{"id":144,"date":"2014-02-26T09:14:21","date_gmt":"2014-02-26T07:14:21","guid":{"rendered":"https:\/\/midgard.uwasa.fi\/fi\/midcom-permalink-1e39eb59d6b26d89eb511e39d8fcf28d211c778c778"},"modified":"2019-12-18T22:05:07","modified_gmt":"2019-12-18T20:05:07","slug":"alma-mater-tiikeriaiti","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/2014\/02\/26\/alma-mater-tiikeriaiti\/","title":{"rendered":"Alma mater, tiikeri\u00e4iti"},"content":{"rendered":"
Yliopisto on vaativa \u00e4iti.<\/div>\n

Yliopistolaitos syntyi Pohjois-Italiassa l\u00e4hes 1000 vuotta sitten. Vuonna 1088 perustetun Bolognan yliopiston<\/a> tunnuksena on latinankielinen ilmaus alma mater studiorum<\/em> eli ”opintojen holhoava \u00e4iti”. Nimitys on per\u00e4isin antiikin Roomasta, jossa \u00e4itijumalaa kutsuttiin alma materiksi<\/em>, ”holhoavaksi \u00e4idiksi”.<\/p>\n

Yliopisto on \u00e4iti, jonka lapsia ovat opiskelijat. He opiskelevat el\u00e4m\u00e4\u00e4, ei koulua varten. Yliopistolla on siten opiskelijoihinsa samantapainen suhde kuin se, mist\u00e4 Kahlil Gibran (1883-1931) kirjoittaa Profeetassaan<\/em> (1923): ”Sinun lapsesi eiv\u00e4t ole sinun lapsiasi, he ovat itsens\u00e4 kaipaavan el\u00e4m\u00e4n tytt\u00e4ri\u00e4 ja poikia. He tulevat sinun kauttasi ja vaikka he ovat sinun luonasi, he eiv\u00e4t kuulu sinulle.”<\/p>\n

Yliopisto on ”opintojen holhoava \u00e4iti” my\u00f6s toisessa merkityksess\u00e4. Yliopistot kokoavat siipiens\u00e4 suojaan eri oppiaineita ja tieteenaloja, tutkimus- ja koulutusohjelmia. Oppiaineet ovat yliopistojen perinteisi\u00e4 perusyksikk\u00f6j\u00e4. Oppiaineiden asema on kuitenkin jossain m\u00e4\u00e4rin heikentynyt, kun uusista tutkimus- ja koulutusohjelmista on tullut yliopistojen vaativia huollettavia.<\/p>\n

Alumnit, yliopistosta valmistuneet, ovat kuin kotoaan l\u00e4hteneit\u00e4, mutta \u00e4itiin ja sisaruksiin edelleen yhteytt\u00e4 pit\u00e4vi\u00e4. \u00c4iti on heille el\u00e4m\u00e4n ev\u00e4iden antaja. Siksi h\u00e4nt\u00e4 koskevista asioista ollaan kiinnostuneita ja joskus h\u00e4nen luonaan k\u00e4yd\u00e4\u00e4n kyl\u00e4ss\u00e4. Jos \u00e4iti tarvitsee tukea, alumnit (lat. alumnus<\/em>: kasvatti) rient\u00e4v\u00e4t mahdollisuuksiensa mukaan apuun.<\/p>\n

Seuraavaksi joku v\u00e4\u00e4r\u00e4leuka varmaan ehdottaa, ett\u00e4 yliopiston ty\u00f6ntekij\u00e4t ovat ”per\u00e4kamarin poikia”, \u00e4idin luokse el\u00e4tett\u00e4viksi j\u00e4\u00e4neit\u00e4. T\u00e4llainen rinnastus kuitenkin ontuu, sill\u00e4 yliopistolle ei j\u00e4\u00e4d\u00e4 – sinne haetaan.<\/p>\n

Yliopisto\u00e4iti edellytt\u00e4\u00e4 n\u00e4ytt\u00f6j\u00e4 ja akateemisia ansioita. Alma mater<\/em> voi my\u00f6s hyl\u00e4t\u00e4, jos opiskelu- tai tutkimustuloksia ei synny. Kaikille tutkijoille ei riit\u00e4 sijaa yliopistolla, vaikka tuloksia syntyisikin. Nyky\u00e4\u00e4n yh\u00e4 useampi tutkija joutuu j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n yliopiston, koska tutkimusrahoitus loppuu tai m\u00e4\u00e4r\u00e4aikainen ty\u00f6suhde p\u00e4\u00e4ttyy. Tutkijaksi ryhtyminen on siis riskibisnes. Niin sanottu ikuinen opiskelu on nyky-yliopistossa mahdotonta.<\/p>\n

Yliopisto\u00e4iti tuhlaa mieluusti ”hellyytt\u00e4” lapsiinsa, mutta edellytt\u00e4\u00e4 heilt\u00e4 my\u00f6s ty\u00f6ntekoa ja omille jaloille nousemista. Akateeminen vapaus ei siis ole ”vapaata kasvatusta”. Pikemminkin alma mater<\/em> muistuttaa aasialaisen kasvatuskulttuurin tiikeri\u00e4iti\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Yliopisto on vaativa \u00e4iti. Yliopistolaitos syntyi Pohjois-Italiassa l\u00e4hes 1000 vuotta sitten. Vuonna 1088 perustetun Bolognan yliopiston tunnuksena on latinankielinen ilmaus alma mater studiorum eli ”opintojen holhoava \u00e4iti”. Nimitys on per\u00e4isin antiikin Roomasta, jossa \u00e4itijumalaa kutsuttiin alma materiksi, ”holhoavaksi \u00e4idiksi”. Yliopisto on \u00e4iti, jonka lapsia ovat opiskelijat. He opiskelevat el\u00e4m\u00e4\u00e4, ei koulua varten. Yliopistolla on siten […]<\/p>\n","protected":false},"author":46,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"class_list":["post-144","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-blog"],"acf":[],"post_meta":" Tommi Lehtonen<\/a><\/span><\/span>blog<\/a><\/span>","post_thumbnail":"<\/a>","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/144"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/users\/46"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=144"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/144\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":397,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/144\/revisions\/397"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=144"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=144"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=144"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}