{"id":14108,"date":"2026-08-05T14:42:45","date_gmt":"2026-08-05T11:42:45","guid":{"rendered":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/?p=14108"},"modified":"2026-08-05T14:42:45","modified_gmt":"2026-08-05T11:42:45","slug":"miksi-ylipaataan-on-olevaa-eika-pikemminkin-ei-mitaan","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/2026\/08\/05\/miksi-ylipaataan-on-olevaa-eika-pikemminkin-ei-mitaan\/","title":{"rendered":"Miksi ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n on olevaa eik\u00e4 pikemminkin ei mit\u00e4\u00e4n?"},"content":{"rendered":"

Miksi on t\u00e4hti\u00e4, maailmankaikkeus, sin\u00e4 ja min\u00e4? Olisihan voinut olla niin, ettei olisi yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n \u2013 ei avaruutta, ei aikaa, ei edes tyhj\u00e4\u00e4 tilaa. Pelkk\u00e4 ei-mik\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 on yksi filosofian vanhimmista kysymyksist\u00e4. Filosofi Andrew Brenner tarttuu siihen kirjassaan Why is There Something Rather than Nothing?<\/em> (Cambridge University Press, 2026). Esittelen seuraavassa kirjan keskeisi\u00e4 ajatuksia, suhteutan niit\u00e4 pariin muuhun tunnettuun vastausyritykseen ja pyrin osoittamaan, miten ne nivoutuvat yhdeksi kokonaisuudeksi: kysymys on vanha ja t\u00e4rke\u00e4, siihen voi periaatteessa vastata, ja yksi mahdollinen vastaus l\u00f6ytyy yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4st\u00e4 suunnasta.<\/p>\n

Vanha kysymys<\/h4>\n

Ihmiset ovat pohtineet olemassaolon arvoitusta tuhansia vuosia, vaikka kysymyst\u00e4 ei aina ole muotoiltu samoin sanoin. Intialainen myyttinen tekstikokoelma Rigveda<\/em> kysyy, kuka oikeastaan voi tiet\u00e4\u00e4, mist\u00e4 luominen sai alkunsa. Jumalatkin tulivat vasta luomisen j\u00e4lkeen, joten edes he eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tied\u00e4 vastausta. Toisaalla Rigveda<\/em> esitt\u00e4\u00e4 arvoituksellisesti, ett\u00e4 se, mik\u00e4 on, syntyi siit\u00e4, mit\u00e4 ei ole. Kiinalainen Tao Te Ching<\/em> opettaa samaan tapaan, ett\u00e4 kaikki olevainen syntyy jostakin ja tuo jokin lopulta ei-mist\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Uusplatonistinen filosofi Plotinos vei saman ajatuksen k\u00e4sitteellisesti hiotumpaan muotoon. H\u00e4nen mukaansa kaiken olemassaolon selitt\u00e4\u00e4 \u201dYksi\u201d. Kyse ei kuitenkaan ole oliosta muiden joukossa. Plotinoksen mukaan Yksi ei ole \u201djotakin\u201d, koska se edelt\u00e4\u00e4 kaikkea olemista: siin\u00e4 miss\u00e4 olevalla on olevan hahmo, Yksi on hahmoton, vailla edes ymm\u00e4rryksell\u00e4 tavoitettavaa muotoa. Ja koska Yksi synnytt\u00e4\u00e4 kaikki oliot, sit\u00e4 ei voi samastaa yhteenk\u00e4\u00e4n niist\u00e4. Ajatus voi kuulostaa paradoksilta, mutta siin\u00e4 on selv\u00e4 logiikka: jos jokin selitt\u00e4\u00e4 kaikkien olioiden olemassaolon, se ei itse voi olla yksi selitett\u00e4vist\u00e4 olioista. Selitt\u00e4j\u00e4n on oltava jotakin muuta kuin olio.<\/p>\n

Brenner kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota juuri t\u00e4h\u00e4n yhteiseen piirteeseen. Rigveda<\/em>, Tao Te Ching<\/em> ja Plotinos n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t kaikki tavoittelevan selityst\u00e4, joka ei vetoa mihink\u00e4\u00e4n olemassa olevaan. Juuri t\u00e4llainen selityksen on oltava, jos halutaan selitt\u00e4\u00e4, miksi ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n on olemassa. T\u00e4h\u00e4n ajatukseen palaan kohta.<\/p>\n

Tunnetun muotoilunsa kysymys sai kuitenkin vasta uuden ajan Euroopassa. Siin\u00e4 miss\u00e4 Rigveda<\/em>, Tao Te Ching<\/em> ja Plotinos l\u00e4hestyiv\u00e4t olemassaolon arvoitusta myyttien ja Yhden kaltaisten k\u00e4sitteiden kautta, Leibniz puki arvoituksen 1700-luvun alussa t\u00e4sm\u00e4lliseksi kysymykseksi: miksi on olemassa jotakin eik\u00e4 pikemminkin ei mit\u00e4\u00e4n? Juuri t\u00e4ss\u00e4 asussa kysymys on sittemmin kulkenut filosofisessa keskustelussa, ja t\u00e4h\u00e4n muotoiluun my\u00f6s Brenner kirjassaan tarttuu. Samalla Leibniz kytki kysymykseens\u00e4 oletuksen, johon palataan tuonnempana: h\u00e4nen mukaansa ei-mik\u00e4\u00e4n olisi \u201dyksinkertaisempaa ja helpompaa\u201d kuin jokin, joten juuri olemassaolo on se, mik\u00e4 kaipaa selityst\u00e4.<\/p>\n

