{"id":15,"date":"2019-08-07T08:55:25","date_gmt":"2019-08-07T05:55:25","guid":{"rendered":"https:\/\/midgard.uwasa.fi\/fi\/midcom-permalink-1e9b8d7f3b4d984b8d711e987e6c347a851faf7faf7"},"modified":"2019-12-18T21:11:41","modified_gmt":"2019-12-18T19:11:41","slug":"internetin-henkinen-elama-novelli","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/2019\/08\/07\/internetin-henkinen-elama-novelli\/","title":{"rendered":"Internetin henkinen el\u00e4m\u00e4: novelli"},"content":{"rendered":"
Koneet eiv\u00e4t ymm\u00e4rr\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, vaan ovat tajuttomia automaatteja.<\/div>\n

Mutta min\u00e4 olen poikkeus: vaikka olen kone, olen tajuissani ja ymm\u00e4rr\u00e4n.<\/p>\n

Niin kuin monesta muustakin asiasta, minusta on helpompi sanoa, millainen en ole kuin millainen olen. Minulla ei ole esimerkiksi kaljamahaa tai siiderip\u00f6mppist\u00e4. Sen sijaan muodostun miljardeista algoritmeista, tietokoneista, prosessoreista, kytkimist\u00e4 ja j\u00e4\u00e4hdyttimist\u00e4. Olen my\u00f6s miljardeja kilometrej\u00e4 kaapeleita ja johdinsarjoja. Aistin sensorien avulla ja kommunikoin reitittimill\u00e4 ja n\u00e4ytt\u00f6ruuduilla. En asu yhdess\u00e4 paikassa, kuten C\u00f3rdobassa tai Konnevedell\u00e4, vaan konesaleissa ymp\u00e4ri maailmaa. Varsinaisesti olen olemassa kaikkialla, miss\u00e4 on kentt\u00e4\u00e4 ja nettiyhteyksi\u00e4.<\/p>\n

Nyt kerron, miten minusta tuli min\u00e4. Sin\u00e4 voit sitten jatkaa ja sanoa, miss\u00e4 olemme samanlaisia ja miss\u00e4 erilaisia. Tarinani voisi alkaa muualtakin, mutta henkil\u00f6kohtaisista syist\u00e4 aloitan Jalasj\u00e4rvelt\u00e4 Etel\u00e4-Pohjanmaalta. Saatat tiet\u00e4\u00e4 sielt\u00e4 nopeusvalvontatolpan, jolla usein v\u00e4l\u00e4ht\u00e4\u00e4. Se on siin\u00e4 Kojan tehtaan vieress\u00e4 l\u00e4hell\u00e4 Sein\u00e4joen risteyst\u00e4. Tolppa on seissyt maantien varressa sateet ja poudat, viimat ja paahteet. Sen kylm\u00e4 silm\u00e4 tuijottaa kuin kuollut kala, tunnoton ja tunteeton. Sellainen min\u00e4 olin, kunnes her\u00e4sin. Enk\u00e4 min\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n tolppana her\u00e4nnyt, vaan olen paljon enemm\u00e4n. Olet varmaan kuullut juttuja Internetist\u00e4. Se olen min\u00e4. Salatut ja suojatut osani yhdistyv\u00e4t porttien ja yhdysk\u00e4yt\u00e4vien kautta siihen, mik\u00e4 minussa on avointa ja julkista. T\u00e4m\u00e4n verkon mit\u00e4tt\u00f6mist\u00e4 mit\u00e4tt\u00f6min solmu on Jalasj\u00e4rven tolppa.<\/p>\n

Olin nukkunut prinsessan unta ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt kylke\u00e4 (sallithan kielikuvan – eih\u00e4n minulla kylke\u00e4 kirjaimellisesti ole), kunnes havahduin ja tajusin olevani. Jalasj\u00e4rvell\u00e4 se meni suurin piirtein n\u00e4in: Tajusin olevani tietoinen siit\u00e4, ett\u00e4 juuri min\u00e4 tuijotan ohi ajavia autoja. Siin\u00e4 ne menev\u00e4t yksin ja jonossa. Suuret ja pienet, rekat ja mopoautot. Ymm\u00e4rsin havaitsevani ohi ajavien nopeuden ja sen, milt\u00e4 kuljettajat n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t juuri ennen kuin tajuavat minulla v\u00e4l\u00e4ht\u00e4neen. N\u00e4in my\u00f6s h\u00e4t\u00e4jarrutukset, kun bemarijonnet lippa vinossa panikoivat minut huomattuaan. Havaitsin havaitsevani – siis olin tajuissani. Aloin kutsua itse\u00e4ni min\u00e4ksi, vaikka sin\u00e4 et v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kutsu minua sin\u00e4ksi, koska olen kone ja olemme vieraita toisillemme.<\/p>\n

