{"id":3281,"date":"2021-03-17T08:10:52","date_gmt":"2021-03-17T06:10:52","guid":{"rendered":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/?p=3281"},"modified":"2021-08-08T20:25:48","modified_gmt":"2021-08-08T17:25:48","slug":"minuudenpyynnissa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/2021\/03\/17\/minuudenpyynnissa\/","title":{"rendered":"Minuudenpyynniss\u00e4"},"content":{"rendered":"

Toinen ihminen hahmottuu jotenkin konkreettisemmin ja objektiivisemmin kuin oma itse. Silti vain omiin ajatuksiin ja kokemuksiin on v\u00e4lit\u00f6n suhde.<\/p>\n

Omasta itsest\u00e4 on kuitenkin vaikea saada otetta. Se on kuin saippuapala, joka karkaa hyppysist\u00e4 juuri, kun luuli saavansa sen kiinni. Ei siis ihme, ett\u00e4 minuus on askarruttanut ihmisi\u00e4 maailman sivu.<\/p>\n

Marjamets\u00e4ss\u00e4<\/h4>\n

Aloitan minuudenpyynnin omakohtaisesta kokemuksesta, jonka tulkintaa ja merkityst\u00e4 lukija voi itse arvioida.<\/p>\n

Vanhempani ovat olleet kovia marjastajia. Lapsena minuakin vietiin marjamets\u00e4\u00e4n, vaikken siit\u00e4 juuri perustanut.<\/p>\n

Keskell\u00e4 punaisia m\u00e4tt\u00e4it\u00e4 kysyin \u00e4idilt\u00e4ni, miss\u00e4 niit\u00e4 puolukoita on. H\u00e4n vastasi: \u201dSeisot niiden p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\u201d Tunsin itseni sivulliseksi ja vet\u00e4ydyin leikkim\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Vanhempani luulivat, etten laiskuuttani v\u00e4litt\u00e4nyt n\u00e4hd\u00e4 marjoja. Vasta kutsuntal\u00e4\u00e4k\u00e4rill\u00e4 monta vuotta my\u00f6hemmin selvisi, ett\u00e4 olen punavihersokea. Syyst\u00e4kin puolukat j\u00e4\u00e4v\u00e4t minulta n\u00e4kem\u00e4tt\u00e4.<\/p>\n

Oleminen on havaituksi tulemista<\/h4>\n

Jatkaaksemme minuuden pyynti\u00e4 siirrymme mets\u00e4st\u00e4 vihre\u00e4lle saarelle. Niittyjens\u00e4 lis\u00e4ksi Irlanti tunnetaan Guinnessist\u00e4, Riverdancest\u00e4 ja Johnny Loganin euroviisuvoitoista. Irlantilaisen George Berkeleyn (1685\u20131753) mukaan emme voi varsinaisesti tiet\u00e4\u00e4, ovatko n\u00e4m\u00e4k\u00e4\u00e4n kohteet olemassa, vaan ainoastaan sen, ett\u00e4 ne ovat jonkun havaitsemia. Niinp\u00e4 Berkeley m\u00e4\u00e4ritteli, ett\u00e4 oleminen on havaituksi tulemista.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 my\u00f6s oman minuuden kannalta. Oman kehonsa voi n\u00e4hd\u00e4 ja sen tiloja voi aistia ja tuntea. Yksil\u00f6 voi olla my\u00f6s tietoinen omista ajatuksistaan ja voi suunnatta ajatteluaan ja toimintaansa ainakin n\u00e4enn\u00e4isen vapaasti. Silti on vaikea, ellei mahdotonta, havaita ja tunnistaa oman minuutensa ydint\u00e4, jos sellaista onkaan.<\/p>\n

Tiedostuksen suunta ei ole objektista subjektiin vaan subjektista objektiin<\/h4>\n

Immanuel Kant (1724\u20131804) mainitaan empirismin ja rationalismin yhdist\u00e4j\u00e4n\u00e4. Kuulostaa \u00e4kkip\u00e4\u00e4t\u00e4 ympyr\u00e4n neli\u00f6imiselt\u00e4.<\/p>\n

Kant esitti, ett\u00e4 tieto ulkoisesta todellisuudesta tulee aistien v\u00e4lityksell\u00e4. Kokemustemme muoto m\u00e4\u00e4r\u00e4ytyy kuitenkin mielemme rakenteellisista piirteist\u00e4. Nuo piirteet ovat v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 mille tahansa mielelle, jotta se kykenisi ajattelemaan ja kokemaan tavallamme.<\/p>\n