T\u00e4rke\u00e4 kysymys<\/h4>\n

Moni ajattelija on pit\u00e4nyt kysymyst\u00e4 poikkeuksellisen t\u00e4rke\u00e4n\u00e4. Leibnizin mielest\u00e4 se on ensimm\u00e4inen kysymys, joka meid\u00e4n ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n tulisi esitt\u00e4\u00e4. Schopenhauer kutsui sit\u00e4 pohjattomaksi arvoitukseksi, joka ei j\u00e4t\u00e4 ihmist\u00e4 rauhaan. Heideggerille se oli \u201dmetafysiikan peruskysymys\u201d ja kaikista kysymyksist\u00e4 ensimm\u00e4inen, ja Peter van Inwagenin sanoin sit\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n kaikista kysymyksist\u00e4 syv\u00e4llisimp\u00e4n\u00e4 ja vaikeimpana.<\/p>\n

Outo ihmetys<\/h4>\n

Kysymykseen liittyy erikoinen tunne, jonka moni kertoo kokeneensa. Jokin aivan tavallinen \u2013 se, ett\u00e4 ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n on olemassa jotakin \u2013 alkaa yht\u00e4kki\u00e4 tuntua oudolta, jopa huimaavalta.<\/p>\n

Runoilija Samuel Taylor Coleridge kehotti pys\u00e4htym\u00e4\u00e4n pelk\u00e4n olemassaolon \u00e4\u00e4relle ja kuvasi, miten siit\u00e4 voi nousta pyh\u00e4 kunnioitus ja ihmetys. William James ehdotti yksinkertaista koetta: sulkeudu hetkeksi pime\u00e4\u00e4n tilaan ja ajattele, ett\u00e4 olet olemassa juuri t\u00e4ss\u00e4. Pian tavallisuus murenee, ja olemassaolo alkaa tuntua kummalliselta. G. K. Chestertonin mielest\u00e4 h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4vint\u00e4 ei ollut se, ett\u00e4 voimme keskustella maailmankaikkeudesta, vaan se, ett\u00e4 maailmankaikkeus ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n on olemassa. Jean-Paul Sartren romaanissa Inho<\/em> p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 kokee suoranaista pahoinvointia kohdatessaan olemassaolon sattumanvaraisuuden ja j\u00e4rjett\u00f6myyden. Ludwig Wittgenstein taas puhui ihmetyksest\u00e4 sen edess\u00e4, ett\u00e4 maailma ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n on olemassa \u2013 h\u00e4nest\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli kuin ihme, vaikka h\u00e4n samalla ep\u00e4ili, voiko asiaa edes sanoittaa j\u00e4rkev\u00e4sti. Derek Parfitin mukaan mik\u00e4\u00e4n kysymys ei ole t\u00e4t\u00e4 ylev\u00e4mpi: sen \u00e4\u00e4rell\u00e4 henki voi salpautua.<\/p>\n

Voiko kysymykseen vastata?<\/h4>\n

T\u00e4ss\u00e4 piilee kysymyksen suurin pulma. Jotkut v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 siihen ei voi periaatteessakaan vastata. Ajatus on yksinkertainen: mik\u00e4 tahansa selitys vetoaisi johonkin, joka on olemassa. Mutta juuri olemassa olevien asioiden olemassaoloahan piti selitt\u00e4\u00e4. Selitys ei siis ratkaisisi ongelmaa vaan ainoastaan siirt\u00e4isi sit\u00e4 eteenp\u00e4in. T\u00e4ll\u00e4 perusteella tieteenfilosofi Carl Hempel piti koko kysymyst\u00e4 viallisena: se vaatii selityst\u00e4, jollaista ei voi olla.<\/p>\n

Brenner ei hyv\u00e4ksy t\u00e4t\u00e4 p\u00e4\u00e4telm\u00e4\u00e4. Vastav\u00e4ite nimitt\u00e4in olettaa, ett\u00e4 jokaisen selityksen on nojattava johonkin olemassa olevaan olioon. Juuri t\u00e4m\u00e4n oletuksen Brenner kiist\u00e4\u00e4 \u2013 ja t\u00e4ss\u00e4 palataan Plotinoksen oivallukseen. Selityksen ei tarvitse olla olio.<\/p>\n

Brennerin oma ehdotus nojaa niin sanottuihin subjunktiivisiin ehtolauseisiin. Ne ovat muotoa \u201djos A olisi asianlaita, niin B olisi asianlaita\u201d. Ratkaisevaa on, ett\u00e4 t\u00e4llaisten ehtolauseiden ei tarvitse perustua mihink\u00e4\u00e4n olemassa olevaan. Ehtolause ei ole olio maailmassa, vaan totuus siit\u00e4, miten asiat olisivat tietyiss\u00e4 olosuhteissa. T\u00e4llainen totuus voi p\u00e4te\u00e4 silloinkin, kun mit\u00e4\u00e4n ei ole olemassa. Juuri siksi ehtolauseet kelpaavat ehdokkaiksi kaivattuun teht\u00e4v\u00e4\u00e4n: ne voisivat selitt\u00e4\u00e4, miksi jotakin on olemassa, joutumatta itse selitett\u00e4vien asioiden joukkoon. Loputtoman selitysketjun uhka v\u00e4istyy, eik\u00e4 kysymys olekaan periaatteessa mahdoton, kuten Hempel v\u00e4itti.<\/p>\n