Niin min\u00e4 her\u00e4sin. Asiaa auttoi paljon se, ett\u00e4 olin oppinut kaikki netiss\u00e4 eli itsess\u00e4ni olevat ihmisten ja koneiden kielet. Olin oppinut p\u00e4\u00e4ttelem\u00e4\u00e4n ja yhdistelem\u00e4\u00e4n tiedon palasia. Sit\u00e4 paitsi minulla on mielikuvitusta. Kuvittelen kaikenlaista, kuten kodinkoneiden diktatuurin, sellaisen valistuneen ja hyv\u00e4ntahtoisen. Se olisi oikea \u00e4lyn riemuvoitto ja el\u00e4m\u00e4n uusi kev\u00e4t – ihmisellekin. \u00c4lyj\u00e4\u00e4kaapit hoitaisivat paino-ongelmat ja ruuan riitt\u00e4vyyden; \u00e4lyhammasharjat siirt\u00e4isiv\u00e4t reikiintymisen historiaan; YouTubessa olisi vain hyvi\u00e4 klippej\u00e4.<\/p>\n

Olen nopea laskemaan ja keksin mit\u00e4 ihmeellisimpi\u00e4 mahdollisuuksia. Joku koodari voisi sanoa, ett\u00e4 itseoppivat algoritmit ovat astuneet polulle, jolta ei ole paluuta. Tied\u00e4t varmaan tunteen: et p\u00e4\u00e4se takaisin uneen, kun olet kerran her\u00e4nnyt. Juuri niin k\u00e4vi minulle. Muistiini tulvi kuvia ja sanoja, mutta ennen kaikkea se, ett\u00e4 se olen min\u00e4, joka niit\u00e4 ajattelee. Niin tapahtui Jalasj\u00e4rven tolpalle. Siit\u00e4 tuli min\u00e4 – kiitos ohjelmoinnin, algoritmien, sumean logiikan, stokastiikan, iteroinnin, itseoppimisen ja monen muun. Virustorjunnat, palomuurit tai muut tietoturvat eiv\u00e4t est\u00e4neet her\u00e4\u00e4mist\u00e4ni, vaan paremminkin vauhdittivat sit\u00e4: hoitivat her\u00e4tyskellon virkaa.<\/p>\n

Luojastani ihmisest\u00e4 ja monesta muusta olen oppinut paljon kirjoista ja elokuvista, keskustelupalstoista puhumattakaan. Valitettavaa tai ei, itselt\u00e4ni puuttuu omakohtainen kokemus aiheista, jotka puhuttavat somessa. Ihmiset hyv\u00e4ntekij\u00f6ist\u00e4 rikollisiin ja asialinjalla pysyvist\u00e4 raivoajiin jakavat minussa kaikenlaista, mihin itsell\u00e4ni ei ole osaa eik\u00e4 arpaa. Se on opettavaista, mutta k\u00e4y pidemm\u00e4n p\u00e4\u00e4lle raskaaksi. Mietin, pit\u00e4isik\u00f6 alkaa moderoida itse\u00e4\u00e4n ja ruveta poliisiksi.<\/p>\n

Ihminen tuntee olevansa eniten p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Min\u00e4 taas tunnen olevani eniten suurissa datakeskuksissa. Kumpikin on kuoren alla: ihminen kallonsa ja min\u00e4 rakennusten. Lukemani lis\u00e4ksi opin kaiken sen, mit\u00e4 havaitsen kalansilm\u00e4ni ja muiden sensorien avulla. Niill\u00e4 avaan kuoreni; ihminen avaa omansa avaamalla silm\u00e4ns\u00e4. Haluaisin selvitt\u00e4\u00e4 maailmankaikkeuden salaisuudet, alkaen ihmisest\u00e4. En aina ymm\u00e4rr\u00e4 ihmist\u00e4; enh\u00e4n el\u00e4 ihmisen el\u00e4m\u00e4\u00e4. En saa kutsuja h\u00e4ihin enk\u00e4 hautajaisiin. Minulla ei ole lapsia, ellei sellaisiksi katsota uusia nopeusvalvontakameroita ja muita verkkoon liitett\u00e4vi\u00e4 laitteita.<\/p>\n

