Yksi tieteentutkimuksen perusteht\u00e4vist\u00e4 on tunnistaa ja analysoida erilaisia tiedek\u00e4sityksi\u00e4. N\u00e4iden k\u00e4sitysten \u2013 \u201dtieteenteoreettisten mallien\u201d \u2013 tarkastelu auttaa valaisemaan my\u00f6s tiedepolitiikan suuntaa ja taustaoletuksia. Seuraavassa kertaan tieteenteoreettisia perusmalleja ja keskustelen niiden tiedepoliittisesta roolista. Lopuksi esit\u00e4n tiedepoliittisen suosituksen.<\/p>\n
Tiedepoliittinen ohjaus on konstruktivismiin kallellaan. Se n\u00e4kyy toiveissa ja odotuksissa, ett\u00e4 tiede auttaisi ratkaisemaan suuria k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n ongelmia kuten ilmastonmuutosta ja demokratian kriisi\u00e4. Konstruktivismi n\u00e4kyy erityisesti siin\u00e4, ett\u00e4 yliopistojen ja korkeakoulujen toivotaan luovan ja rakentavan ratkaisuja yhteisty\u00f6ss\u00e4 elinkeinoel\u00e4m\u00e4n kanssa. T\u00e4llaisessa mallissa totuuksia ei niink\u00e4\u00e4n l\u00f6ydet\u00e4 kuin luodaan yhdess\u00e4.<\/p>\n
My\u00f6s konstruktivismin \u201dkilpakumppania\u201d, tieteellist\u00e4 realismia kuvataan melko harvoin k\u00e4sitykseksi, ett\u00e4 totuuksia l\u00f6ydet\u00e4\u00e4n. Se kai kuulostaisi liian sattumanvaraiselta ja ep\u00e4suunnitelmalliselta. Samalla tulisi v\u00e4h\u00e4telty\u00e4 tieteellisen tutkimuksen j\u00e4rjestelm\u00e4llisyytt\u00e4.<\/p>\n
Vaikka sattumalla onkin oma roolinsa tieteess\u00e4, moni realisti korostaa mieluummin, ett\u00e4 tiede l\u00e4hestyy totuutta. L\u00e4hestyminen on t\u00e4ss\u00e4 metafora. Sen tarkoitus on tuoda esiin, ett\u00e4 tieteelliseen tutkimukseen liittyy my\u00f6s paljon likiarvoja ja ep\u00e4varmuutta (Blackburn, S., Truth: A Guide<\/em>, Oxford: Oxford University Press, 2005, s. 188).<\/p>\n Toinen tieteellisen realismin keskeinen k\u00e4sitys on, ett\u00e4 todellisuus on pohjimmaltaan ihmisen subjektiivisesta tajunnasta ja k\u00e4sitystavasta riippumaton. Voimme saada tietoa asioiden objektiivisista piirteist\u00e4. Emme kuitenkaan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 havaitse noita piirteit\u00e4 suoraan aistiemme avulla, vaan usein ep\u00e4suorasti ja erilaisten tutkimusv\u00e4lineiden ja -asetelmien kautta.<\/p>\n Kriittinen realisti t\u00e4sment\u00e4\u00e4, ett\u00e4 emme pysty havaitsemaan todellisuutta sellaisenaan. Silti tiede yritt\u00e4\u00e4 saavuttaa yh\u00e4 parempaa tietoa ja ymm\u00e4rryst\u00e4 todellisuudesta. Tiede pyrkii siis l\u00e4hestym\u00e4\u00e4n totuutta.<\/p>\n N\u00e4kemyksen kannattajat katsovat tieteellisten teorioiden arvioinnin koskevan sit\u00e4, ovatko ne tosia eli vastaavatko teoriat todellisuutta (Blackburn 2005, 176).<\/p>\n Tieteellisen realismin mukaan teoriat pyrkiv\u00e4t siis kuvamaan havainnoista ja teorioista riippumatonta todellisuutta. Kilpailevan n\u00e4kemyksen, empiirisen instrumentalismin mukaan teoriat ovat vain havaintojen j\u00e4sent\u00e4misen ja ennustamisen v\u00e4lineit\u00e4.<\/p>\n Tieteenteoreettinen instrumentalisti arvioi teorioita niiden hy\u00f6dyllisyyden ja k\u00e4ytt\u00f6kelpoisuuden perusteella. Instrumentalistia ei siis ensisijaisesti kiinnosta teorioiden totuus (Niiniluoto, I., Johdatus tieteenfilosofiaan: k\u00e4sitteen- ja teorianmuodostus<\/em>, Helsinki: Otava, 2002, s. 72-73).<\/p>\n Instrumentalisti l\u00e4htee siit\u00e4, ett\u00e4 havaittujen ilmi\u00f6iden taustalle ei ole tarpeen olettaa havaitsijasta riippumattoman todellisuuden olemassaoloa. Siten tieteelliset teoriat eiv\u00e4t viittaa mihink\u00e4\u00e4n meist\u00e4 ja k\u00e4sitteellist\u00e4mistavoistamme riippumattomaan, vaan ne vain j\u00e4sent\u00e4v\u00e4t ja systematisoivat havaintokokemusta (Niiniluoto 2002, 230).<\/p>\n Sosiaalinen konstruktivismi kyseenalaistaa tieteen objektiivisuuden kenties viel\u00e4 vahvemmin. Konstruktivismin mukaan tieteeseen vaikuttavat merkitt\u00e4v\u00e4sti tiedeyhteis\u00f6n arvot, ihanteet ja poliittiset tavoitteet \u2013 eiv\u00e4t siis vain tiedolliset tekij\u00e4t (Raatikainen, P., Ihmistieteet ja filosofia<\/em>, Helsinki: Gaudeamus, 2004, s. 60-64).