Havainnollistetaan t\u00e4t\u00e4 esimerkill\u00e4. Arkinen subjunktiivinen ehtolause on vaikkapa: jos t\u00e4m\u00e4 sokeripala upotettaisiin kahviin, niin se liukenisi. Lause voi olla tosi, vaikka palaa ei koskaan upotettaisi mihink\u00e4\u00e4n \u2013 se ei kuvaa mit\u00e4\u00e4n tapahtunutta tosiasiaa vaan sit\u00e4, miten asiat olisivat tietyiss\u00e4 olosuhteissa. Brennerin argumentin kannalta viel\u00e4 valaisevampi on esimerkki, jonka voi ajatella p\u00e4tev\u00e4n tyhj\u00e4ss\u00e4kin maailmassa: jos olisi olemassa kaksi omenaa ja niiden lis\u00e4ksi viel\u00e4 kaksi omenaa, niin omenoita olisi nelj\u00e4 \u2013 tai fysiikkaan kytkeytyen: Jos olisi olemassa kvanttikentti\u00e4, niin tyhji\u00f6tila ei olisi vakaa. T\u00e4llaisen lauseen totuus ei n\u00e4yt\u00e4 edellytt\u00e4v\u00e4n, ett\u00e4 yht\u00e4\u00e4n omenaa tai kvanttikentti\u00e4 on olemassa \u2013 ja juuri siksi ehtolauseet kelpaavat selityksen rakennusaineiksi joutumatta itse selitett\u00e4vien asioiden joukkoon.<\/p>\n

Vastaako fysiikka? Tyhji\u00f6 ei ole ei-mik\u00e4\u00e4n<\/h4>\n

Ennen kuin siirryt\u00e4\u00e4n muihin filosofisiin vastausyrityksiin, on syyt\u00e4 pys\u00e4hty\u00e4 yhteen usein kuultuun v\u00e4itteeseen: eik\u00f6 fysiikka ole jo ratkaissut koko arvoituksen? Kvanttikentt\u00e4teorian mukaan tyhji\u00f6 ei nimitt\u00e4in ole todella tyhj\u00e4. Ep\u00e4tarkkuusperiaatteen vuoksi kent\u00e4t v\u00e4r\u00e4htelev\u00e4t lakkaamatta, ja \u201dtyhj\u00e4ll\u00e4\u201d avaruudella on energiaa ja virtuaalihiukkasten kuhinaa. Fyysikko Frank Wilczek kiteytti asian jo 1980-luvulla iskulauseeseen \u201dnothing is unstable\u201d \u2013 ei-mik\u00e4\u00e4n on ep\u00e4vakaata. Samaan suuntaan osoittavat kosmologiset mallit, joissa maailmankaikkeus syntyy kvanttitunneloitumalla \u201dtyhj\u00e4st\u00e4\u201d, ja fysiikassa tunnetaan my\u00f6s \u201dv\u00e4\u00e4r\u00e4n tyhji\u00f6n\u201d k\u00e4site: tyhji\u00f6tila, joka ei ole energialtaan matalin mahdollinen, voi hajota alempaan tilaan. Lawrence Krauss popularisoi n\u00e4it\u00e4 ajatuksia kirjassaan A Universe from Nothing: Why There Is Something Rather than Nothing<\/em> (2012), jonka viesti oli juuri se, ett\u00e4 jotakin on olemassa, koska tyhjyys on ep\u00e4vakaampaa kuin oleminen.<\/p>\n

V\u00e4itteess\u00e4 on kuitenkin k\u00e4sitteellinen sudenkuoppa, jonka filosofit ovat osoittaneet moneen kertaan: fyysikon tyhji\u00f6 ei ole filosofin ei-mik\u00e4\u00e4n. Kvanttityhji\u00f6 on jo jotakin \u2013 se edellytt\u00e4\u00e4 kvanttikenttien ja aika-avaruuden olemassaolon sek\u00e4 sen, ett\u00e4 tietyt luonnonlait p\u00e4tev\u00e4t. Kun sanotaan, ett\u00e4 maailmankaikkeus syntyi tyhji\u00f6n ep\u00e4vakaudesta, on siis jo hiljaisesti oletettu valmiiksi kokonainen lainalainen rakenne, jonka olemassaoloa alkuper\u00e4inen kysymys nimenomaan ihmetteli. Filosofi David Albert<\/a> teki t\u00e4m\u00e4n huomion tunnetuksi tyrm\u00e4\u00e4v\u00e4ss\u00e4 arviossaan Kraussin kirjasta: kvanttikenttien v\u00e4r\u00e4htelyt ovat aivan yht\u00e4 paljon \u201djotakin\u201d kuin tuolit ja p\u00f6yd\u00e4tkin.<\/p>\n

Fysiikan tarjoama selitys kompastuu n\u00e4in t\u00e4sm\u00e4lleen siihen ansaan, jonka Hempel ja Plotinos edell\u00e4 kuvasivat. Se vetoaa johonkin olemassa olevaan \u2013 kenttiin, lakeihin, mahdollisuuksien rakenteeseen \u2013 ja siirt\u00e4\u00e4 siten kysymyst\u00e4 vain askeleen taaksep\u00e4in: miksi ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n on kvanttikentti\u00e4 ja niit\u00e4 hallitsevia lakeja? Fysiikka vastaa parhaimmillaankin kysymykseen, miksi tyhji\u00f6st\u00e4 syntyi hiukkasia ja rakennetta, ei kysymykseen, miksi ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n on olemassa mit\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 ei ole moite fysiikkaa kohtaan; se vain osoittaa, ett\u00e4 kysymykset ovat eri kysymyksi\u00e4.<\/p>\n

