Toivoa, luottamusta ja velvollisuudentuntoa pidet\u00e4\u00e4n yleisesti keskeisin\u00e4 inhimillisin\u00e4 ominaisuuksina. Ne voivat ilmet\u00e4 samassa ihmisess\u00e4 rinnakkain, mutta jokin niist\u00e4 voi my\u00f6s nousta hallitsevaan rooliin. Mit\u00e4 n\u00e4m\u00e4 ominaisuudet oikeastaan ovat, ja miten ne suhteutuvat toisiinsa yksil\u00f6n ja yhteis\u00f6n el\u00e4m\u00e4ss\u00e4?<\/p>\n
Toivo on tulevaisuuteen suuntautuva voima. Se yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 toimintaa silloinkin, kun j\u00e4rki kehottaisi luovuttamaan. Viktor Frankl havaitsi, ett\u00e4 keskitysleirien vangeista selviytyiv\u00e4t parhaiten ne, joilla oli syy jatkaa el\u00e4m\u00e4\u00e4. Toivo ei poistanut k\u00e4rsimyst\u00e4 eik\u00e4 selitt\u00e4nyt sit\u00e4, vaan avasi horisontin, jota kohti suunnata k\u00e4rsimyksen keskell\u00e4.<\/p>\n
Toivo ei kuitenkaan ole ainoa toiminnan suunnann\u00e4ytt\u00e4j\u00e4: my\u00f6s velvollisuus voi ohjata ihmist\u00e4 eteenp\u00e4in silloinkin, kun mit\u00e4\u00e4n odotettavaa ei en\u00e4\u00e4 n\u00e4y. Toivon erityinen teht\u00e4v\u00e4 on kuitenkin pit\u00e4\u00e4 tulevaisuus avoimena \u2013 uskoa siihen, ett\u00e4 jokin voi viel\u00e4 muuttua. Ilman t\u00e4t\u00e4 avoimuutta toiminta typistyy helposti pelk\u00e4ksi sinnittelyksi. Toivo on syvimmill\u00e4\u00e4n yksil\u00f6n sis\u00e4inen voima, vaikka se vahvistuu tai heikentyy sen mukaan, millaisten ihmisten ja olosuhteiden keskell\u00e4 elet\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Luottamus puolestaan on nykyhetkess\u00e4 el\u00e4v\u00e4, ihmisten v\u00e4linen voima. Se tarkoittaa uskoa siihen, ett\u00e4 toinen ihminen \u2013 tai yhteis\u00f6, instituutio, jopa el\u00e4m\u00e4 itse \u2013 on sen arvoinen, ett\u00e4 h\u00e4neen tai siihen voi nojata. Toisin kuin toivo ja velvollisuudentunto, luottamus ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n yksil\u00f6n sis\u00e4inen ominaisuus: se syntyy ja el\u00e4\u00e4 vain ihmisten v\u00e4lill\u00e4. Yksin oleva ihminen voi yh\u00e4 toivoa ja tuntea velvollisuutta, mutta luottamus ilman toista on k\u00e4sitteellinen mahdottomuus \u2013 se vaatii aina vastaanottajan ja yleens\u00e4 my\u00f6s vastavuoroisuutta.<\/p>\n
Luottamus tekee yhteisty\u00f6n mahdolliseksi: ilman sit\u00e4 ei syntyisi yst\u00e4vyyssuhteita, perheit\u00e4, taloudellisia suhteita eik\u00e4 yhteiskuntia. Sosiologi Niklas Luhmann kuvasi luottamusta mekanismiksi, joka v\u00e4hent\u00e4\u00e4 sosiaalisen el\u00e4m\u00e4n monimutkaisuutta \u2013 ilman sit\u00e4 jokainen kohtaaminen vaatisi loputonta varmistelua. Yksil\u00f6lle luottamus on l\u00e4heisyyden ja kasvun ehto, yhteis\u00f6lle n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n kudos, joka pit\u00e4\u00e4 ihmiset yhdess\u00e4.<\/p>\n
Velvollisuudentunto on toisiin sitoutuva voima, joka kantaa silloinkin, kun toivo himmenee ja tunteet vet\u00e4v\u00e4t muualle. Immanuel Kant piti velvollisuutta moraalin perustana juuri siksi, ettei se riipu mielialoista tai olosuhteista, vaan velvoittaa toimimaan oikein niiden vaihteluista huolimatta. Velvollisuudentunto antaa toiminnalle suunnan siit\u00e4 riippumatta, mit\u00e4 tulevaisuudelta voi odottaa: ihminen voi tehd\u00e4 sen, mik\u00e4 on teht\u00e4v\u00e4, vaikka ei en\u00e4\u00e4 uskoisi parempaa olevan tulossa. Vaikka velvollisuudentunto kasvaa yhteis\u00f6n kasvatuksessa ja vahvistuu sen tuella, se kantaa lopulta yksil\u00f6n sis\u00e4ll\u00e4 \u2013 jopa silloin, kun yhteis\u00f6 on hajonnut tai pett\u00e4nyt.<\/p>\n