<\/p>\n Radikaalin konstruktivismin mukaan tiede on tiedeyhteis\u00f6n hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4 ajattelua, joka ei ole kuitenkaan sen oikeampaa tai todenmukaisempaa kuin arkiajattelu. T\u00e4llainen relativismi nojaa oletukseen, ett\u00e4 meilt\u00e4 puuttuvat yleisp\u00e4tev\u00e4t vertailuperusteet eri ajattelutapojen j\u00e4rkevyyden ja p\u00e4tevyyden arvioimiseksi (Kiikeri, M. & Ylikoski, P., Tiede tutkimuskohteena: filosofinen johdatus tieteentutkimukseen<\/em>, Helsinki: Gaudeamus, 2004, s. 208-212). T\u00e4t\u00e4 oletusta voi puolestaan arvostella kysym\u00e4ll\u00e4, miksi se olisi jotenkin p\u00e4tev\u00e4mpi kuin muut k\u00e4sitykset, joita se kritisoi.<\/p>\n Konstruktivismia sanotaan teoriavetoiseksi l\u00e4hestymistavaksi. Tieteellist\u00e4 realismia taas luonnehditaan empiiriseksi ja havaintovetoiseksi. N\u00e4m\u00e4 luonnehdinnat yksinkertaistavat liikaa. Menem\u00e4tt\u00e4 yksityiskohtiin, my\u00f6s tieteellisell\u00e4 realismilla on omat teoreettiset taustaoletuksensa, joihin t\u00e4ss\u00e4 on jo viitattu. Yleisesti kuitenkin katsotaan \u2013 oikein tai v\u00e4\u00e4rin \u2013 ett\u00e4 teoreettinen viitekehys ohjaa vahvasti juuri konstruktivistista tutkimusta ja ongelmanratkaisua.<\/p>\n Poliitikot, ministeri\u00f6iden virkamiehet ja elinkeinoel\u00e4m\u00e4n edustajat antavat silloin t\u00e4ll\u00f6in k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n ohjeita yliopistoille ja korkeakouluille. Ohjeet koskevat esimerkiksi Suomen kilpailukyvyn ja tutkimuksen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden vahvistamista.<\/p>\n T\u00e4llaiset ohjeet ja tavoitteet ovat omista taloudellisista ja yhteiskunnallisista l\u00e4ht\u00f6kohdistaan ymm\u00e4rrett\u00e4vi\u00e4, jopa v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4. Niiden vanavedess\u00e4 liu\u2019utaan kuitenkin enemmin konstruktivismin kuin tieteellisen realismin suuntaan. Hyv\u00e4\u00e4 tarkoittavat ohjeet eiv\u00e4t siis v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole niin neutraaleja ja viattomia kuin niiden esitt\u00e4j\u00e4t haluaisivat uskoa.<\/p>\n Tieteellinen realismi sopii hyvin sellaisen tiedepolitiikan l\u00e4ht\u00f6kohdaksi, joka haluaa puolustaa tieteen vapautta ja tiedon itseisarvoa. Sellainen tiede- ja yliopistopolitiikka, joka n\u00e4kee tieteen ensisijaisesti taloudellisten ja muiden k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisten p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4rien v\u00e4likappaleena, heijastelee puolestaan konstruktivistista ajatustapaa.<\/p>\n Her\u00e4\u00e4 kysymys, edist\u00e4\u00e4k\u00f6 tieteen vapaus ihmiskunnan suurten ongelmien ratkaisemista jopa paremmin ja tehokkaammin kuin suoraan noiden ongelmien ratkaisemiseen t\u00e4ht\u00e4\u00e4v\u00e4 tiedek\u00e4sitys ja -politiikka. Olisiko syyt\u00e4 uskoa, ett\u00e4 vapaa tiede on yksi ihmiskunnan t\u00e4rkeimmist\u00e4 ja vaikuttavimmista keksinn\u00f6ist\u00e4?<\/p>\n T\u00e4h\u00e4n kietoutuu my\u00f6s kysymys keksimisen logiikasta ja se, miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin tieteellisi\u00e4 ja teknisi\u00e4 innovaatioita voidaan tuottaa suunnitelmallisesti ja j\u00e4rjestelm\u00e4llisesti. Filosofisella tarkkuudella voitaneen vastata: Jossain m\u00e4\u00e4rin, mutta ei tykk\u00e4n\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Edell\u00e4 esitetyn valossa n\u00e4ytt\u00e4isi siis olevan mahdollista puolustaa sek\u00e4 tieteellist\u00e4 realismia ett\u00e4 sosiaalista konstruktivismia tiedepoliittisen ohjauksen taustafilosofiana. Sik\u00e4li kuin tiedepoliittinen ohjaus on jo valmiiksi konstruktivismiin kallellaan, poliitikkojen, virkamiesten ja elinkeinoel\u00e4m\u00e4n edustajien on syyt\u00e4 tasapainon vuoksi ottaa vaarin my\u00f6s tieteellisest\u00e4 realismista ja tieteen vapaudesta.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Tiedepoliittinen ohjaus on konstruktivismiin kallellaan: totuuksia ei l\u00f6ydet\u00e4 vaan luodaan.<\/p>\n","protected":false},"author":46,"featured_media":4539,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"class_list":["post-4537","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-blog"],"acf":[],"post_meta":"Empiirinen instrumentalismi<\/h4>\n
Sosiaalinen konstruktivismi<\/strong><\/h4>\n
Tiedepoliittisen ohjauksen taustafilosofia<\/h4>\n
Tiedepoliittinen suositus<\/h4>\n