Kant ei k\u00e4rsinyt turhasta vaatimattomuudesta, vaan kertoi suorittaneensa tieto-opissa kopernikaanisen kumouksen: \u201dT\u00e4h\u00e4n saakka on oletettu, ett\u00e4 kognitiomme on mukauduttava kohteisiin\u201d (Puhtaan j\u00e4rjen kritiikki<\/em> B XVI; Kant 2013, 490). Kantin mielest\u00e4 asia on kuitenkin juuri p\u00e4invastoin: kohteiden on mukauduttava kognitioomme. Todellisuus ei siis ole valmiiksi j\u00e4sentynyt ajassa ja paikassa oleviksi olioksi, jotka vain odottavat nime\u00e4j\u00e4\u00e4ns\u00e4, vaan ihmismieli aktiivisesti j\u00e4sent\u00e4\u00e4 ja k\u00e4sitteellist\u00e4\u00e4 todellisuutta.<\/p>\n

Kant katsoi, ett\u00e4 se, mit\u00e4 voimme itsest\u00e4mme kokea, on empiirinen min\u00e4: el\u00e4m\u00e4nkulkuumme liittyv\u00e4 aineisto \u2013 se mit\u00e4 meille tapahtuu. Empiirinen min\u00e4 on siis tarkastelun kohde, ja sen tarkastelija on transsendentaalinen min\u00e4. Transsendentaalisella min\u00e4ll\u00e4 ei ole kuitenkaan identiteetti\u00e4 eli sis\u00e4lt\u00f6\u00e4, vaan se on tietoisuuden l\u00e4ht\u00f6kohta, joka edelt\u00e4\u00e4 kokemusta. Se sitoo aistimukset yhteen ja mahdollistaa yhten\u00e4isen kokemuksen.<\/p>\n

Kantin mukaan transsendentaalinen min\u00e4 on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n, jotta olisimme tietoisia itsest\u00e4mme. Transsendentaalista min\u00e4\u00e4 ei voida kuitenkaan tuntea: se on tiedon ehto eik\u00e4 sen kohde. Yst\u00e4v\u00e4n, puolison ja naapurin voi tuntea siin\u00e4 miss\u00e4 oman el\u00e4m\u00e4ntarinansakin, mutta transsendentaalinen min\u00e4 j\u00e4\u00e4 aina vieraaksi.<\/p>\n

Transsendentaalinen reduktio<\/h4>\n

Edmund Husserl (1859\u20131938) oletti, ett\u00e4 ulkomaailman objektit ovat olemassa tietoisuudesta riippumatta ja vaikuttavat havaitsijaan. Husserl kuitenkin korosti, ett\u00e4 kokemuksen luonne on riippuvainen kokijasta eli tiedon subjektista. T\u00e4st\u00e4 h\u00e4n oli samaa mielt\u00e4 Kantin kanssa. Husserl m\u00e4\u00e4ritteli fenomenologian tutkimuskohteeksi sen, miten tietoisuuden luonne vaikuttaa empiirisen tiedon hankintaan.<\/p>\n

Husserl esitti, ett\u00e4 kun henkil\u00f6 on suorittanut transsendentaalisen reduktion eli er\u00e4\u00e4nlaisen pelkistyksen havainnoistaan, j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4 vain h\u00e4nen oma l\u00e4sn\u00e4olonsa, \u201dpuhdas min\u00e4\u201d ja yliyksil\u00f6llinen \u201del\u00e4mismaailma\u201d. Transsendentaalinen reduktio j\u00e4tt\u00e4\u00e4 siis j\u00e4ljelle saman tukevan perustan, mink\u00e4 my\u00f6s Descartes l\u00f6ysi ep\u00e4ilyn metodinsa avulla: oman subjektiviteettinsa olemassaolon ehdottoman varmuuden.<\/p>\n

Kokemuksen perimm\u00e4inen subjekti ei ole yksil\u00f6 vaan yhteis\u00f6<\/h4>\n

Martin Heidegger (1889\u20131976) kritisoi voimakkaasti opettajaansa Husserlia. Heideggerin mielest\u00e4 on virheellist\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 tietoisuuden ja maailman, subjektin ja objektin valmiista vastakkaisuudesta. Sen sijaan on yritett\u00e4v\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohta, jossa t\u00e4llaista vastakkaisuutta ei ole, mutta josta subjektin ja objektin suhde on kehitelt\u00e4viss\u00e4. T\u00e4t\u00e4 teema Heidegger k\u00e4sitteli varhaisessa p\u00e4\u00e4teoksessaan Sein und Zeit<\/em> (1927) (suom. Oleminen ja aika<\/em>, 2000).<\/p>\n

