{"id":43,"date":"2018-05-09T10:16:54","date_gmt":"2018-05-09T07:16:54","guid":{"rendered":"https:\/\/midgard.uwasa.fi\/fi\/midcom-permalink-1e85358f3c4ca96535811e8b35d6f69a57be9e0e9e0"},"modified":"2019-12-18T21:51:50","modified_gmt":"2019-12-18T19:51:50","slug":"itsensa-jaljilla","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/2018\/05\/09\/itsensa-jaljilla\/","title":{"rendered":"Itsens\u00e4 j\u00e4ljill\u00e4"},"content":{"rendered":"
Kun katsot peiliin, sielt\u00e4 n\u00e4kyy suhteellisen samanlainen tyyppi kuin muutkin ihmiset.<\/div>\n

T\u00f6rm\u00e4\u00e4mme yleisen ja yksil\u00f6llisen erotteluun jatkuvasti. Se n\u00e4kyy esimerkiksi sellaisissa fraaseissa kuin ”ei yksi p\u00e4\u00e4sky kes\u00e4\u00e4 tee eik\u00e4 yksi pisara sadetta”. N\u00e4ill\u00e4 Suomen kansan latteuksilla erottelemme osat kokonaisuuksista ja yleistykset yksitt\u00e4istapauksista.<\/p>\n

Yleinen ja yksil\u00f6llinen on my\u00f6s filosofinen erottelu. Sit\u00e4 k\u00e4sittelee Platonin ideaoppi, maailman tunnetuin filosofinen teoria.<\/p>\n

Platon kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota itsest\u00e4\u00e4nselv\u00e4lt\u00e4 tuntuvaan asiaan: havaitsemme erilaisia yksil\u00f6it\u00e4 ja niiden ominaisuuksia. Sama ominaisuus voi kuitenkin kuulua yht\u00e4 aikaa monelle eri yksil\u00f6lle, kuten sama muoto eri ympyr\u00f6ille. Platonin mukaan toistuvat muodot, kuten kauneus, py\u00f6reys ja punaisuus, ovat perustavampia kuin yksil\u00f6t, joille ne kuuluvat.<\/p>\n

Kauneus on katoavaista, mutta sen idea pysyv\u00e4\u00e4. T\u00e4lle Platonin tunnistamalle k\u00e4sitteelliselle tasolle, miss\u00e4 ei koi eik\u00e4 ruoste tee tuhojaan, kuuluvat ajatusten abstraktit hahmot sek\u00e4 loogiset ja matemaattiset totuudet. N\u00e4in Platon erottaa aistein havaittavan ja pelk\u00e4ll\u00e4 ajattelulla saavutettavan. Ajattelun avulla p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n kiinni kaikkein yleisimp\u00e4\u00e4n ja pysyvimp\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Erottelu yleiseen ja yksil\u00f6lliseen on t\u00e4rke\u00e4 my\u00f6s Intian filosofiassa. Intialaisissa perinteiss\u00e4 tuota erottelua k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n erityisesti, kun tarkastellaan ihmisen itseytt\u00e4 ja minuutta. N\u00e4iss\u00e4 tarkasteluissa avainkysymys on: ”Kuka olen?”<\/p>\n

Ennen kuin jatkan tuosta kysymyksest\u00e4 kerron, miksi Intia vet\u00e4\u00e4 minua puoleensa. Syyt ovat akateemisia ja henkil\u00f6kohtaisia. Olen tutkinut intialaista filosofiaa, olen asunut Intiassa perheeni kanssa ja adoptoinut pojan sielt\u00e4; tytt\u00e4ren olen adoptoinut naapurimaasta Kiinasta. Intiasta kotoisin oleva amerikkalainen yst\u00e4v\u00e4ni sanoo pilke silm\u00e4kulmassa, ett\u00e4 olen h\u00e4nen veljens\u00e4 edellisest\u00e4 j\u00e4lleensyntym\u00e4st\u00e4.<\/p>\n

Kuka siis olen? Intialaisissa vastauksissa erotetaan ihmisyksil\u00f6 (jiva<\/em>) ja perimm\u00e4inen min\u00e4 (atman<\/em>). Ihmisyksil\u00f6t ovat psykofyysisi\u00e4 kokonaisuuksia. Sellaisina meill\u00e4 on oma mieli ja keho. Perimm\u00e4inen minuus on puolestaan meille yhteinen kuin platoniset ideat. Perimm\u00e4inen min\u00e4 edelt\u00e4\u00e4 yksil\u00f6n kokemuksia ja ymm\u00e4rryst\u00e4. Perimm\u00e4inen min\u00e4 on siten ihmisen tietoisuuden yleinen perusta ja ennakkoehto.<\/p>\n

