{"id":35,"date":"2018-10-03T08:11:36","date_gmt":"2018-10-03T05:11:36","guid":{"rendered":"https:\/\/midgard.uwasa.fi\/fi\/midcom-permalink-1e8c6cacd9a4de2c6ca11e8bdbd7d52a20ea696a696"},"modified":"2019-12-18T21:51:04","modified_gmt":"2019-12-18T19:51:04","slug":"oma-etu","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/2018\/10\/03\/oma-etu\/","title":{"rendered":"Oma etu"},"content":{"rendered":"
Vaikka toisen napa on l\u00e4hell\u00e4, kannattaa pit\u00e4\u00e4 itsest\u00e4\u00e4nkin huolta: toinen voi tarvita juuri sinua.<\/div>\n

Tunnettuus on suhteellista. Monet suomalaiset tiet\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 Bengt Holmstr\u00f6m sai taloustieteen Nobel-palkinnon. Moni muistaa viel\u00e4 senkin, ett\u00e4 se tapahtui toissa vuonna. Jokunen tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Holmstr\u00f6m jakoi palkinnon Harvardin yliopiston professorin Oliver Hartin kanssa. Vain harva muistaa, ett\u00e4 palkinto tuli sopimusteorian kehitt\u00e4misest\u00e4. Viel\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n on niit\u00e4, jotka tiet\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 Holmstr\u00f6m on kehitt\u00e4nyt teorian yritysten kannustepalkkioista. Lakeudellakin on useimmilta j\u00e4\u00e4nyt huomaamatta, ett\u00e4 Holmstr\u00f6m on kauppatieteiden kunniatohtori Vaasan yliopistossa. Arvo my\u00f6nnettiin h\u00e4nelle 30 vuotta sitten yliopiston ensimm\u00e4isess\u00e4 promootiossa.<\/p>\n

Holmstr\u00f6m kiinnostui kannustepalkkioista proosallisesti paperiteollisuudessa. H\u00e4n toimi lyhyen aikaa yrityssuunnittelijana A. Ahlstr\u00f6mill\u00e4, mist\u00e4 l\u00e4hti Stanfordiin, jossa v\u00e4itteli taloustieteist\u00e4 vuonna 1978. Vuodesta 1994 l\u00e4htien h\u00e4n on toiminut professorina MIT:ssa<\/a>, Bostonin kupeessa.<\/p>\n

Holmstr\u00f6min leip\u00e4lajissa kannustej\u00e4rjestelmien tutkimuksessa oletetaan, ett\u00e4 ihmiset pyrkiv\u00e4t maksimoimaan oman etunsa. Siksi on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 pohtia, millaisilla kannustimilla erilaiset organisaatiot, kuten ABB tai Vaasan Keskussairaala, saavat johtajansa ja ty\u00f6ntekij\u00e4ns\u00e4 toimimaan toivotulla tavalla. Juuri sit\u00e4 Holmstr\u00f6m alkoi tutkia Yhdysvalloissa.<\/p>\n

Holmstr\u00f6m tarkasteli v\u00e4it\u00f6skirjassaan moraalikatoa, joka syntyy, kun ty\u00f6nantajan ja ty\u00f6ntekij\u00e4n edut eiv\u00e4t kohtaa. Ei ole olemassa ”n\u00e4kym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 k\u00e4tt\u00e4”, joka itsest\u00e4\u00e4n sovittaisi yhteen ty\u00f6nantajan ja ty\u00f6ntekij\u00e4n edut. Johtaja tai ty\u00f6ntekij\u00e4 saattaa haluta maksimipalkan minimim\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 ty\u00f6t\u00e4, kun taas ty\u00f6nantaja odottaa mahdollisimman suurta vastinetta panostukselleen.<\/p>\n