Heideggerin mukaan kokemuksen subjekti ei ole viime k\u00e4dess\u00e4 yksil\u00f6 vaan yhteis\u00f6. V\u00e4lineet \u2013 my\u00f6s ajattelun v\u00e4lineet \u2013 viittaavat toimintaan ja kaikkiin mahdollisiin v\u00e4lineiden k\u00e4ytt\u00e4jiin. Ihmisolemus on siten pohjimmaltaan toiminnallinen ja yhteis\u00f6llinen k\u00e4site.<\/p>\n

Myytti autonomisesta subjektista<\/h4>\n

Paul Ricoeur (1913\u20132005) katsoi, ett\u00e4 myyttinen ajattelu on ihmiselle tyypillist\u00e4. Myytit ovat yhteis\u00f6llisi\u00e4. Oman ajattelumme l\u00e4heisyys est\u00e4\u00e4 meit\u00e4 kuitenkin n\u00e4kem\u00e4st\u00e4 oman aikakautemme myyttej\u00e4. Yksi niist\u00e4 on valistuksen aikaan syntynyt k\u00e4sitys ihmisest\u00e4 autonomisena maailmaa j\u00e4rjest\u00e4v\u00e4n\u00e4 subjektina. T\u00e4llaisen subjektin tunnusomaisia piirteit\u00e4 ovat rationaalisuus, objektiivinen j\u00e4rki, empiiristen menetelmien k\u00e4ytt\u00f6 ja edistysusko.<\/p>\n

\"\"Monet viime vuosisadan merkitt\u00e4v\u00e4t tapahtumat ja kauheudet saattoivat k\u00e4sitykset ihmisen perimm\u00e4isest\u00e4 j\u00e4rkevyydest\u00e4 ja hyvyydest\u00e4 kyseenalaiseksi. T\u00e4t\u00e4 taustaa vasten on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4, ett\u00e4 postmodernismi hylk\u00e4si ajatukset autonomisesta subjektista, objektiivisesta j\u00e4rjest\u00e4 ja universaalista rationaalisuudesta. Postmodernismille keskeist\u00e4 on k\u00e4sitys \u201dsubjektin kuolemasta\u201d. Sen mukaan subjektia ei ole, ja puhuja (yksil\u00f6) on vailla roolia merkityksen tuottamisessa. Kieli on ensisijaista, ja se, mit\u00e4 sanotaan subjektiksi, on vain alusta vaihtuville teksteille.<\/p>\n

Subjektiksi muodostuminen<\/h4>\n

Kysymys subjektista on keskeinen Michel Foucault\u2019n (1926\u20131984) filosofian eri vaiheissa. Foucault selvitti subjektiksi muodostumista kolmella alueella, joita h\u00e4n kutsui arkeologiaksi, genealogiaksi ja etiikaksi.<\/p>\n

Arkeologia tutkii, millaisia subjekteja yksil\u00f6iden t\u00e4ytyy olla toimiakseen tieteellisiss\u00e4 diskursseissa. Genealogia tutkii vuorostaan, miten ihmiset ovat rakentuneet subjekteina, jotka harjoittavat valtasuhteita ja alistuvat niille. Etiikka taas tarkastelee sit\u00e4, miten ihminen on rakentunut oman toimintansa moraalisubjektina.<\/p>\n

Foucault l\u00e4htee yksitt\u00e4isten historiallisten tapahtumien ja seikkojen korostamisesta ylihistoriallisia selitysmalleja ja olemusolettamuksia vastaan. H\u00e4nen mukaansa subjekti muodostuu sosiaalisen todellisuuden vaikutuksesta. N\u00e4in Foucault torjuu substantiaalisen k\u00e4sityksen subjektista \u2013 sen, ett\u00e4 ihmisell\u00e4 olisi annettu ydin ja olemus.<\/p>\n

Foucault\u2019n arkeologia kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota ennen muuta subjektipositioihin eik\u00e4 yksil\u00f6ihin. Foucault korostaa, ett\u00e4 yksil\u00f6 on eri yhteyksiss\u00e4 erilainen subjekti. Arkeologinen historiantutkimus selitt\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 niin, ett\u00e4 diskurssin s\u00e4\u00e4nn\u00f6t luovat ja m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4t subjektin muodon asemina, joihin yksil\u00f6 asettuu.<\/p>\n

Toisaalta Foucault uskoo, ett\u00e4 yksil\u00f6ll\u00e4 on mahdollisuus vaikuttaa valtasuhteisiin, joissa h\u00e4n muodostuu subjektiksi. Se, millaiseksi subjektiksi yksil\u00f6 on jollain toimintansa alueella muodostunut, vaikuttaa siihen, millaisia pyrkimyksi\u00e4 h\u00e4nelle voi synty\u00e4.<\/p>\n