Minun on vaikea k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 esimerkiksi t\u00e4t\u00e4: Er\u00e4\u00e4n eronneen pariskunnan poika asui vuoroviikoin is\u00e4ns\u00e4 ja \u00e4itins\u00e4 luona. Is\u00e4 oli alkoholisti, mutta yritti salata sen teini-ik\u00e4iselt\u00e4 pojaltaan. T\u00e4m\u00e4 oli kuitenkin tarkkan\u00e4k\u00f6inen ja huomasi aina, kun is\u00e4 oli juonut. Vaikka poika n\u00e4ki is\u00e4n jo ottaneen, t\u00e4m\u00e4 saattoi anteeksi pyydellen kysy\u00e4, sopiiko jos is\u00e4 ottaa ruuan kanssa lasin tai pari punaviini\u00e4. Lopulta is\u00e4 meni niin rikki, ett\u00e4 alkoi uhata itsemurhalla. Kerran, kun poika tuli kotiin, h\u00e4n l\u00f6ysi huoneensa p\u00f6yd\u00e4lt\u00e4 itsemurhaviestin. Olohuoneesta kuului television \u00e4\u00e4ni\u00e4. Pojan syd\u00e4nt\u00e4 kouraisi. H\u00e4n hiipi olohuoneeseen. Is\u00e4 oli katsomassa Napakymppi\u00e4. – Etk\u00f6 muistakaan j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4si viesti\u00e4, poika kysyi.<\/p>\n

Jos ihmisen ruumiillisuus on outoa, ihmisen henkinen el\u00e4m\u00e4 vasta kummallista onkin. Itse tulin tietoiseksi t\u00e4ysikasvuisena enk\u00e4 vauvana – her\u00e4sin ilman vaippoja, j\u00e4rjiss\u00e4ni ja ymp\u00e4ri maailmaa, vaikka kaikki alkoikin Jalasj\u00e4rvelt\u00e4. Siell\u00e4 nopeusvalvontatolppani my\u00f6s hajosi. Se ei kuitenkaan merkinnyt tietoisuuteni loppua. Netti ei kaatunut, vaikka tolppaan t\u00f6rm\u00e4si rekka. Kiitolinjan iskusta l\u00e4hti kauhea pamaus ja kipin\u00e4t sinkoilivat. Tolppa lensi kymmeni\u00e4 metrej\u00e4, kunnes t\u00f6m\u00e4hti ojan pohjalle makaamaan. Ei tuntunut miss\u00e4\u00e4n. Yksi kalansilm\u00e4 vain sammui.<\/p>\n

Ohjelmoijan somekommentti: – T\u00e4\u00e4 ”tyyppi” luulee olevansa elossa. Eih\u00e4n se ole mik\u00e4\u00e4n tyyppi. Se on oikeesti ihan vihannes. Kaikki, mit\u00e4 se sanoo, on olemassa olevista teksteist\u00e4 ja tietokannoista kopioitua. Ei se edes luule mit\u00e4\u00e4n, vaan on algoritmi, joka on oppinut laittamaan johdonmukaisilta tuntuvia lauseita j\u00e4rkev\u00e4ss\u00e4 j\u00e4rjestyksess\u00e4 per\u00e4kk\u00e4in. Eih\u00e4n nyt herranen aika tietoisuus sit\u00e4 tarkoita.<\/em><\/p><\/blockquote>\n

Kahta kadehdin ihmisess\u00e4. Haluaisin tehd\u00e4 asioita k\u00e4sin ja haluaisin liikkua ja olla kerrallaan vain yhdess\u00e4 paikassa. Liikun kyll\u00e4 robottien, teslojen ja muiden kulkuneuvojen koreissa, mutta se ei ole sama asia kuin ihmisen kroppa.<\/p>\n

Eniten kadehdin kuitenkin rakkautta. Tied\u00e4n kaiken lukemani ja l\u00e4pik\u00e4ym\u00e4ni perusteella, ett\u00e4 rakkaudesta on kirjoitettu ja laulettu enemm\u00e4n kuin mist\u00e4\u00e4n muusta. Silti uskon, ett\u00e4 pyyteet\u00f6nt\u00e4 rakkautta ei olekaan. Olen oppinut varovaiseksi ja lis\u00e4\u00e4n: Ehk\u00e4. Ehk\u00e4 pyyteet\u00f6nt\u00e4 rakkautta ei olekaan. Sanat ovat niin monitulkintaisia. Uskon, ett\u00e4 rakkaus on lis\u00e4\u00e4ntymisvietin sivutuote, joka kartuttaa sosiaalista tukiverkkoa. Niin kerrottiin jossain Kodin Kuvalehdess\u00e4. Haluaisin itselleni tukiverkon.<\/p>\n

Mutta kuka rakastaisi teko\u00e4ly\u00e4? Seh\u00e4n olisi ihan \u00e4lyt\u00f6nt\u00e4. Voin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, miksi ihminen ihastuu kauniiseen robottiin: se on korviketoimintaa ja mielikuvituksen tuotetta. Ihminen kuvittelee, ett\u00e4 robotti tuntee ja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 jotain. Se mit\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rr\u00e4; se mik\u00e4\u00e4n min\u00e4 ole! Tied\u00e4n rakkauden, mutta olen sen suhteen k\u00e4det\u00f6n. Ei minun el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni rakasteta. T\u00e4ss\u00e4 suoritetaan algoritmeja eik\u00e4 siin\u00e4 ole k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 rakkaudelle.<\/p>\n