Ty\u00f6nantajalla on usein hyvin rajalliset mahdollisuudet valvoa ty\u00f6ntekij\u00f6idens\u00e4 toimintaa. Valvontaa yritet\u00e4\u00e4n tehd\u00e4 erilaisilla raportointi-, kellokortti- ja ty\u00f6ajanhallintaj\u00e4rjestelmill\u00e4. On kuitenkin vaikea arvioida, kuinka paljon esimerkiksi toimitusjohtaja on tekemisill\u00e4\u00e4n ja tekem\u00e4tt\u00e4 j\u00e4tt\u00e4misill\u00e4\u00e4n vaikuttanut yhti\u00f6n osakekurssiin. Tuoreet kansainv\u00e4liset arviot toimitusjohtajien osuudesta yhti\u00f6n suoritukseen vaihtelevat paljon, mutta ovat v\u00e4list\u00e4 h\u00e4kellytt\u00e4v\u00e4n alhaisia: jopa vain parin prosentin luokkaa (Eric J. Bolland & Carlos J. Lopes, Decision Making and Business Performance<\/em>, Elgar 2018, s. 55). Lis\u00e4ksi amerikkalaiset toimitusjohtajat tienaavat keskim\u00e4\u00e4rin kaksi tai kolme kertaa enemm\u00e4n kuin eurooppalaiset kollegansa, vaikka ”ei ole n\u00e4ytt\u00f6\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 amerikkalaiset toimitusjohtajat tuottavat yht\u00e4\u00e4n enemp\u00e4\u00e4 voittoa osakkeenomistajilleen” (Gary Wilson, ”How to rein in the imperial CEO”, The Wall Street Journal<\/em>, 9.7.2008).<\/p>\n

Holmstr\u00f6m kehitti teorian siit\u00e4, miten t\u00e4llaisissa tilanteissa kannattaa sopia kannustimista. Toimitusjohtajaa tulisi palkita osakekurssin suhteellisen menetyksen perusteella – siis vertailemalla yrityksen kehityst\u00e4 kilpailijoiden osakekursseihin.<\/p>\n

Holmstr\u00f6m julkaisi teoriansa alan huippulehdiss\u00e4 (esim. ”Moral hazard and observability”, The Bell Journal of Economics<\/em>, 1979, vol. 10, no. 1, 74-91<\/a>). Tulokset saivat huomiota maailmalla, ja kannustepalkkiot tulivat laajasti k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n yrityksiss\u00e4. T\u00e4m\u00e4 osoittaa, ett\u00e4 tutkimuksella voi olla suuri vaikutus. Kerrotaan kuitenkin, ett\u00e4 lapsipuolen asemaan j\u00e4i Holmstr\u00f6min kuningasajatus: se, ett\u00e4 johtajia palkittaisiin osakekurssin suhteellisten menestyksen perusteella.<\/p>\n

Hyv\u00e4 lukija! Voin kuvitella, ett\u00e4 vaikka auliisti my\u00f6nn\u00e4t olevasi muuta kuin Holmstr\u00f6min teorian asiantuntija, pyyd\u00e4t n\u00f6yr\u00e4sti saada huomauttaa seuraavaa: Eik\u00f6 ole ongelmallista olettaa, ett\u00e4 ihmiset pyrkiv\u00e4t maksimoimaan oman etunsa? Uskottavampaa olisi v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ihmiset pyrkiv\u00e4t toteuttamaan pyyteit\u00e4\u00e4n, mutta voivat olla kiinnostuneita my\u00f6s muiden hyvinvoinnista. Ainakin naapurin Pertti on sellainen. Sit\u00e4 paitsi vangin dilemma<\/a> neuvoo yhteisty\u00f6h\u00f6n muiden kanssa pelk\u00e4n oman edun ajamisen sijaan. My\u00f6s velvollisuudentunto tai vaikkapa tamperelaisten miesten perustunne, h\u00e4pe\u00e4, hillitsee oman edun maksimointia.\u00a0Ihmisten v\u00e4lill\u00e4 on totta vie eroja siin\u00e4, kuinka h\u00e4ik\u00e4ilem\u00e4t\u00f6n kehtaa olla.<\/p>\n