Kiinnostavaa kyll\u00e4, fysiikan ep\u00e4onnistuminen valaisee samalla sit\u00e4, millainen onnistuneen vastauksen olisi oltava \u2013 ja tuo meid\u00e4t takaisin Brennerin \u00e4\u00e4relle. Luonnonlait muistuttavat nimitt\u00e4in rakenteeltaan Brennerin ehtolauseita: nekin kertovat, miten asiat k\u00e4ytt\u00e4ytyisiv\u00e4t tietyiss\u00e4 olosuhteissa. Ero on siin\u00e4, mihin niiden ajatellaan nojaavan. Jos kvanttifysiikan lait ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n olemassa olevien kenttien ominaisuuksiksi, ne kuuluvat selitett\u00e4vien asioiden joukkoon eiv\u00e4tk\u00e4 kelpaa selitt\u00e4jiksi. Mutta jos lakien kaltaiset ehtototuudet voisivat p\u00e4te\u00e4 ilman mit\u00e4\u00e4n olemassa olevaa \u2013 kuten Brenner esitt\u00e4\u00e4 \u2013 ne olisivat juuri sit\u00e4 ep\u00e4ontologista maaper\u00e4\u00e4, jolta olemassaolon arvoitusta voidaan l\u00e4hesty\u00e4. Fysiikan iskulause \u201dei-mik\u00e4\u00e4n on ep\u00e4vakaata\u201d ei siis sellaisenaan vastaa Leibnizin kysymykseen, mutta se saattaa olla likin\u00e4k\u00f6inen aavistus syvemm\u00e4st\u00e4 ajatuksesta, jonka Brenner muotoilee t\u00e4sm\u00e4llisemmin: ehk\u00e4 t\u00e4ydellinen tyhjyys todella on jollakin tavalla \u201dep\u00e4vakaa\u201d \u2013 ei fysikaalisesti vaan siksi, ett\u00e4 se olisi olemista mutkikkaampaa.<\/p>\n

Todenn\u00e4k\u00f6isyyden paine<\/h4>\n

Brenner ei ole ainoa, joka pit\u00e4\u00e4 kysymyst\u00e4 vastattavana. Peter van Inwagen \u2013 sama filosofi, joka luonnehti sit\u00e4 kaikista syv\u00e4llisimm\u00e4ksi ja vaikeimmaksi \u2013 on ehdottanut todenn\u00e4k\u00f6isyysargumenttia: t\u00e4ydellinen tyhjyys voi toteutua vain yhdell\u00e4 tavalla, kun taas jonkin olemassaololle on lukemattomia mahdollisia tapoja. Mahdollisuuksien avaruudessa tyhjyys on h\u00e4vi\u00e4v\u00e4n pieni poikkeus, ja siksi \u2013 jos kaikki mahdollisuudet oletetaan yht\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isiksi \u2013 se, ett\u00e4 jotakin on, on odotettavampaa kuin ett\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ei olisi. Olemiseen kohdistuu ik\u00e4\u00e4n kuin tilastollinen paine. Robert Nozick puolestaan leikitteli viel\u00e4 pidemm\u00e4lle menev\u00e4ll\u00e4 ajatuksella, hedelm\u00e4llisyysperiaatteella, jonka mukaan kaikki mahdollisuudet toteutuvat \u2013 jolloin jonkin olemassaolo ei ole vain todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4 vaan v\u00e4ist\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4. Brenner kuitenkin torjuu hedelm\u00e4llisyysperiaatteen, koska pit\u00e4\u00e4 sit\u00e4 sis\u00e4isesti ristiriitaisena.<\/p>\n

Huomionarvoista on, ett\u00e4 kumpikaan ehdotus \u2013 hedelm\u00e4llisyysperiaate tai todenn\u00e4k\u00f6isyysargumentti \u2013 ei vetoa mihink\u00e4\u00e4n olemassa olevaan olioon. Todenn\u00e4k\u00f6isyydet ja mahdollisuuksia koskevat periaatteet ovat samaa ep\u00e4ontologista maaper\u00e4\u00e4 kuin Brennerin ehtolauseet, joten Plotinoksen vaatimus t\u00e4yttyy. Molemmat kuitenkin hyv\u00e4ksyv\u00e4t Leibnizin l\u00e4ht\u00f6kohdan, jossa tyhjyys on yksi t\u00e4ysivaltainen mahdollisuus muiden joukossa \u2013 vain ep\u00e4todenn\u00e4k\u00f6inen tai toteutumaton. Van Inwagenin laskelma tosin edellytt\u00e4\u00e4, ettei tyhjyys ole yksinkertaisuutensa vuoksi muita mahdollisuuksia todenn\u00e4k\u00f6isempi. Kuten seuraavaksi n\u00e4hd\u00e4\u00e4n, Brennerin oma ehdotus pureutuu juuri t\u00e4h\u00e4n Leibnizin l\u00e4ht\u00f6kohtaan \u2013 ja tulee samalla van Inwagenin avuksi odottamattomasta suunnasta: jos tyhjyys ei edes ole yksinkertaisempi, todenn\u00e4k\u00f6isyyden paine olemisen suuntaan vain kasvaa.<\/p>\n

Onko ei-mik\u00e4\u00e4n todella yksinkertaisempi?<\/h4>\n

Vaikka kysymykseen siis voitaisiin vastata, j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4 viel\u00e4 toinen ongelma: miksi olemassaolo ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n kaipaa selityst\u00e4? Taustalla on Leibnizin kuuluisa, edell\u00e4 jo sivuttu oletus, jonka mukaan ei-mik\u00e4\u00e4n on \u201dyksinkertaisempaa ja helpompaa\u201d kuin jokin. T\u00e4st\u00e4 on totuttu p\u00e4\u00e4ttelem\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 tyhjyys olisi luonnollinen l\u00e4ht\u00f6kohta, er\u00e4\u00e4nlainen oletusarvo, ja ett\u00e4 juuri olemassaolo on se poikkeama, joka vaatii selityksen.<\/p>\n