Mik\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 on perustavin?<\/strong><\/p>\n Voidaan v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 velvollisuudentunto kantaa pisimm\u00e4lle: se mahdollistaa toiminnan silloinkin, kun muut voimat horjuvat. Ihminen voi pit\u00e4\u00e4 lupauksensa, huolehtia toisista ja toimia oikein, vaikka toivo olisi kadoksissa ja luottamus mennyt. Sen sijaan toivo ilman velvollisuudentuntoa voi j\u00e4\u00e4d\u00e4 itsekk\u00e4\u00e4ksi haaveiluksi, joka ei johda tekoihin. Luottamus ilman velvollisuudentuntoa on hauras \u2013 luottamus on aina lupaus, ja ilman vastuuta se murenee nopeasti.<\/p>\n T\u00e4ss\u00e4 paljastuu my\u00f6s toivon ja velvollisuudentunnon v\u00e4linen ero. Molemmat voivat antaa toiminnalle suunnan, mutta eri tavoin: toivo vet\u00e4\u00e4 eteenp\u00e4in lupauksellaan jostakin paremmasta, kun taas velvollisuudentunto ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 eteenp\u00e4in siit\u00e4 riippumatta, mit\u00e4 on luvassa. Toivo ilman velvollisuudentuntoa voi haihtua heti, kun tulevaisuus n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 synk\u00e4lt\u00e4; velvollisuudentunto ilman toivoa kantaa, mutta kantaminen alkaa pikkuhiljaa muistuttaa raahautumista. Toivo tekee suunnasta houkuttelevan, velvollisuudentunto tekee siit\u00e4 sitovan.<\/p>\n Toivon ja velvollisuudentunnon v\u00e4linen sukulaisuus n\u00e4kyy my\u00f6s siin\u00e4, ett\u00e4 ne ovat molemmat ennen muuta yksil\u00f6n henkil\u00f6kohtaisia voimia. Ne voivat s\u00e4ily\u00e4 silloinkin, kun ymp\u00e4rill\u00e4 ei ole ket\u00e4\u00e4n \u2013 yksin\u00e4inen ihminen voi yh\u00e4 toivoa parempaa ja tehd\u00e4 sen, mink\u00e4 kokee velvollisuudekseen.<\/p>\n Luottamus taas on luonteeltaan toisenlainen: se ei voi synty\u00e4 yksin, vaan vaatii vastapuolen ja my\u00f6nteist\u00e4 kanssak\u00e4ymist\u00e4. T\u00e4m\u00e4n vuoksi luottamus on kolmesta haavoittuvin: yksil\u00f6 ei voi yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 sit\u00e4 omin voimin, vaan sen elinehto on yhteis\u00f6, joka on luottamuksen arvoinen. Yhteis\u00f6, jossa luottamus on rapautunut, voi viel\u00e4 koota itsens\u00e4 toivon ja velvollisuudentunnon varaan, mutta luottamuksen palauttaminen vaatii aina aikaa ja toistuvia kokemuksia siit\u00e4, ett\u00e4 toiseen voi todella nojata.<\/p>\n T\u00e4m\u00e4 asetelma on kuitenkin k\u00e4rjistys. Pitk\u00e4ll\u00e4 aikav\u00e4lill\u00e4 pelkk\u00e4 velvollisuus ilman toivoa kuluttaa ihmisen loppuun, ja ilman luottamusta velvollisuus muuttuu yksin\u00e4iseksi puurtamiseksi. Toivo tekee velvollisuuden kantamisesta inhimillist\u00e4, ja luottamus tekee siit\u00e4 yhteist\u00e4.<\/p>\n N\u00e4in tarkasteltuna n\u00e4m\u00e4 kolme eiv\u00e4t ole vaihtoehtoja, vaan toisiaan t\u00e4ydent\u00e4vi\u00e4 ehtoja. Velvollisuudentunto pit\u00e4\u00e4 ihmisen koossa, toivo pit\u00e4\u00e4 h\u00e4net liikkeess\u00e4, ja luottamus pit\u00e4\u00e4 h\u00e4net yhteydess\u00e4 toisiin. Yksi suuntaa sis\u00e4\u00e4np\u00e4in, toinen eteenp\u00e4in, kolmas ymp\u00e4rille \u2013 ja siit\u00e4, miten ne kussakin ihmisess\u00e4 punoutuvat, muodostuu h\u00e4nen tapansa olla maailmassa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Toivo katsoo eteenp\u00e4in, luottamus ymp\u00e4rille, velvollisuudentunto sis\u00e4\u00e4np\u00e4in.<\/p>\n","protected":false},"author":46,"featured_media":14072,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"class_list":["post-14070","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-blog"],"acf":[],"post_meta":"