Heideggerin mukaan on tapahduttava jotakin odottamatonta, jotta ihminen t\u00f6rm\u00e4isi maailmaan sen pelkk\u00e4n\u00e4 esill\u00e4olevuutena (Vorhandenheit<\/em>). Esimerkiksi vasta silloin, kun v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti k\u00e4sill\u00e4 oleva (Zuhanden<\/em>) k\u00e4ytt\u00f6esine osoittautuu rikkin\u00e4iseksi, se tulee esiin huomaamattomuudestaan ja her\u00e4tt\u00e4\u00e4 huomiota. Vasta rikkoutunut vasara osoittaa, mik\u00e4 vasara on.<\/p>\n Heidegger v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 arjessa ihminen unohtaa olemisen. Ihminen on, mutta ei ole olemassa eli eksistoi. H\u00e4n unohtaa olevansa olemassa ja ottaa asiat k\u00e4sill\u00e4 olevina, mutta ei ajattele niit\u00e4 esill\u00e4 olevina (Oleminen ja aika<\/em> \u00a7 68 a, b). T\u00e4llainen puhe tuo mieleen mindfulness-harjoitukset ja zenbuddhalaisuuden.<\/p>\n Jo ennen Heideggeria \u201dolemisen unohtuneisuudesta\u201d puhui Kierkegaard (1813\u20131855). T\u00e4m\u00e4 ylisti Sokratesta eksistoivaksi ajattelijaksi, joka ei unohtanut, mit\u00e4 eksistoiminen merkitsee (P\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4 ep\u00e4tieteellinen j\u00e4lkikirjoitus<\/em> II, ii, 2).<\/p>\n Olemassaolo on siis inhimillinen ongelma. Se on ihmisen kysymys, sill\u00e4 ainoastaan ihminen tiedostaa olevansa \u201dheitetty olemassaoloon\u201d. Ryhtyess\u00e4\u00e4n m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4\u00e4n omaa suhdettaan olemiseen ja pyrkiess\u00e4\u00e4n etsim\u00e4\u00e4n vastausta kysymykseen olemisen mielest\u00e4 ja merkityksest\u00e4, ihminen l\u00e4htee liikkeelle aina jostain n\u00e4k\u00f6kulmasta. Olemisen ymm\u00e4rt\u00e4minen riippuu siis aina siit\u00e4, mit\u00e4 jo ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n. T\u00e4t\u00e4 Heidegger korosti.<\/p>\n Miten sitten on selitett\u00e4viss\u00e4, ett\u00e4 oleminen on hukassa juuri ihmiselt\u00e4, joka saattaa olla ainut olento koko maailmankaikkeudessa, joka tiedostaa olevansa olemassa? T\u00e4m\u00e4 johtuu Heideggerin mielest\u00e4 ennen muuta siit\u00e4, ett\u00e4 ei ole tehty eroa olemisen eri merkitysten v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n V\u00e4itt\u00e4ess\u00e4\u00e4n \u201dolevansa olemassa\u201d Descartes ei tullut ajatelleeksi, mit\u00e4 h\u00e4n itse asiassa tarkoittaa olemassaololla. V\u00e4itt\u00e4ess\u00e4\u00e4n l\u00f6yt\u00e4neens\u00e4 \u201dpuhtaan transsendentaalisen min\u00e4n\u201d k\u00e4sitteest\u00e4 fenomenologisen tieteenharjoituksen edellytyksett\u00f6m\u00e4n ja puolueettoman l\u00e4ht\u00f6kohdan Edmund Husserl ei puolestaan problematisoinut, mit\u00e4 h\u00e4n tarkoittaa t\u00e4ll\u00e4 edellytyksett\u00f6m\u00e4ll\u00e4 tietoteoreettisella subjektilla ja sen olemassaololla.<\/p>\n Jotta p\u00e4\u00e4st\u00e4isiin eteenp\u00e4in, pit\u00e4\u00e4 Heideggerin mukaan erottaa seuraavat olemisen merkitykset:<\/p>\n Heideggerin mukaan maailma on ensisijaisesti esinemaailma ja ty\u00f6kalujen maailma. Ihminen k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4, mutta silloin maailma ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4ydy h\u00e4nelle mink\u00e4\u00e4nlaisena. Ihminen unohtaa my\u00f6s itsens\u00e4 esineeksi esineiden joukkoon.