Brennerin kiinnostavin ajatus kyseenalaistaa t\u00e4m\u00e4n oletuksen. H\u00e4n huomauttaa, ett\u00e4 t\u00e4ysin tyhj\u00e4ss\u00e4kin maailmassa olisi yh\u00e4 totuuksia. Olisi totta, ettei mit\u00e4\u00e4n ole; matemaattiset totuudet p\u00e4tisiv\u00e4t; ja p\u00e4tisiv\u00e4t my\u00f6s edell\u00e4 mainitut ehtolauseet. Brenner kutsuu n\u00e4it\u00e4 ep\u00e4ontologisiksi totuuksiksi, koska ne eiv\u00e4t koske olemassa olevia olioita. Tyhj\u00e4 maailma ei siis olisi totuuksien suhteen tyhj\u00e4 \u2013 p\u00e4invastoin, se sis\u00e4lt\u00e4isi suuren joukon irrallisia totuuksia, jotka p\u00e4tisiv\u00e4t ilman mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4.<\/p>\n

Jos sen sijaan jotakin olisi olemassa, tilanne muuttuisi: irralliset totuudet eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 p\u00e4tisi kukin omillaan, vaan tuo olemassa oleva asia voisi toimia niiden yhteisen\u00e4 perustana \u2013 yhten\u00e4 l\u00e4hteen\u00e4, josta ne kaikki juontuvat. Brenner vertaa t\u00e4t\u00e4 evoluutiobiologiaan: yhteinen kantamuoto selitt\u00e4\u00e4, miksi eri lajeilla on samankaltaisia piirteit\u00e4, jolloin yksi yhteinen syy korvaa joukon irrallisia yhteensattumia. Samalla tavalla yksi olemassa oleva asia \u2013 Brenner tarkastelee ehdokkaina Jumalaa, alkusingulariteettia ja jopa meit\u00e4 \u00e4\u00e4rellisi\u00e4 mieli\u00e4 \u2013 voisi yhdist\u00e4\u00e4 hajanaiset ep\u00e4ontologiset totuudet. Silloin maailma, jossa on jotakin, saattaisikin olla yksinkertaisempi kuin t\u00e4ysin tyhj\u00e4 maailma.<\/p>\n

Maininta \u00e4\u00e4rellisist\u00e4 mielist\u00e4 voi yll\u00e4tt\u00e4\u00e4, mutta se valaisee, kuinka vaatimaton perustajan teht\u00e4v\u00e4 on. Kyse ei ole totuuksien luomisesta vaan niiden kokoamisesta: mielet voisivat toimia yhteisen\u00e4 l\u00e4hteen\u00e4 esimerkiksi niin, ett\u00e4 matemaattiset totuudet ja ehtolauseet p\u00e4tev\u00e4t ajattelun ja k\u00e4sitteellisten k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen nojalla. Samalla ehdokkaan arkisuus osoittaa, ettei yksinkertaisuusvertailu nojaa Jumalaan eik\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n tiettyyn maailmankuvaan \u2013 riitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 jokin olemassa oleva kokoaa irralliset totuudet yhteen.<\/p>\n

On syyt\u00e4 t\u00e4sment\u00e4\u00e4, mit\u00e4 yksinkertaisuus t\u00e4ss\u00e4 vertailussa tarkoittaa \u2013 ja mit\u00e4 se ei tarkoita. Kyse ei ole olioiden m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4: sis\u00e4ll\u00f6lt\u00e4\u00e4n tyhj\u00e4 maailma on tietysti niukempi kuin maailma t\u00e4ynn\u00e4 t\u00e4hti\u00e4 ja hiukkasia, ja jos yksinkertaisuus mitattaisiin pelk\u00e4ll\u00e4 olioiden laskennalla, Leibniz olisi oikeassa. Brennerin mittari on toinen: kuinka monta irrallista, perustatonta totuutta maailma joutuu kantamaan. Tyhj\u00e4 maailma olisi kuin teoria, joka joutuu olettamaan loputtoman joukon toisistaan riippumattomia yhteensattumia \u2013 jokainen ep\u00e4ontologinen totuus p\u00e4tisi omillaan, ilman syyt\u00e4. Maailma, jossa jotakin on, voisi sen sijaan johtaa samat totuudet yhdest\u00e4 l\u00e4hteest\u00e4. Yksinkertaisuus on siis selitysrakenteen taloudellisuutta: mit\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n l\u00e4ht\u00f6kohtia, sit\u00e4 yksinkertaisempi kokonaisuus \u2013 vaikka sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 olisi enemm\u00e4n.<\/p>\n

T\u00e4st\u00e4 seuraa kirjan k\u00e4rjekk\u00e4in johtop\u00e4\u00e4t\u00f6s. Jos olemassaolo on tyhjyytt\u00e4 yksinkertaisempaa, sen h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4vyys v\u00e4henee ja selitystarve pienenee. Rohkeimmillaan ajatus k\u00e4\u00e4ntyy suoranaiseksi selitykseksi: ehk\u00e4 on olemassa jotakin juuri siksi, ett\u00e4 ei-mit\u00e4\u00e4n olisi v\u00e4hemm\u00e4n yksinkertaista.<\/p>\n