Intialaisissa perinteiss\u00e4 ajatellaan my\u00f6s, ett\u00e4 perimm\u00e4inen min\u00e4 on ihmisyksil\u00f6n opas ja neuvonantaja. Sit\u00e4 ei kuitenkaan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tarvitsisi tulkita hengeksi tai sieluksi. Paremminkin kyseess\u00e4 on yksil\u00f6ill\u00e4 oleva yleinen kyky johtaa itse\u00e4\u00e4n. Sit\u00e4 kuvaa Bhagavad Gitan kertomus Krishnasta ja Arjunasta<\/a> (luku 2).<\/p>\n

Krishna, hindulaisen Vishnu-jumalan inkarnaatio toimii prinssi Arjunan vaununajajana ja neuvonantajana. Arjuna ei haluasi sotia sukulaisiin vastaan, mutta Krishna luotsaa h\u00e4net taisteluun. Onhan Arjuna sotilas ja sotiminen h\u00e4nen teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4. Mik\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4, Krishna kehottaa Arjunaa olemaan miettim\u00e4tt\u00e4 tekojensa seurauksia ja tekem\u00e4\u00e4n sen sijaan velvollisuutensa.<\/p>\n

Kertomus on perinteisesti ymm\u00e4rretty niin, ett\u00e4 perimm\u00e4inen min\u00e4 neuvoo yksil\u00f6lle, mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4n pit\u00e4isi tehd\u00e4. Perimm\u00e4isest\u00e4 min\u00e4st\u00e4 voi yritt\u00e4\u00e4 saada otteen kysym\u00e4ll\u00e4 itselt\u00e4\u00e4n, kuka olen. Kun jatkoksi kysyy: ”Kuka kysyy”, vastaus on: perimm\u00e4inen min\u00e4.<\/p>\n

Bhagavad Gitan mukaan perimm\u00e4inen min\u00e4 tarkoittaa siis yksil\u00f6ill\u00e4 olevaa yleist\u00e4 kyky\u00e4 neuvoa itse\u00e4\u00e4n ja arvioida omaa toimintaansa. T\u00e4m\u00e4 itsens\u00e4 johtamisen kyky on muodoltaan, mutta ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 sis\u00e4ll\u00f6lt\u00e4\u00e4n yleisp\u00e4tev\u00e4. Eri aikoina ja eri kulttuureissa perimm\u00e4isen min\u00e4n neuvot voivat olla erilaisia.<\/p>\n

Arvioivana ja neuvovana kykyn\u00e4 perimm\u00e4inen min\u00e4 on kuitenkin yleinen ja yht\u00e4l\u00e4inen. T\u00e4llainen kyky on jokaisella meist\u00e4. Sit\u00e4 paitsi usein se neuvoo meit\u00e4 samalla tavalla.<\/p>\n

T\u00e4st\u00e4 tulee mieleen se, mit\u00e4 Sigmund Freud kutsuu superegoksi eli ylimin\u00e4ksi. Ja voi miten tutulta kuulostaakaan omatunto, ranskaksi ja englanniksi conscience<\/em>, latinaksi conscientia<\/em> ja ruotsiksi samvete<\/em>! Omatunto on siis ihmisten yhteinen tunto, sanatarkasti k\u00e4\u00e4nnettyn\u00e4 ”yhdess\u00e4 tiet\u00e4minen”. Kuuletko sen \u00e4\u00e4nen?<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kun katsot peiliin, sielt\u00e4 n\u00e4kyy suhteellisen samanlainen tyyppi kuin muutkin ihmiset. T\u00f6rm\u00e4\u00e4mme yleisen ja yksil\u00f6llisen erotteluun jatkuvasti. Se n\u00e4kyy esimerkiksi sellaisissa fraaseissa kuin ”ei yksi p\u00e4\u00e4sky kes\u00e4\u00e4 tee eik\u00e4 yksi pisara sadetta”. N\u00e4ill\u00e4 Suomen kansan latteuksilla erottelemme osat kokonaisuuksista ja yleistykset yksitt\u00e4istapauksista. Yleinen ja yksil\u00f6llinen on my\u00f6s filosofinen erottelu. Sit\u00e4 k\u00e4sittelee Platonin ideaoppi, maailman tunnetuin […]<\/p>\n","protected":false},"author":46,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"class_list":["post-43","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-blog"],"acf":[],"post_meta":" Tommi Lehtonen<\/a><\/span><\/span>blog<\/a><\/span>","post_thumbnail":"<\/a>","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/43"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/users\/46"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=43"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/43\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":299,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/43\/revisions\/299"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=43"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=43"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=43"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}