<\/p>\n Sattuvassa tilanteessa maailma voi kuitenkin paljastua ihmiselle esill\u00e4 olevana ja ihminen voi paljastua itselleen olemassa olevana. Rakastuminen ja l\u00e4heisen kuolema voivat olla sellaisia tapahtumia. Niiss\u00e4 olemassaoloa koskevan tietoisuuden intensiteetti kasvaa voimakkaasti.<\/p>\n Tietoisuus hanskojen kadottamisesta ei tuo niit\u00e4 takaisin, mutta tietoisuus omasta olemassaolosta tuo ihmisen takaisin. Sanotaan, ett\u00e4 puku tekee miehen. Heidegger lis\u00e4isi, ett\u00e4 tietoisuus olemassaolosta tekee ihmisen.<\/p>\n Olemme n\u00e4hneet Heideggerin tarkastelevan ihmist\u00e4 yksil\u00f6n\u00e4, mutta olisiko edell\u00e4 esitetyll\u00e4 annettavaa my\u00f6s organisaatioille ja muille yhteis\u00f6ille?<\/p>\n Ensinn\u00e4kin on todettava, ett\u00e4 vain ihmisyksil\u00f6t voivat olla olemassa Heideggerin tarkoittamassa eksistoinnin merkityksess\u00e4 eli tietoisina omasta olemassaolostaan. Organisaatiot ja muut kollektiivit voivat olla vain \u201dk\u00e4sill\u00e4\u201d tai \u201desill\u00e4\u201d.<\/p>\n Edellisess\u00e4 tapauksessa organisaatioiden toiminta on konemaista ja reflektoimatonta. Sit\u00e4 voisi heijastella henkil\u00f6st\u00f6n \u201dolen vain t\u00f6iss\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4\u201d -asenne. Se edustaisi my\u00f6s er\u00e4\u00e4nlaista organisaatiota koskevaa olemisen unohtuneisuutta.<\/p>\n \u201dEsill\u00e4 oleva\u201d organisaatio on puolestaan edennyt pidemm\u00e4lle. Siihen kuuluu oman toiminnan tietoista ja tarkoituksellista suunnittelua ja arviointia. T\u00e4m\u00e4 tapahtuu luonnollisestikin siten, ett\u00e4 ihmiset \u2013 johto ja henkil\u00f6st\u00f6 \u2013 suunnittelevat ja arvioivat.<\/p>\n Voisi ajatella, ett\u00e4 strategian, arvojen, mission ja vision hahmottaminen edustaa organisaation \u201desill\u00e4 olemista\u201d. \u201dEsill\u00e4 oleminen\u201d ei t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 viittaa mainontaan tai markkinointiin.<\/p>\n Blogikuvituksena olevan Kirchnerin Jousiampujat-maalauksen innoittamana voidaan n\u00e4hd\u00e4, ett\u00e4 joissakin teht\u00e4viss\u00e4 ja tilanteissa \u201dk\u00e4sill\u00e4 oleminen\u201d on kuitenkin parasta, mit\u00e4 voi olla. Jos jousiampuja alkaa kovasti mietti\u00e4 joustaan, jousi tulee esill\u00e4 olevaksi. Silloin t\u00e4ht\u00e4ys ja laukaisu eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 parane, vaan saattavat pikemmin huonontua. Rento ja rutinoitu, liikoja ajattelematon toiminta voi olla parasta \u2013 luonnollisestikin sill\u00e4 ehdolla, ett\u00e4 jousi on ehj\u00e4 ja ampujalle tuttu.<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-content\/blogs.dir\/6\/files\/sites\/54\/2021\/06\/heidegger-oleminen-ja-aika-300x259.png\")
Heideggerin mukaan t\u00e4ydellisimmin kadoksissa on sen olevan oleminen, joka tiedostaa ja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 olevansa olemassa. Ihminen on n\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti ainoa oleva, joka tiet\u00e4\u00e4 olevansa olemassa. Jos oleminen onkin ongelmatonta hiekanjyville ja muurahaisille, se ei ole sit\u00e4 ihmiselle.<\/p>\n\n
Soveltaminen organisaatioihin<\/h4>\n