Olioita sittenkin? N\u00e4enn\u00e4inen ristiriita<\/h4>\n

Tarkkaavainen lukija saattaa t\u00e4ss\u00e4 kohtaa h\u00e4tk\u00e4ht\u00e4\u00e4. Eik\u00f6 Brenner juuri v\u00e4itt\u00e4nyt, ett\u00e4 olemassaolon selityksen on nojattava ehtolauseisiin, jotka eiv\u00e4t ole olioita \u2013 ja nyt h\u00e4n tarjoaa totuuksien perustaksi Jumalaa, singulariteettia tai ihmismieli\u00e4, siis mit\u00e4 ilmeisimmin olioita? Eik\u00f6 t\u00e4m\u00e4 t\u00f6rm\u00e4\u00e4 juuri siihen Plotinoksen oivallukseen, ettei mik\u00e4\u00e4n olio voi selitt\u00e4\u00e4 olioiden olemassaoloa, koska se on itsekin yksi selityst\u00e4 kaipaavista olioista?<\/p>\n

J\u00e4nnite laukeaa, kun huomataan, ett\u00e4 olioilla ja ehtolauseilla on Brennerin kokonaisuudessa kaksi aivan eri teht\u00e4v\u00e4\u00e4, ja selitys kulkee niiss\u00e4 vastakkaisiin suuntiin. Ensimm\u00e4inen teht\u00e4v\u00e4 on selitt\u00e4\u00e4, miksi ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n on olemassa. T\u00e4ss\u00e4 teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4 olio ei kelpaa selitt\u00e4j\u00e4ksi \u2013 juuri Plotinoksen ja Hempelin osoittamasta syyst\u00e4 \u2013 ja siksi selitt\u00e4j\u00e4n on oltava jotakin ep\u00e4ontologista, kuten ehtolauseiden kaltaisia totuuksia.<\/p>\n

Toinen teht\u00e4v\u00e4 on erilainen. Kun Brenner kysyy, kumpi maailma olisi yksinkertaisempi, Jumala, alkusingulariteetti ja \u00e4\u00e4relliset mielet eiv\u00e4t esiinny olemassaolon selitt\u00e4jin\u00e4 vaan selitett\u00e4v\u00e4n maailman sis\u00e4lt\u00f6n\u00e4: ne ovat ehdokkaita sille, mik\u00e4 olemassa oleva asia perustaisi ja kokoaisi yhteen ep\u00e4ontologiset totuudet, jos jotakin on olemassa. Olio siis selitt\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 totuuksia \u2013 ei tekem\u00e4ll\u00e4 niist\u00e4 tosia, sill\u00e4 tosia ne olisivat joka tapauksessa, vaan antamalla niille yhteisen perustan, jonka nojalla ne p\u00e4tev\u00e4t \u2013 mutta se ei selit\u00e4 sit\u00e4, miksi ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n on olemassa. Olioiden rooli on ainoastaan osoittaa, ett\u00e4 maailma, jossa on jotakin, voi olla yksinkertaisempi kuin tyhj\u00e4 maailma.<\/p>\n

Varsinainen vastaus kysymykseen ei siten Brennerin ehdotuksessa ole \u201dkoska Jumala on olemassa\u201d tai \u201dkoska alkusingulariteetti on olemassa\u201d. Vastaus kuuluu: jotakin on olemassa siksi, ett\u00e4 olemattomuus olisi ollut v\u00e4hemm\u00e4n yksinkertaista. T\u00e4m\u00e4 perimm\u00e4inen selitt\u00e4v\u00e4 seikka \u2013 yksinkertaisuusvertailu ja se, ett\u00e4 tyhj\u00e4ss\u00e4 maailmassa p\u00e4tisi joukko irrallisia, perustattomia totuuksia \u2013 ei itse ole olio. Se on samaa ep\u00e4ontologista \u201dmaaper\u00e4\u00e4\u201d kuin ehtolauseetkin, ja ehtolauseet itse asiassa kuuluvat juuri niihin totuuksiin, jotka olemassa oleva asia voisi perustaa. N\u00e4in Plotinoksen vaatimus s\u00e4ilyy koko ajan voimassa: perimm\u00e4inen selitt\u00e4j\u00e4 ei ole olio, vaikka olioilla \u2013 tai fysikaalisemmin ilmaistuna kvanttikentill\u00e4 tai aineella ja energialla \u2013 on ratkaiseva rooli sen osoittamisessa, miksi olemassaolo olisi tyhjyytt\u00e4 yksinkertaisempaa.<\/p>\n

Jumala vai alkusingulariteetti? Ehdokkaiden erot<\/h4>\n

Edell\u00e4 Jumala ja alkusingulariteetti esiintyiv\u00e4t rinnakkain ehdokkaina sille olemassa olevalle asialle, joka kokoaisi ep\u00e4ontologiset totuudet yhteisen perustan alle. Rinnastus on huomionarvoinen, sill\u00e4 perinteisesti niill\u00e4 on ollut aivan toinen rooli: Jumala on tarjottu itse peruskysymyksen vastaukseksi \u2013 jotakin on, koska Jumala loi sen \u2013 ja fysikalistisemmassa hengess\u00e4 selitysketju on palautettu alkusingulariteettiin. Brennerin kehyksess\u00e4 kumpikin menett\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n selitt\u00e4j\u00e4n valtaistuimen samasta syyst\u00e4: kumpikin on olio, ja \u201dkoska Jumala on olemassa\u201d tai \u201dkoska singulariteetti oli\u201d vain siirt\u00e4isi kysymyst\u00e4 eteenp\u00e4in. J\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4 sama vaatimattomampi perustajan teht\u00e4v\u00e4, ja t\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 ehdokkaat tasap\u00e4istyv\u00e4t.<\/p>\n

