli amerikkalainen sosiologi Robert Merton (1910\u20132003). H\u00e4n puolusti voimakkaasti tieteen autonomiaa ja tieteen asemaa demokraattisissa yhteiskunnissa (Robert Merton, Social Theory and Social Structure: Toward the Codification of Theory and Research<\/em>, Glencoe, IL: The Free Press, 1949).<\/p>\n Mertonin mukaan tieteen eetos eli arvot ja asennoituminen voidaan tiivist\u00e4\u00e4 seuraaviin periaatteisiin:<\/p>\n 1. Universalismi<\/strong><\/p>\n Tieteellisten v\u00e4itteiden arvioinnin tulee perustua yleisp\u00e4teviin, tutkijan henkil\u00f6kohtaisista ominaisuuksista riippumattomiin kriteereihin. Tutkijan persoonan tai yliopiston sijainnin ei pit\u00e4isi vaikuttaa v\u00e4itteiden hyv\u00e4ksymiseen.<\/p>\n 2. \u201dKommunismi\u201d (tiedon yhteisomistus)<\/strong><\/p>\n Tieteen tulokset ovat yhteist\u00e4 julkista omaisuutta ja ne voidaan tiedottaa kaikille. Tulosten tulisi olla kaikkien k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 ilman salailua.<\/p>\n Voidaan siksi sanoa, ett\u00e4 jo Merton edusti avoimen tieteen ihannetta. Tieteen avoimuuden n\u00e4kyvi\u00e4 ilmentymi\u00e4 ovat tiedekirjastot.<\/p>\n 3. Pyyteett\u00f6myys<\/strong><\/p>\n T\u00e4ss\u00e4 pyyteett\u00f6myydell\u00e4 tarkoitetaan aitoa tiedonhalusta nousevaa kiinnostusta tieteeseen. Oman edun tavoittelun tai oman arvovallan p\u00f6nkitt\u00e4misen ei sen sijaan pit\u00e4isi kuulua tieteeseen. Tiedeyhteis\u00f6 yhdess\u00e4 valvoo tieteen harjoitusta.<\/p>\n Tosiasiassa kuitenkin kaikilla ihmisill\u00e4 \u2013 my\u00f6s tutkijoilla \u2013 on monenlaisia pyyteit\u00e4 alkaen hengiss\u00e4 pysymisest\u00e4 ja hyv\u00e4ksynn\u00e4n saamisesta. Mertonin k\u00e4sitys on siten idealistinen.<\/p>\n 4. J\u00e4rjestelm\u00e4llinen ep\u00e4ily<\/strong><\/p>\n Mertonin mukaan j\u00e4rjestelm\u00e4llinen ep\u00e4ily johtaa v\u00e4hitellen siihen, ett\u00e4 faktat saadaan esiin. Johtop\u00e4\u00e4t\u00f6sten tekoa ja lopullisia p\u00e4\u00e4telmi\u00e4 pit\u00e4\u00e4 siirt\u00e4\u00e4, kunnes empiirinen n\u00e4ytt\u00f6 on riitt\u00e4v\u00e4. Huomaa j\u00e4lleen, ett\u00e4 Cliffordin teesin mukaan kenenk\u00e4\u00e4n ei pid\u00e4 milloinkaan uskoa mit\u00e4\u00e4n ilman riitt\u00e4vi\u00e4 todisteita.<\/p>\n Mertonin k\u00e4sityksen kanssa k\u00e4tt\u00e4 ly\u00f6 J\u00fcrgen Habermasin (s. 1929) \u201dkommunikatiivisen toiminnan teoria\u201d. Sen mukaan totuus on raja-arvo, jota voidaan ihanteellisissa olosuhteissa l\u00e4hesty\u00e4, muttei ehk\u00e4 koskaan saavuttaa t\u00e4ydellisesti.<\/p>\n Ihanneolosuhteisiin kuuluu muun muassa se, ett\u00e4 keskustelijat ovat tasa-arvoisia, asiantuntevia ja keskustelukykyisi\u00e4. Lis\u00e4ksi keskustelua tulee k\u00e4yd\u00e4 ilman v\u00e4\u00e4rist\u00e4vi\u00e4 ideologioita ja harhak\u00e4sityksi\u00e4.<\/p>\n Ihanneolosuhteissa keskustelulle on my\u00f6s rajattomasti aikaa ja keskustelun ainoa auktoriteetti on rationaalisuuden vaatimukset. T\u00e4llaisessa keskustelussa paras argumentti lopulta voittaa.<\/p>\n T\u00e4m\u00e4 kuulostaa samansuuntaiselta kuin Mertonin k\u00e4sitys: j\u00e4rjestelm\u00e4llinen ep\u00e4ily johtaa v\u00e4hitellen siihen, ett\u00e4 faktat saadaan esiin.<\/p>\n L\u00e4hdimme liikkeelle Cliffordin teesist\u00e4, joka tiivist\u00e4\u00e4 tiedon kannalta perustavan eettisen periaatteen: Kenenk\u00e4\u00e4n ei pid\u00e4 milloinkaan uskoa mit\u00e4\u00e4n ilman riitt\u00e4vi\u00e4 todisteita. Havaitsimme, ett\u00e4 teesiin on vastattu kahdella p\u00e4\u00e4tavalla:<\/p>\n James ja Popper korostavat riskinottoa ja rohkeita arvauksia. Niiden avulla tiede edistyy. Merton ja Habermas puolestaan korostavat j\u00e4rjestelm\u00e4llist\u00e4 ep\u00e4ily\u00e4 ja totuuden v\u00e4hitt\u00e4ist\u00e4 l\u00e4hestymist\u00e4 tieteellisen tutkimuksen ja keskustelun avulla.<\/p>\n N\u00e4ihin vastauksiin tiivistyy kaksi eri n\u00e4kemyst\u00e4 tieteen edistymisest\u00e4. Ensimm\u00e4inen n\u00e4kee yrityksell\u00e4 ja erehdyksell\u00e4 keskeisen rooli. Toinen taas korostaa tieteellisen tutkimuksen yhteis\u00f6llisyytt\u00e4 ja j\u00e4rjestelm\u00e4llisyytt\u00e4. Kumpaankin p\u00e4tee, ett\u00e4 etiikka on tieteen harjoituksen ja tieteellisen tiedon perusta.<\/p>\n \u2026<\/p>\n Kirjoitus perustuu Vaasan tiedekirjasto Tritonian 20-vuotisjuhlassa 7.10.2021 pit\u00e4m\u00e4\u00e4ni esitykseen.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Etiikka on tieteen harjoituksen ja tieteellisen tiedon perusta.<\/p>\n","protected":false},"author":46,"featured_media":4802,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"class_list":["post-4771","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-blog"],"acf":[],"post_meta":"Riskinotto ja tahto uskoa<\/h4>\n
Tiedon m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4<\/h4>\n
![\"\"](\"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-content\/blogs.dir\/6\/files\/sites\/54\/2021\/10\/tiedon-ehdot-300x97.png\")
<\/p>\nTieteen edistyminen<\/h4>\n
Rohkeat arvaukset ja ankarat testit<\/h4>\n
Tieteen eetos<\/h4>\n
Totuus raja-arvona<\/h4>\n
Tiivistelm\u00e4: kaksi vastausta Cliffordin teesiin<\/h4>\n
\n