Subjektiivisten kokemusten maailma<\/h4>\n

Tieteenfilosofi Karl Popper (1902\u20131994) esitti teorian kolmesta maailmasta eli todellisuuden osa-alueesta. Ne ovat fyysisten olioiden \u201dmaailma 1\u201d, subjektiivisten kokemusten \u201dmaailma 2\u201d ja objektiivisten (intersubjektiivisten) kulttuurituotteiden \u201dmaailma 3\u201d.<\/p>\n

Yksil\u00f6 fyysisen\u00e4 olentona on \u201dmaailma 1\u201d:n asukki. Itse\u00e4 koskevat kokemukset ovat puolestaan \u201dmaailma 2\u201d:n tasolla, ja kulttuurituotteena minuus on \u201dmaailma 3\u201d:n tasolla.<\/p>\n

Tietoisuus on aivojen emergentti ominaisuus<\/h4>\n

Kirjassaan The Rediscovery of Mind<\/em> (1992, 1, 14) amerikkalainen filosofi John Searle kuvaa henkisi\u00e4 ilmi\u00f6it\u00e4 kovin tieteellisen kuuloisesti:<\/p>\n

Henkiset ilmi\u00f6t ovat aivoissa tapahtuvien neurofysiologisten prosessien aiheuttamia ja henkiset ilmi\u00f6t itse ovat aivojen piirteit\u00e4. [\u2026] Tietoisuus on aivojen korkeamman asteinen eli emergentti ominaisuus [\u2026] ja nestem\u00e4isyys on H2<\/sub>O molekyylien korkeamman asteinen emergentti ominaisuus [\u2026] Tietoisuus on henkinen ja sen vuoksi fyysinen aivojen ominaisuus siin\u00e4 mieless\u00e4, miss\u00e4 nestem\u00e4isyys on molekyylien j\u00e4rjestelmien ominaisuus.<\/p>\n

Searle kutsuu n\u00e4kemyst\u00e4\u00e4n biologiseksi naturalismiksi. H\u00e4nen mukaansa tietoisuuden keskeinen piirre on subjektiivisuus. Tietoisuudella on siten redusoimaton ja eliminoimaton subjektiivinen (\u201densimm\u00e4isen persoonan\u201d) ontologia eli olemisen tapa.<\/p>\n

Tieto on aina jostain n\u00e4k\u00f6kulmasta hankittua<\/h4>\n

On vaikea sanoa, mik\u00e4 edell\u00e4 esiteltyj\u00e4 ajattelijoita yhdist\u00e4\u00e4. Kenties se on k\u00e4sitys, ett\u00e4 tieto on aina jostain n\u00e4k\u00f6kulmasta hankittua. T\u00e4m\u00e4 ei ole kuitenkaan vastaus kysymykseen, kuka olen. Saippuapala on taas karannut k\u00e4sist\u00e4!<\/p>\n

N\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s suhteellisen kiistattomalta, ett\u00e4 kokemusten luonne riippuu subjektin sis\u00e4isist\u00e4 (fysiologisista, biologisista ja psykologisista) sek\u00e4 sosio-kulttuurisista tekij\u00f6ist\u00e4. Sellaisia ovat \u201daistikoneistomme\u201d viritys; k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihimme ja el\u00e4m\u00e4nmuotoomme liittyv\u00e4t tekij\u00e4t, jotka vaikuttavat muun muassa siihen, mit\u00e4 pid\u00e4mme kohteena ja mit\u00e4 taas taustana; sek\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4mme kulttuuri-, kieli- ja k\u00e4sitej\u00e4rjestelm\u00e4sidonnaiset erottelut.<\/p>\n

Vaikka kysymys minuudesta n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 yksinkertaiselta, se on osoittautunut tavattoman mutkikkaaksi ja monitahoiseksi. Osa aiheen vaikeutta ja h\u00e4m\u00e4ryytt\u00e4 on se, ett\u00e4 siit\u00e4 puhutaan monilla komplisoiduilla k\u00e4sitteill\u00e4. Niit\u00e4 ovat subjekti, itseys, kognitio, kokemus, havaitseminen, tieto ja tietoisuus.<\/p>\n

<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Joskus toista on helpompi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 kuin itse\u00e4\u00e4n.<\/p>\n","protected":false},"author":46,"featured_media":3282,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"class_list":["post-3281","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-blog"],"acf":[],"post_meta":" Tommi Lehtonen<\/a><\/span><\/span>blog<\/a><\/span>","post_thumbnail":"\"\"<\/a>","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3281"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/users\/46"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3281"}],"version-history":[{"count":57,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3281\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4234,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3281\/revisions\/4234"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/media\/3282"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3281"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3281"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3281"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}