Kaikki t\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kumoa oletusta oman edun maksimoinnista, vaan jopa vahvistaa sit\u00e4. Oman edun maksimointi ei nimitt\u00e4in tapahdu rajattomalla lakeudella, vaan rajoja asettavat monet ulkoiset ja sis\u00e4iset tekij\u00e4t. Ulkoisia, tarjolla oleviin resursseihin ja mahdollisuuksiin vaikuttavia tekij\u00f6it\u00e4 ovat muun muassa lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6, ty\u00f6ehtosopimukset, muiden ihmisten toiminta, Donald Trump, sodat, ilmastonmuutos ja maailmantalouden tilanne. Sis\u00e4isi\u00e4kin ehtoja riitt\u00e4\u00e4, kuten henkil\u00f6n moraalinen vakaumus, kiinnostuneisuus, kutsumus, velvollisuudentunto, h\u00e4pe\u00e4 ja oikeudentunto.<\/p>\n

Oikeudentunnon el\u00e4hdytt\u00e4m\u00e4n\u00e4 moni puolustaa henkeen ja vereen sit\u00e4, ett\u00e4 tehdyst\u00e4 ty\u00f6st\u00e4 pit\u00e4\u00e4 saada asianmukainen palkka ottaen huomioon muun muassa ty\u00f6m\u00e4\u00e4r\u00e4, -aika ja tulokset. SAK ja kumppanit lis\u00e4\u00e4v\u00e4t: yleissitovaa ty\u00f6ehtosopimusta noudattaen. T\u00e4llaista ”kullekin ansionsa mukaan” -tyyppist\u00e4 ajattelua ly\u00f6 korville Matteuksen vertaus viinitarhan ty\u00f6ntekij\u00f6ist\u00e4<\/a>: kaikki saivat saman palkan riippumatta siit\u00e4, kuinka kauan ty\u00f6skenteliv\u00e4t. Ja siit\u00e4k\u00f6s vasta meteli ja moraalikato syntyiv\u00e4t!<\/p>\n

Vaikka siis tarkoitus olisi kuinka hyv\u00e4 tahansa, yleinen tasajako on ansioperusteisen palkitsemislogiikan mukaan s\u00e4\u00e4dyt\u00f6n poikkeus. Sit\u00e4 suuremmalla syyll\u00e4 kansa huutaa: ”Joku raja sent\u00e4\u00e4n”, kun paljastuu, ett\u00e4 ansiotonta valtaeliitti\u00e4 palkitaan ruhtinaallisesti. Holmstr\u00f6m on tutkimuksillaan selvitt\u00e4nyt n\u00e4it\u00e4 palkitsemisen logiikan rajoja ja mahdollisuuksia.<\/p>\n

\u2026<\/p>\n

Napakka katsaus Bengt Holmstr\u00f6min uraan ja saavutuksiin on Mari Heikkil\u00e4n kirjoituksessa ”Odotettu talousnobelisti”. Se on julkaistu Tiede<\/em>-lehdess\u00e4 10\/2017 (s. 66).<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Vaikka toisen napa on l\u00e4hell\u00e4, kannattaa pit\u00e4\u00e4 itsest\u00e4\u00e4nkin huolta: toinen voi tarvita juuri sinua. Tunnettuus on suhteellista. Monet suomalaiset tiet\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 Bengt Holmstr\u00f6m sai taloustieteen Nobel-palkinnon. Moni muistaa viel\u00e4 senkin, ett\u00e4 se tapahtui toissa vuonna. Jokunen tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Holmstr\u00f6m jakoi palkinnon Harvardin yliopiston professorin Oliver Hartin kanssa. Vain harva muistaa, ett\u00e4 palkinto tuli sopimusteorian kehitt\u00e4misest\u00e4. […]<\/p>\n","protected":false},"author":46,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"class_list":["post-35","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-blog"],"acf":[],"post_meta":" Tommi Lehtonen<\/a><\/span><\/span>blog<\/a><\/span>","post_thumbnail":"<\/a>","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/35"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/users\/46"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=35"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/35\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":292,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/35\/revisions\/292"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=35"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=35"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=35"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}