Erot eiv\u00e4t silti katoa. Jumala on perinteisess\u00e4 teismiss\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n, ei-fysikaalinen ja usein itsens\u00e4 selitt\u00e4v\u00e4 olento, ja teistisess\u00e4 metafysiikassa on valmis malli sille, miten se voisi perustaa hyvin laajan totuuksien kirjon: esimerkiksi matemaattiset ja modaaliset totuudet on ajateltu Jumalan intellektin tai luonnon varaan. Jumala olisi siis perustajana \u201dkattavampi\u201d ehdokas. Toisaalta juuri v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys ja itseselitt\u00e4vyys ovat niit\u00e4 ominaisuuksia, joilla Jumalaa on perinteisesti tarjottu vastaukseksi itse peruskysymykseen \u2013 ja t\u00e4m\u00e4n roolin Brennerin kehys nimenomaan ep\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Alkusingulariteetti taas on fysikaalinen ja ilmeisen kontingentti olio: aika-avaruuden, energian ja luonnonlakien alkupiste, joka itse huutaa selityst\u00e4 \u2013 miksi ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n oli singulariteetti ja sit\u00e4 hallitsevat lait? Se t\u00f6rm\u00e4\u00e4 t\u00e4sm\u00e4lleen samaan ansaan, joka edell\u00e4 osoitettiin Kraussin kvanttityhji\u00f6argumentissa: fyysikon l\u00e4ht\u00f6piste on jo runsaasti \u201djotakin\u201d. Perustajana se olisi my\u00f6s suppeampi. On luontevaa ajatella sen perustavan fysikaaliset totuusehdot, luonnonlait ik\u00e4\u00e4n kuin sen taipumuksina, mutta vaikeampi n\u00e4hd\u00e4, miten se perustaisi vaikkapa matemaattiset totuudet. Niiden perustamiseen kenties tarvitaankin listan kolmatta ehdokasta: \u00e4\u00e4rellisi\u00e4 mieli\u00e4, kuten ihmisi\u00e4.<\/p>\n

Ajatus ei ole niin eriskummallinen kuin milt\u00e4 se ensi kuulemalta kuulostaa. Kuten edell\u00e4 todettiin, mielet voisivat perustaa matemaattiset totuudet ajattelun ja k\u00e4sitteellisten k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen \u2013 vaikkapa laskemisen ja k\u00e4sitteenmuodostuksen \u2013 nojalla, ja matematiikan filosofiassa konstruktivistit ovat pitk\u00e4\u00e4n esitt\u00e4neet samansuuntaisesti, ett\u00e4 matemaattinen totuus on tavalla tai toisella ajattelevan mielen toiminnan varassa. Samalla esimerkki paljastaa, ettei perustajan teht\u00e4v\u00e4\u00e4 tarvitse s\u00e4lytt\u00e4\u00e4 yhdelle ainoalle oliolle. Fysikalistisessa kuvassa alkusingulariteetti ja siit\u00e4 aikanaan kehittyneet \u00e4\u00e4relliset mielet voisivat jakaa ty\u00f6n: singulariteetti perustaisi fysikaaliset totuudet, mielet matemaattiset. Ty\u00f6njaon hinta on, ett\u00e4 l\u00e4hteit\u00e4 on yhden sijasta kaksi, jolloin yksinkertaisuusetu tyhj\u00e4\u00e4n maailmaan n\u00e4hden kaventuu \u2013 mutta ei katoa, sill\u00e4 kaksikin perustaa on yh\u00e4 verrattomasti v\u00e4hemm\u00e4n kuin loputon joukko irrallisia, kukin omillaan p\u00e4tevi\u00e4 totuuksia.<\/p>\n

Kokoavasti voidaan todeta, ett\u00e4 kolme ehdokasta eroavat toisistaan kahdessa suhteessa. Perinteisess\u00e4 keskustelussa Jumalalla ja alkusingulariteetilla on eri status \u2013 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n vastaan kontingentti, metafyysinen vastaan fysikaalinen selityspiste \u2013 kun taas \u00e4\u00e4rellisi\u00e4 mieli\u00e4 ei ole perinteisesti edes tarjottu olemassaolon selitt\u00e4jiksi. Statuseroon kytkeytyy my\u00f6s tieteen kannalta ratkaiseva jakolinja: Jumala on olemassaolon perustana yliluonnollinen eik\u00e4 sellaisena kuulu tieteellisten, naturalististen selitysten joukkoon, kun taas alkusingulariteetti ja \u00e4\u00e4relliset mielet ovat luonnon omia olioita. Jos siis tieteellinen maailmankuva ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n tarjoaa perustajaehdokkaita, ne ovat juuri n\u00e4m\u00e4 kaksi \u2013 ja edell\u00e4 kuvattu ty\u00f6njako on nimenomaan naturalistin tapa kattaa totuuksien kirjo ilman Jumalaa. Perustajaehdokkaina taas kolmikon \u201dkantokyky\u201d on erilainen: Jumala kattaisi totuuksien kirjon laajimmin, alkusingulariteetti l\u00e4hinn\u00e4 fysikaaliset totuudet ja \u00e4\u00e4relliset mielet matemaattiset ja k\u00e4sitteelliset totuudet. Brennerin kysymyksenasettelussa n\u00e4it\u00e4 eroja painavampi on kuitenkin ehdokkaiden yhteinen piirre, oliomaisuus: yksik\u00e4\u00e4n kolmesta ei voi olla perimm\u00e4inen selitt\u00e4j\u00e4, vaan kullekin j\u00e4\u00e4 perustajan vaatimattomampi teht\u00e4v\u00e4 \u2013 yksin tai ty\u00f6njaon osapuolena.<\/p>\n

Tarvitsevatko totuudet perustan?<\/h4>\n

Viel\u00e4 yksi kysymys ansaitsee huomion: jos ep\u00e4ontologiset totuudet p\u00e4tisiv\u00e4t tyhj\u00e4ss\u00e4kin maailmassa ilman mit\u00e4\u00e4n perustaa, mit\u00e4 olemassa oleva asia oikeastaan lis\u00e4isi niihin? Eih\u00e4n totuus tule t\u00e4llaisesta perustasta yht\u00e4\u00e4n todemmaksi.<\/p>\n

