Nykytiedon valossa on kuitenkin ep\u00e4todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4, ett\u00e4 niill\u00e4 olisi tietoisuutta tai ett\u00e4 ne tuntisivat, k\u00e4rsisiv\u00e4t tai kokisivat mit\u00e4\u00e4n. T\u00e4ytt\u00e4 varmuutta asiasta ei silti ole.<\/p>\n
K\u00e4yn seuraavaksi yleisell\u00e4 tasolla l\u00e4pi, mit\u00e4 tietoisuudella tarkoitetaan tieteellisess\u00e4 tutkimuksessa, mit\u00e4 tietoisuus edellytt\u00e4\u00e4 ja miksi nykyiset teko\u00e4lyt eiv\u00e4t n\u00e4it\u00e4 ehtoja t\u00e4yt\u00e4. Lopuksi pohdin aiheen tulevaisuudenn\u00e4kymi\u00e4.<\/p>\n
Tietoisuuden luonne on yksi filosofian ja neurotieteiden vaikeimmista avoimista kysymyksist\u00e4. Yksinkertaisimmillaan tietoisuudella tarkoitetaan subjektiivista kokemusta: sit\u00e4, ett\u00e4 oliolle \u201dtuntuu joltakin\u201d olla olemassa (Nagel, T. (1974), What is it like to be a bat? The Philosophical Review<\/em>, 83(4): 435\u2013450<\/a>); Chalmers, D. J. (1995), Facing up to the problem of consciousness, Journal of Consciousness Studies<\/em>, 2(3): 200\u2013219<\/a>).<\/p>\n Tutkijat erottavat usein kaksi keskeist\u00e4 k\u00e4sitett\u00e4 (Browning, H., & Birch, J. (2022), Animal sentience. Philosophy Compass<\/em>, 17(5): e12822<\/a>). Tietoisuus (consciousness<\/em>) tarkoittaa mit\u00e4 tahansa subjektiivista kokemusta eli sit\u00e4, ett\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4ll\u00e4 on sis\u00e4inen n\u00e4k\u00f6kulma maailmaan. Tuntevuus (sentience<\/em>) puolestaan viittaa kykyyn kokea mielihyv\u00e4\u00e4 tai mielipahaa, iloa tai k\u00e4rsimyst\u00e4. T\u00e4llaisilla kokemuksilla on my\u00f6nteinen tai kielteinen laatu.<\/p>\n Monien filosofien mukaan eettisesti ratkaisevaa on juuri tuntevuus, sill\u00e4 se tekee oliosta moraalisen huomion kohteen: jos jokin olento voi k\u00e4rsi\u00e4, meill\u00e4 on velvollisuuksia sit\u00e4 kohtaan.<\/p>\n Julkisessa keskustelussa painopiste on kuitenkin toistaiseksi ollut teko\u00e4lyn riskien hallinnassa, ei siin\u00e4, miten teko\u00e4lyj\u00e4rjestelmi\u00e4 tulisi eettisesti kohdella, jos ne osoittautuvat tietoisiksi ja tunteviksi. Esill\u00e4 on ollut muun muassa kysymys siit\u00e4, pit\u00e4isik\u00f6 j\u00e4rjestelmiin rakentaa h\u00e4t\u00e4sulkutoiminto sen varalta, ett\u00e4 niist\u00e4 koituu vaaraa ihmisille tai ymp\u00e4rist\u00f6lle.<\/p>\n Emme viel\u00e4 tied\u00e4, miksi tietyt aivotoiminnot tuottavat kokemuksen, eik\u00e4 tietoisuudelle ole tarkkaa fysikaalista tai biologista selityst\u00e4. Tutkijat ovat siksi ehdottaneet useita teorioita ja kriteerej\u00e4.<\/p>\n Er\u00e4s keskeinen n\u00e4k\u00f6kulma on Giulio Tononin (2004) kehitt\u00e4m\u00e4 integroituneen informaation teoria (IIT) (An information integration theory of consciousness. BMC Neuroscience<\/em>, 5: 42<\/a>). Sen mukaan tietoisuus liittyy siihen, kuinka tiiviisti j\u00e4rjestelm\u00e4n k\u00e4sittelem\u00e4 informaatio muodostaa kokonaisuuden, jota ei voi palauttaa osiensa summaksi. Teoria m\u00e4\u00e4rittelee t\u00e4lle matemaattisen suureen (\u03a6) (lausutaan fii). Sen mukaan jokaisella j\u00e4rjestelm\u00e4ll\u00e4, jonka \u03a6 on nollaa suurempi, on jonkinasteista tietoisuutta, ja mit\u00e4 suurempi arvo on, sit\u00e4 enemm\u00e4n tietoisuutta on. IIT on kuitenkin eritt\u00e4in kiistelty teoria, ja osa tutkijoista pit\u00e4\u00e4 sen keskeisi\u00e4 v\u00e4itteit\u00e4 vaikeasti testattavina.