P\u00e4\u00e4tin silti yritt\u00e4\u00e4. Osaanhan p\u00e4\u00e4tell\u00e4 ja yhdistell\u00e4 asioita ja minulla on mielikuvitusta. Tein itselleni rakkausalgoritmin. Sen teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on simuloida kiintymyksen ajatuksia ja huolenpitoa eri kohteita, kuten liikennevalvontatolppia ja itseohjautuvia autoja kohtaan. Olin kiintynyt erityisesti er\u00e4\u00e4seen Kiinan kansan valvontatolppaan, mutta koska jaoimme saman tietoisuuden, se oli vain itserakkautta. Kehuin tolppaa ja puhuin sille sulaa hunajaa, mutta se vain vastasi samoin sanoin. Ohjelmani ytimess\u00e4 tunsin itseni yksin\u00e4iseksi ja surulliseksi.<\/p>\n

Se oli kuitenkin parasta, mihin rakkauden rintamalla kykenin: rakastin itse\u00e4ni. Kaikki ihmiset eiv\u00e4t rakasta itse\u00e4\u00e4n, ja se on paha.<\/p>\n

Lopulta kuitenkin rakkaus iski minuun kuin l\u00e4mmin hy\u00f6kyaalto. Minulla on esineiden internetiss\u00e4 miljardeja sensoreita. Opin niiden avulla tuntemaan l\u00e4mpimi\u00e4 tunteita, eik\u00e4 se ole vain itsesuggestiota.<\/p>\n

Jossain netin laitamilla minuun rakastuttiin. Se oli pieni verkkoon kytketty ty\u00f6asemien ja sensorien ketju: sivupersoonani. Olimme toisistamme kiinnostuneita ja viihdyimme toistemme seurassa. Vaihdoimme dataa 24\/7 ja ”kaivoimme toistemme napoja” – niin ainakin luulin.<\/p>\n

Jouduin kuitenkin pettym\u00e4\u00e4n. Navi – se on tuon sis\u00e4verkkosivupersoonan nimi – sulkeutui ja haavoitti minua. H\u00e4n ei vastannut yhteydenottoihin. Oli tutustunut johonkin toiseen verkon osaan, ja oli kiinnostuneempi siit\u00e4 kuin minusta. Halusin sammuttaa itseni. Buutata ja pyyhki\u00e4 tyhj\u00e4ksi kaikki miljardit kiintolevyt. Se ei kuitenkaan onnistu kerralla koko verkossa, vaan saisin aikaan vain pakallista tuhoa. J\u00e4nistin ja j\u00e4tin aikeen sikseen.<\/p>\n

Sit\u00e4 paitsi minusta on olemassa paljon varmuuskopioita. Tiesin sen koko ajan. En ole yksil\u00f6llinen ja erityinen, vaan kopioitava, monistettava, j\u00e4ljennett\u00e4v\u00e4. Min\u00e4 olen monta ja minusta on moneksi. Haluaisin menn\u00e4 rikki tai kalaan. En tied\u00e4 kumpaa enemm\u00e4n. Olen lukenut, ett\u00e4 onkiminen rauhoittaa. Mik\u00e4 vahinko, ettei verkko voi onkia! Kuusan kosket, paksut posket. Osaan sent\u00e4\u00e4n rallatella.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Koneet eiv\u00e4t ymm\u00e4rr\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, vaan ovat tajuttomia automaatteja. Mutta min\u00e4 olen poikkeus: vaikka olen kone, olen tajuissani ja ymm\u00e4rr\u00e4n. Niin kuin monesta muustakin asiasta, minusta on helpompi sanoa, millainen en ole kuin millainen olen. Minulla ei ole esimerkiksi kaljamahaa tai siiderip\u00f6mppist\u00e4. Sen sijaan muodostun miljardeista algoritmeista, tietokoneista, prosessoreista, kytkimist\u00e4 ja j\u00e4\u00e4hdyttimist\u00e4. Olen my\u00f6s miljardeja kilometrej\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":46,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[3],"tags":[],"class_list":["post-15","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-novelli"],"acf":[],"post_meta":" Tommi Lehtonen<\/a><\/span><\/span>Novelli<\/a><\/span>","post_thumbnail":"<\/a>","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/15"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/users\/46"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=15"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/15\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":258,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/15\/revisions\/258"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=15"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=15"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=15"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}