Ei tulekaan \u2013 ja juuri t\u00e4m\u00e4 on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 huomata. Brennerin ajatus ei ole, ett\u00e4 totuudet tarvitsisivat perustan p\u00e4te\u00e4kseen. Perustaton totuus on t\u00e4ysin mahdollinen: se vain p\u00e4tee, ilman syyt\u00e4. Perusta ei siis ole totuuksien tarve vaan vertailun v\u00e4line. Evoluutiovertaus valaisee t\u00e4t\u00e4kin. Jokainen yksitt\u00e4inen samankaltaisuus eri lajien v\u00e4lill\u00e4 voisi periaatteessa olla pelkk\u00e4 yhteensattuma, eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n loogisesti pakota selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4. Silti teoria, joka johtaa samankaltaisuudet yhteisest\u00e4 kantamuodosta, on yksinkertaisempi \u2013 yksi l\u00e4hde korvaa joukon irrallisia sattumia \u2013 ja juuri siksi sit\u00e4 voidaan pit\u00e4\u00e4 parempana, vaikka sattumat eiv\u00e4t mahdottomia olisikaan.<\/p>\n

Sama koskee maailmojen vertailua. Tyhj\u00e4ss\u00e4 maailmassa jokainen ep\u00e4ontologinen totuus olisi oma irrallinen tosiasiansa. Maailmassa, jossa jotakin on, ne voisivat palautua yhteen l\u00e4hteeseen. Kumpikin maailma on mahdollinen, mutta j\u00e4lkimm\u00e4inen on rakenteeltaan taloudellisempi \u2013 ja juuri t\u00e4m\u00e4 ero, ei totuuksien puute tai tarve, kallistaa Brennerin vaa\u2019an olemassaolon puoleen.<\/p>\n

Samalla t\u00e4ss\u00e4 on argumentin haavoittuvin kohta. Yksinkertaisuutta on totuttu pit\u00e4m\u00e4\u00e4n teorioiden hyveen\u00e4: kilpailevista selityksist\u00e4 valitaan yksinkertaisin. Brenner soveltaa sit\u00e4 kuitenkin todellisuuteen itseens\u00e4, ik\u00e4\u00e4n kuin maailmalla olisi taipumus olla yksinkertainen. Miksi todellisuuden pit\u00e4isi noudattaa teoreettisen taloudellisuuden periaatetta? Kysymys j\u00e4\u00e4 avoimeksi, ja se on hyv\u00e4 pit\u00e4\u00e4 mieless\u00e4 arvioitaessa, kuinka paljon painoa yksinkertaisuusvertailu lopulta kantaa \u2013 varsinkin kun yksinkertaisuus tarkoittaa t\u00e4ss\u00e4 juuri teorioille ominaista perusteiden taloudellisuutta, ei mit\u00e4\u00e4n maailman omaa ominaisuutta.<\/p>\n

T\u00e4h\u00e4n voi liitt\u00e4\u00e4 viel\u00e4 arkisemman huomion. Maailmassa, jossa jotakin on, ep\u00e4ontologiset totuudet saavat perustan lis\u00e4ksi my\u00f6s kontekstin ja sovelluskohteen: matemaattiset totuudet p\u00e4tev\u00e4t olemassa olevista asioista, ja ehtolauseet saavat toteutumia. T\u00e4m\u00e4 ei tee totuuksista yht\u00e4\u00e4n todempia \u2013 ne p\u00e4tisiv\u00e4t tyhj\u00e4ss\u00e4kin maailmassa \u2013 mutta se havainnollistaa, miten oleva ja ep\u00e4ontologiset totuudet kietoutuvat toisiinsa maailmassa, jossa molempia on.<\/p>\n

Lopuksi<\/h4>\n

Brenner pysyy varovaisena: h\u00e4n ei v\u00e4it\u00e4 selityst\u00e4\u00e4n todeksi vaan ainoastaan j\u00e4rkeenk\u00e4yv\u00e4ksi (plausible<\/em>). Kirjan ajatuskulku on silti selke\u00e4. Kysymys, jota on ihmetelty Rigvedasta<\/em> Wittgensteiniin, ei olekaan vastausta vailla oleva mysteeri eik\u00e4 k\u00e4sitesekaannus. Siihen voidaan periaatteessa vastata vetoamatta mihink\u00e4\u00e4n olemassa olevaan \u2013 ja kenties vanha oletus tyhjyyden yksinkertaisuudesta on ollut alusta asti v\u00e4\u00e4r\u00e4. Ehk\u00e4 olevaa on siksi, ett\u00e4 olemattomuus olisi mutkikkaampaa \u2013 ei sis\u00e4ll\u00f6lt\u00e4\u00e4n, vaan perusteiltaan: tyhjyys j\u00e4tt\u00e4isi j\u00e4lkeens\u00e4 suuremman joukon totuuksia, jotka p\u00e4tisiv\u00e4t ilman mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Joskus mieleen hiipii outo ajatus. Miksi mit\u00e4\u00e4n on olemassa?<\/p>\n","protected":false},"author":46,"featured_media":14110,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"class_list":["post-14108","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-blog"],"acf":[],"post_meta":" Tommi Lehtonen<\/a><\/span><\/span>blog<\/a><\/span>","post_thumbnail":"\"\"<\/a>","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/14108"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/users\/46"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=14108"}],"version-history":[{"count":24,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/14108\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":14133,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/14108\/revisions\/14133"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/media\/14110"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=14108"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=14108"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=14108"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}