<\/p>\n Toinen merkitt\u00e4v\u00e4 teoria on globaalin ty\u00f6tilan teoria (GWT). Sen esitti alun perin kognitiotieteilij\u00e4 Bernard Baars (1988<\/a>), ja Stanislas Dehaene ym. (1998) on kehitt\u00e4nyt siit\u00e4 neurotieteellisen mallin (Dehaene ym, A neuronal model of a global workspace in effortful cognitive tasks. PNAS<\/em>, 95(24): 14529\u201314534<\/a>). Teorian mukaan tietoisuus syntyy, kun informaatio tulee laajasti eri kognitiivisten prosessien saataville \u201dglobaalissa ty\u00f6tilassa\u201d. Informaatio ei siis j\u00e4\u00e4 paikalliseksi, vaan se levi\u00e4\u00e4 eri toimintoihin, kuten muistiin, p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekoon ja kieleen.<\/p>\n Empiirisiss\u00e4 tutkimuksissa on tunnistettu useita tietoisuuteen liittyvi\u00e4 hermostollisia ilmi\u00f6it\u00e4. Kun \u00e4rsyke havaitaan tietoisesti, aivos\u00e4hk\u00f6k\u00e4yr\u00e4ss\u00e4 n\u00e4kyy noin 300 millisekunnin kuluttua voimakas vaste, ja samaan aikaan eri aivoalueiden nopea (gammataajuinen) s\u00e4hk\u00f6inen aktiivisuus tahdistuu laajasti. T\u00e4t\u00e4 on pidetty merkkin\u00e4 informaation levi\u00e4misest\u00e4 globaaliin ty\u00f6tilaan. Lis\u00e4ksi on esitetty, ett\u00e4 aivojen takaosien niin sanottu \u201dkuuma vy\u00f6hyke\u201d olisi tietoisen kokemuksen keskeinen alue.<\/p>\n Filosofi David Chalmers (2023) on eritellyt piirteit\u00e4, joiden perusteella koneen tietoisuutta voitaisiin pit\u00e4\u00e4 varteenotettavana mahdollisuutena (Could a large language model be conscious? Boston Review<\/em>, 9.8.2023<\/a>). N\u00e4it\u00e4 ovat muun muassa aistit ja kehollisuus, sis\u00e4iset mallit maailmasta ja itsest\u00e4, takaisinkytkeytyv\u00e4 tiedonk\u00e4sittely, globaali ty\u00f6tila ja yhten\u00e4inen toimijuus (agency<\/em>). Ne eiv\u00e4t ole valmiita tietoisuuden testej\u00e4, vaan suuntaa antavia kriteerej\u00e4.<\/p>\n Nykyiset teko\u00e4lyj\u00e4rjestelm\u00e4t, my\u00f6s edistyneet kielimallit, on koulutettu ennustamaan teksti\u00e4 ja tuottamaan hy\u00f6dyllisi\u00e4 vastauksia ihmisten antamien ohjeiden pohjalta. Kun niit\u00e4 tarkastellaan edell\u00e4 esiteltyjen teorioiden valossa, niilt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 puuttuvan useita tietoisuuteen liitettyj\u00e4 piirteit\u00e4.<\/p>\n Chalmers on itse arvioinut, ett\u00e4 nykyisilt\u00e4 kielimalleilta puuttuu monia h\u00e4nen luettelemistaan piirteist\u00e4. Niill\u00e4 ei ole aisteja ja kehoa samassa mieless\u00e4 kuin el\u00e4imill\u00e4, ja niiden tiedonk\u00e4sittely etenee p\u00e4\u00e4osin yhteen suuntaan ilman aivoille tyypillisi\u00e4 takaisinkytkent\u00f6j\u00e4. Niill\u00e4 ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole selv\u00e4\u00e4 yhten\u00e4ist\u00e4 toimijuutta.<\/p>\nTietoisuuden kriteereit\u00e4 nykytutkimuksessa<\/h4>\n
Miksi nykyiset teko\u00e4lyt eiv\u00e4t ole tietoisia?<\/h4>\n